Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Laitoin tällaisen s-postin miehelleni.
26.09.2007 |
Moi.
Mikä siinä on, että toiselle ystävällisenä pysyminen aiheuttaa enemmän vaivaa kuin tiuskiminen ja rumat sanat?
Miksi sitä niin helposti lipsuu takaisin siihen samaan panettelun oravanpyörään, vaikka oikeasti haluaisi vain rakastaa?
Koko maailma tuntuu kauniimmalta silloin kun asiat ovat hyvin. Ihan niin kuin ne olivat paluusi jälkeen.
Hetken muistin taas miltä tuntuu rakastaa.
Että rakastaminen ei ole arkea sen negatiivisessa merkityksessä:
Rutiinia, väsymistä, rumia sanoja ja äänenpainoja, joiden takana on todellisuudessa pyyntö että otettaisiin syliin ja rakastettaisiin.
Että rakastaminen on oikeasti edelleen se ihana, parantava tunne. Että se on edelleen mahdollista, meillekin.
Oikeasti tuntea, ei vain tarrautua siihen lupaukseen rakastaa.
Olla vapaa, onnellinen.
Ja että tämä kaikki tulee helposti, itsestään.
Minä en tiedä vastauksia. Tiedän vain, että tahdon yrittää. Oikeasti. En vain riidan jälkeen hetken koittaa olla riitelemättä. Tahdon oikeasti onnellisen perheen.
Yritetään jaksaa olla kauniita toisillemme. Ehkä hetken päästä se tulee helposti, ilman yrittämistä.
Meillä kriisinpoikasta kommunikoinnissa. Toivottavasti kirjoittamalla saisimme kanavat taas auki muuhunkin kuin tiuskintaan tai huutamiseen.
Saako tästä nyt mitään selvää? Siis tuosta viestistä? Vai olisiko pitänyt enemmän vielä eritellä ongelmakohtia? Mitään dramaattista meille ei ole sattunut (pettämistä tms.), vaan ihan tätä yleistä parisuhdedraamaa.
Kommentit (12)
Tietynlainen " pelastetaan maailma" -hihhulifiilis tuli.
Minusta tuollainen asia kannattaa selvittää käytännönläheisemmällä tekstillä. Ajatus tuossa tekstissä on kaunis ja hyvä. Toteutus on vain onnahtanut.
Ironista on se, että puhut " kommunikaatiovaikeuksista" ja sitten koitat purkaa sitä hiukan vaikeaselkoisella lyyristä tyyliä hakevalla tekstillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa olla aika runosielu sun miehesi, jos ei tuo teksti edes vähän häntä huvita tai ärsytä. Ajatus kuitenkin siis kaunis, ja arvostettavaa, että otat ensiaskeleen tässä asiassa. Toivottavasti metsä vastaa kun sinne huudetaan... Onnea teille parisuhteenne paikkailuun!
ps. yritä nyt jatkossa olla keskustelussa vähän enemmän kiinni käytännössä ja vähän vähemmän romanttinen hihhuli
viestisi oli hienolla tavalla positiivinen ja oli hyvä, että et heti kättelyssä alkanut ruotia jotain yksittäistä riitaa.
Mutta olen samaa mieltä edeltävien kirjoittajien kanssa siinä, että käyttämäsi kieli ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä natsaa miehesi kielen kanssa. Puhut ikään kuin Harlekiini-kieltä, kun miesten retoriikka on enempi Jari Tervoa...
Mutta henki on viestissäsi hyvä. Koettakaa siirtää nyt tuo asenne naamatusten käytävään keskusteluun.
muijat on vaan kateellisia kun itse eivät osaa kirjoittamisen jaloa taitoa. Harvoille kun se taito on siunaantunut luonnon lahjana:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei välttämättä ole ihan oikeassa muodossaan.
Komppaan siis edellisiä.
Parhaiten mielestäni toimii positiiviset teot. Kuka vaan voi ajatella kauniita ja kirjoitella pinoin toiveistaan ja ajatuksistaan, mutta aloittaa kotona se positiivinen kierre, se toimii parhaitan. Unohda muutamaksi päiväksi kuka tekee ja mitä. Tee itse toiselle mukavia asioita. Puhu kauniisti, kuuntele toista, tarjoa ruokaa, lasillinen viiniä ilman, että odotat mitään vastalahjaksi. Itsellä ollut aina ongelmana omat odotukseni, kun luovuin niistä ja aloin tekemään tekoja, seurasi vanha sanonta.....niin metsä vastaa kuin siihen huudetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai jos olisinkin, olisin lähinnä pohtinut vain ja ainoastaan OMAA käytöstäni ja sitä, kuinka ajattelin sitä parantaa.
Voisin laittaa saman viestin omalle miehelleni myös. Meilläkin ongelmia kommunikoinnissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku kaunis delfiini-koristeposliini, jota myydään tiimarissa liukuhihnalta.
Henkilökohtainen ja teille varmaan ajankohtainen ja tärkeä asia on verhottu ...hmm. anteeksi, mutta lässyttävään ja turhan kaukaiseen tyyliin.
Mutta toki, ihmiset ovat erilaisia! Meilläkin on asioita puunattu kirjallisesti ja ne ovat meillä vain faktoja pöydässä. Suoraan ranskalaisilla viivoilla selitetty minkä tarvitsee muuttua ja miksi.
Mutta minua häiritsi tuo kolmannessa persoonassa puhuminen, rakastetaan yms. Miehille usein toimii suorempi kommunikaatio, ei mun ukko ainakaan tästä olisi mitään irti saanut. Lähinnä luultavasti miettinyt, että syyttääköhän toi mun vaimo mua jostain. Lisäksi loppu jäi jotenkin avoimeksi, tietääköhän mies pitäisikö tähän vastata jotain.
Alue: Aihe vapaa
enkä jaksa edes luke, toivottavasti mies jaksaa.