Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tapailen exää vain sen takia, koska olen niin yksinäinen.
09.11.2017 |
Muutettiin aikoinaan paikkakunnalle miehen töidem vuoksi. Itse olin vauvan kanssa kotona ja nyt työtön, olen kyllä viimeksi tänään hakenut töitä. Tuli ero ja olen totaalisesti yh. Joskus menee viikkoja, että puhun vain kaupassa käydessä kasvotusten myyjän kanssa. Puistoissa harvoin on kylmällä muita. Nytkin kurkkua kuristaa ja itkettää tätä kirjoittaessa. Ehkä lievä masennuskin vaivaa... Joskus pyydän exän luokseni yöksi, kun on niin mikava nähdä muita aikuisia. Eilen kun hän oli yökylässä, niin päätin, että tämä oli viimeinen kerta! Hän saa vain vettä myllyyn ja haaveilee yhteen paluusta. Hän juo paljon ja esim eilen pieni poikamme yritti työntää leikkilaseja isän päähän hänen torkkuessa sohvalla (oli väsynyt rankan työputken jälkeen) niin isä nappasi leikkilasit lapsen kädestä ja heitti ne menemään! Lapsi säikähti ja alkoi itkemään. Silloin päätin, että nyt tämä loppuu. Kärsin ennemmin itse, kuin lasken tuota paskaa enää kotiini.
Kommentit (6)
En ole koskaan ymmärtänyt tällaista käytöstä. Siis miten te edes alun perin törmäsitte mieheen, jos olette täysin kyvyttömiä solmimaan aikuisten välisiä tuttavuussuhteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt tällaista käytöstä. Siis miten te edes alun perin törmäsitte mieheen, jos olette täysin kyvyttömiä solmimaan aikuisten välisiä tuttavuussuhteita?
Netissä. En osaa pitää ystäviä, vaikka olen yrittänyt. Ilmeisesti kykenen olemaan vain kaikkein läheisimmissä suhteissa.
1
Vierailija kirjoitti:
Sama. Paitsi ettei minulla ole lapsia tai mitään, mutta käyn entisen miesystävän luona toisessa kaupungissa, koska olen niin yksinäinen. Pitäisi varmaan lopettaa, koska seurauksena on aina tunnemyllerrys.
Olen lapseton( vapaaehtoisesti) ja avoliitossa (20v.). Meillä on hyvä parisuhde, mutta 3v:tta sitten mies osti loma-asunnon 140km:n päästä ja viettää paljon aikaa siellä.(olemme eläkkeellä). Yksinäisyys on alkanut vaivata. Koen lievää ahdistusta. Onneksi olen säilyttänyt hyvät välit ex avomieheeni.Käyn silloin tällöin hänen luonaan ja hän meillä. Käymme teattereissa ja monenlaisissa tapahtumissa. Avomieheni pitää tätä hyvänä asiana. ( tulevat hyvin toimeen keskenään)
Yksinäisyys on pahinta. Olin joskus iin yksinäinen, että menin pihan leikkipaikalle istuskelemaan, niin lapset tuli juttelemaan mun kans. Tein niitten kans esim. hiekkakakkuja sitten.
Hei, mä ymmärrän. Varsinkin ton kuinka vaikeaa on pitää yllä ystävyyssuhteita. Mulla on silloin tällöin kavereita ja joskus se on aika on/offia, mutta joku lähtemätön yksinäisyys vain kalvaa. Kunpa tietäisi miten ja mistä löytäisi jotain samanlaisia tyyppejä. Sekään ei oikein riitä että on jotain samoja kiinnostuksenkohteita, usein tunnen silti olevani ihan ulkopuolinen.
Alue: Aihe vapaa
Sama. Paitsi ettei minulla ole lapsia tai mitään, mutta käyn entisen miesystävän luona toisessa kaupungissa, koska olen niin yksinäinen. Pitäisi varmaan lopettaa, koska seurauksena on aina tunnemyllerrys.