Sinä vain

Tää tilanne on samalla jotain niin kaunista mutta jotain niin väärää. Ja heti kättelyssä voin sanoa että tiedän tekeväni niin väärin mutta nyt on sydän ja tunteet pelissä, järki laahaa perässä. Tiedän tämän aiheuttavan paljon närää ja saan kuraa niskaani mutta kirjoitan siltikin.
Minulla on suhde varattuun ihmiseen, olen itsekin varattu. Meillä molemmilla on lapsia. Ja kunpa tämä olisikin vain hetken huumaa tai ohi menevää mutta tätä suhdetta on jatkunut nyt 6vuotta.
Tilannetta ei helpota se että että me molemmat rakastamme toisiamme. Kuitenkin molemmat tahollaan olemme puolisoiden kanssa koska se on sitä tuttua ja turvallista arkea, eikä meistä kumpikaan uskalla tehdä sitä seuraavaa siirtoa. Asumme niin pienellä paikkakunnalla että täällä meillä ei olisi tulevaisuutta.
Hän on se jota mietin aamulla ensimmäisenä iltaisin viimeisenä. Rakastan puolisoani mutta niin myös rakastan tätä toista. Olemme koettaneet päättä suhteemme mutta siltikin ajaudumme aina samaan tilanteeseen. Keskutelemme paljon, vaihdamme viestejä pitkin päivää mutta taas välillä on päiviä ettei toisesta kuulu mitään. Kuitenkin kumpikin tietää että on toisen ajatuksissa. Ja kun aikaa on kulunut muutama päivä yleensä tämä toinen osapuoli laittaa viestiä ja kysyy kuulumisia, kertoo että ikävöi. Saimme tässä taannoin viettää ihana hetken, seuraavana päivänä kun kirjoitin hänelle että meinaa olla ikävä, tuli vastaus että ei meinaa van on. Sitä on niin solmussa kaiken tämän kanssa. Olen hyvin epävarma itsestäni ja hänenkin tunteistaan ajoittain, tiedän tämän johtuvan siitä että haluaisin kuulla hänestä koko ajan ja nähdä häntä mahdollisimman paljon. Tämä ei kuitenkaan ole aina mahdollista. Olen täysin hukassa, onnellinen ja rakastunut mutta hukassa.