Lue keskustelun säännöt.
MASENNUS vai normaali väsymys?
19.09.2007 |
Mistä tietää, että on masentunut?
Mitä tosi selviä oireita, joista sen tunnistaa vaikka kuvittelee kaiken olevan ok..??
no, minua väsyttää koko ajan vaikka nukkuisikin hyvin.
En koe olevani masentunut. Mutta ei kai sitä itse heti tajuakaan..
Suutun helposti lapsille ja huudan pienistäkin asioista ja taas välillä pinna kestää paremmin. Itku on välillä herkässä, mutta se on kyllä aina ollut..
välillä mitättömät asiat ahdistaa.
olen normaalistikin syksyllä vähän alakuloinen, mutta silti välillä mietin,
että jos tarvitsenkin jotain lääkettä olooni.
synnytyksestä 5kk
Kommentit (9)
Elämä on ny sellasta vuoristorataa, välillä tuntuu että kivaahan tämä on ja sitten taas tulee niitä huonompiakin päiviä.
Ja elämään kuuluu normaalit tunnetilat, viha, ilo, suru jne. Normaaliakin joskus suuttua lapsille. Joskus se pinna kiristyy herkemmin, siihen taas saattaa vaikuttaa ihan mikä tahansa, puoliso sanonu poikkipuolisen sanan yms.
Minä miellän masentuneen ihmisen sellasena joka ei jaksa mitään, mikään ei kiinnosta, ei tuota mielihyvää. Ei jaksa nousta sängystä ja huolehtia itsestä, ei kiinnosta suihkussa käydä, eikä laittautua. HAluttas vain nukkua tai vajota omaan surkeuaan oloon.
Lievä masennus sit lieneen vähä pienimmissä mittakaavassa nuo.
On normaalia olla alakuloinen ja tuntea joskus myös olonsa masentuneeksi, ei se kuitenkaan tarkoita sitä että tarvis lääkkeitä tai alkaa sen kummempiin toimenpiteisiin. Ihmiselämä on nyt vaan sellasta . Ei sen tarvi olla yhtä auringon paistetta.
Nykyään kun niin paljon puhutaan masennuksesta niin ihmisillä on mennyt vellit ja puurot sekaisin. Kuvitellaan että ollaan kauheen huonovointisia eikä nähdä mikä kuuluu siihen ihmiselämään ja mikä ei.
Nämä on vain minun mielipiteita. Ja kokemuksen pohjalta, minulle siis totuus, jollekin toiselle voi totuus olla muuta.:)
Olen myös vierestä seurannut vaikeasti masentuneen ihmisen elämää, psykoosi ihmisen elämää ja kaksisuuntaisen elämää. Siis tuttavapiirissä nämä, joilla siis todellisia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteesi kuulostaa täsmälleen samalta kuin mulla, erona vain se että synnytyksestä jo 5 v:), eikä minua itketä. (en ole sillä tavalla herkkä). Juuri tässä mietin, pitäisikö mennä johonkin verikokeisiin, kun väsyttää niin.
Kesäloman jälkeen en ole löytänyt työmotivaatiota lainkaan, tuntuu vaan niin tylsältä istua täällä. Ei jaksa keskittyä. Ja työ ei todellakaa ole tällä hetkellä stressaavaa. Äskeinen etelän matka oli ihana ja luulin että siitä saisi puhtia, mutta vielä mitä. Sen jälkeen on ollut entistä väsyneempi. Muuten elämässä kaikki ok, mitä nyt parisuhteessa voisi olla parantamisen varaa.
Mikä mättää?!
Heräättekö keskellä yötä? Tyyliin vaikka neljältä ilman syytä?
- mikään ei tuntunut miltään
- komediaa katsoessa tai mukavaa asiaa tehdessä (mikä yleensä naurattaa) ei naurattanut, aloin jopa itkeä
- mietin kuolemaa, ei kiinnostanut tehdä suunnitelmia kun tuntui ettei elämää ole enää pitkään
- en jaksanut nähdä ystäviä, en jaksanut esittää jotain mitä en ollut - olin vain tyhjä
Onneksi sain lähdettyä lääkärille. Sain lääkityksen JA terapiaa. Muutama vuosi meni ja olo on aivan toinen. Toki huonoja päiviä tulee ja alakuloisuutta, mutta ei enää sellaista.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukahdan illalla tosi nopeasti, mut saatan herätä hetken kuluttua uudestaan ja sitten kestää jonkin aikaa ennen kuin taas nukahdan.
t. 3
mutta minun mielestäni tärkeintä on miettiä miltä itsestäsi tuntuu, onko tilanteesi/olotilasi niin sietämätön että tunnet tarvitsevasi ammattiapua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välillä heräilen aamuyölläkin, mutta se ei ole toistaiseksi
ollut häiritsevää. olen saanut hyvin unta uudelleen.
minulla kanssa vähän tuo olo, että mikään ei huvita.
ei pitäisi olla mitään suuria murheita tai huolia.
ap
NÄÄ OLIKIN HYVÄT SIVUT, KIITOS 11
ap