Tuntematon sotilas (2017) -kysely!

1. joo

2. 4½

3. parempi (odotus 3 - 3,5)

(ap.)

Pelkkä kyselyyn vastaaminenkin ihan riittää.

Lisää?

Oli hyvä (vastasin 4/5). Loppuun latautui kaikki tunteet ja kesti tovin ennen kuin pystyin leffan jälkeen puhumaan ääni värisemättä. En ole pitkään aikaan tullut salista ulos niin, että niiskuttavia ja niistäviä ihmisiä olisi ollut ympärillä niin paljon sekä itkuisia silmiä. Vaikuttava mutta ennen kaikkea siksi, kiitollisuudentunne nousi pilviin.

Vierailija kirjoitti:

Oli hyvä (vastasin 4/5). Loppuun latautui kaikki tunteet ja kesti tovin ennen kuin pystyin leffan jälkeen puhumaan ääni värisemättä. En ole pitkään aikaan tullut salista ulos niin, että niiskuttavia ja niistäviä ihmisiä olisi ollut ympärillä niin paljon sekä itkuisia silmiä. Vaikuttava mutta ennen kaikkea siksi, kiitollisuudentunne nousi pilviin.

Kiitos vastauksesta ja perusteluista! Itsekin olin aika vakavana leffan katsomisen jälkeen.

(ap.)

Nosto.

Up.

Kävin katosomassa heti ensi-illassa ja antaisin ehkä 4/5. Hyvä elokuva, mutta ainahan se olisi voinut olla parempikin.

Turha tekele. Saman vanhan lämmittämistä.

Kertoo kaiken olennaisen suomalaisesta elokuvatuotannosta, jossa kolme vallitsevaa idealinjaa: 1) sota, 2) vaikeat ihmissuhteet ja 3) "huumori". Kahteen ensimmäiseen pitää lisätä alastomuutta ja pehmopornoa ohjaajaa/kuvaajaa/tuottajaa miellyttämään.

Maailmassa on paljon asioita joita ei pidä mennä aliarvioimaan. Yksi niistä on suomalaisten huono elokuvamaku. Vaan yhteiskunnan varoilla niitä täällä tehdäänkin.

Alkuun olin aika innoissani tästä, mutta jotenkin se katselukokemus ei sitten ollutkaan niin vaikuttava. Leffassa oli hyviä roolisuorituksia ja tietysti se oli teknisesti tätä päivää, mutta silti se oli enemmän pliisu ja "kaikille sopiva" Suomi 100-leffa, kuin sodan eri tasoja väkevästi tavoittava ja kuvaava teos. Jos Mollbergin versiota on haukuttu "YYA-ajan Suomen" näköiseksi, niin parinkymmenen vuoden päästä Louhimiehen versiota muistellaan todellakin Suomi-100-leffana, eikä välttämättä positiivisessa sävyssä.

Vierailija kirjoitti:

Oli hyvä (vastasin 4/5). Loppuun latautui kaikki tunteet ja kesti tovin ennen kuin pystyin leffan jälkeen puhumaan ääni värisemättä. En ole pitkään aikaan tullut salista ulos niin, että niiskuttavia ja niistäviä ihmisiä olisi ollut ympärillä niin paljon sekä itkuisia silmiä. Vaikuttava mutta ennen kaikkea siksi, kiitollisuudentunne nousi pilviin.

Mikä tämä läppä oikein on? Itse kun kävin katsomassa, niin ihan normaali ulosmenohälinä kävi eikä kukaan itkenyt. Monilla taisi olla enemmän kusihätä. Kaveri kävi kanssa katsomassa, eikä sekään huomannut mitään itkijöitä tai kristillisen harrasta tunnelmaa.

Nyt joku roti näihin juttuihin.

Aika sellainen... No.

Oli hyvä. Plussat: musiikin laatu ja käyttö, taisteluiden ohjaus, roolisuoritukset yleisesti, laajempi näkökulma kokemukseen tunteiden ja ihmisten taholta, oivaltava symboliikka, sodan mielettömyyden esiintuonti ja takominen.

Miinukset: Hollywood ja USA paistoi liikaa läpi elokuvaudessa, ääriesimerkki Rokan lasten vahva maski.  Siitä johtuen myös Kariluodon idealismi oli liian totista, hivenen tahattoman koomista ja steriilin keskiluokkaista. Olisin toivonut iloisempaa ja runollisempaa Mollbergia, sain Hollywoodkuorrutettua Mollbergia. Tyylillisesti maalaismaisen runollisuuden mestarina Tarkovsky olisi ollut historiallisesti realistisempi lähde kuin Terrence Malick ja istunut paremmin teemaan. Maalaismaisuus olisi saanut ylipäätään näkyä vielä enemmän, nyt välähdyksittäin oli kuin kaupunkilaiset olisivat lähteneet metsään (esim. älä nosta päätäs -kohtaus). Myös elokuvan viesti meni varsin amerikkalaistyyliseksi kompromissiksi patrioottisuuden ja sodanvastaisuuden välillä. 4/5

Elokuvan monen eri tason sotakokemus oli erityisen hyvää (lotat tietysti erityisesti olivat harmillisen pienessä osassa, mutta alkuperäisen ehdoilla). Tuli olo, että joka yhteiskunnan sektori antoi asialle panoksensa ja joutui sodan jalkoihin kuin pakotettuna, liukuhihnalla ja kukin eri tavoillaan. Siinä missä Laineella sota on sarja episodisia tuokiokuvia, tässä näkökulma on enemmän eeppinen ja kokoava. Kerronnallisesti välillä vetäydyttiin kaikkitietävän kertojan taakse, jota edusti historia. Elokuva tuntuikin hyvällä tavalla romaanimaiselta eheyttävyydessään.

Kääntöpuolena romaaniformaatti asettaa elokuvalle myös rajoitteita ja haasteita, ja toisaalta sen ehdoilla olisi voinut tehdä vielä enemmän. Raamit olivat mainiot, mutta kokemusten kontrasteja eri "osasten" välillä olisi voinut hiukan vielä korostaa ja elävöittää. Mieleen tulee mm. Tolstoin historiaromaanit, jotka ovat tätä selvästi häilyvämpiä sisällöltään ja hahmoiltaan, mutta raameiltaan samantapaisesti eeppisiä. Näin ison perspektiivin näkökulmasta tämä sisällön yksinkertaistus kääntyikin ironisesti hieman epähistorialliseksi ja vei siksi hiukan pois sinänsä hyvin rakennettua syvyyttä ja voimaa.

Tunnustus myös taisteluiden historialliselle aitoudelle. Tällaisena 4/5, kouluarvosanana 9.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli hyvä (vastasin 4/5). Loppuun latautui kaikki tunteet ja kesti tovin ennen kuin pystyin leffan jälkeen puhumaan ääni värisemättä. En ole pitkään aikaan tullut salista ulos niin, että niiskuttavia ja niistäviä ihmisiä olisi ollut ympärillä niin paljon sekä itkuisia silmiä. Vaikuttava mutta ennen kaikkea siksi, kiitollisuudentunne nousi pilviin.

Mikä tämä läppä oikein on? Itse kun kävin katsomassa, niin ihan normaali ulosmenohälinä kävi eikä kukaan itkenyt. Monilla taisi olla enemmän kusihätä. Kaveri kävi kanssa katsomassa, eikä sekään huomannut mitään itkijöitä tai kristillisen harrasta tunnelmaa.

Nyt joku roti näihin juttuihin.

Sun ja kaveris leffasalit tais olla täynnä teidän "minä, minä" -sukupolvea. Tunnistaa itsekkyydestä, omanapaisuudesta ja empatiankyvyn puutteesta.

Olen katsonut, annan 4/5 tähteä.

Odotukset eivät olleet korkealla, epäilin elokuvan olevan suht paska ja jokseenkin turha tekele. Tuskin olisin mennyt edes katsomaan, ellen olisi ilmaiseksi päässyt. Olikin sitten todella positiivinen yllätys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli hyvä (vastasin 4/5). Loppuun latautui kaikki tunteet ja kesti tovin ennen kuin pystyin leffan jälkeen puhumaan ääni värisemättä. En ole pitkään aikaan tullut salista ulos niin, että niiskuttavia ja niistäviä ihmisiä olisi ollut ympärillä niin paljon sekä itkuisia silmiä. Vaikuttava mutta ennen kaikkea siksi, kiitollisuudentunne nousi pilviin.

Mikä tämä läppä oikein on? Itse kun kävin katsomassa, niin ihan normaali ulosmenohälinä kävi eikä kukaan itkenyt. Monilla taisi olla enemmän kusihätä. Kaveri kävi kanssa katsomassa, eikä sekään huomannut mitään itkijöitä tai kristillisen harrasta tunnelmaa.

Nyt joku roti näihin juttuihin.

Sun ja kaveris leffasalit tais olla täynnä teidän "minä, minä" -sukupolvea. Tunnistaa itsekkyydestä, omanapaisuudesta ja empatiankyvyn puutteesta.

Ah, lyö sitä olkiukkoa..

Itselleni elokuva oli vähän pettymys. Tämä siksi että odotin jotain uutta ja erilaisempaa. Muistin kohtaukset kirjasta ja vanhoista versioista niin hyvin, että katsoin elokuvaa silleen jaahas nyt kaatuu Hietanen, nyt Kariluoto... Erilaiset lisäykset tuntuivat päälleliimatuilta kun odotin jotain uutta näkemystä ylipäätään. Enkä siis ole empatiakyvytön, liikutin ja myötäelän hyvinkin herkästi mutta nyt en. Eero Aho oli kyllä loistava.

Vierailija kirjoitti:

Oli hyvä. Plussat: musiikin laatu ja käyttö, taisteluiden ohjaus, roolisuoritukset yleisesti, laajempi näkökulma kokemukseen tunteiden ja ihmisten taholta, oivaltava symboliikka, sodan mielettömyyden esiintuonti ja takominen.

Miinukset: Hollywood ja USA paistoi liikaa läpi elokuvaudessa, ääriesimerkki Rokan lasten vahva maski.  Siitä johtuen myös Kariluodon idealismi oli liian totista, hivenen tahattoman koomista ja steriilin keskiluokkaista. Olisin toivonut iloisempaa ja runollisempaa Mollbergia, sain Hollywoodkuorrutettua Mollbergia. Tyylillisesti maalaismaisen runollisuuden mestarina Tarkovsky olisi ollut historiallisesti realistisempi lähde kuin Terrence Malick ja istunut paremmin teemaan. Maalaismaisuus olisi saanut ylipäätään näkyä vielä enemmän, nyt välähdyksittäin oli kuin kaupunkilaiset olisivat lähteneet metsään (esim. älä nosta päätäs -kohtaus). Myös elokuvan viesti meni varsin amerikkalaistyyliseksi kompromissiksi patrioottisuuden ja sodanvastaisuuden välillä. 4/5

Tuo Terrence Malick'in ohjaaman Veteen piirretty viiva (Thin red line) luontokuvauksen kopiointi oli kyllä poikkeuksellisen ilmeistä tässä uusimmassa Tuntemattomassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli hyvä. Plussat: musiikin laatu ja käyttö, taisteluiden ohjaus, roolisuoritukset yleisesti, laajempi näkökulma kokemukseen tunteiden ja ihmisten taholta, oivaltava symboliikka, sodan mielettömyyden esiintuonti ja takominen.

Miinukset: Hollywood ja USA paistoi liikaa läpi elokuvaudessa, ääriesimerkki Rokan lasten vahva maski.  Siitä johtuen myös Kariluodon idealismi oli liian totista, hivenen tahattoman koomista ja steriilin keskiluokkaista. Olisin toivonut iloisempaa ja runollisempaa Mollbergia, sain Hollywoodkuorrutettua Mollbergia. Tyylillisesti maalaismaisen runollisuuden mestarina Tarkovsky olisi ollut historiallisesti realistisempi lähde kuin Terrence Malick ja istunut paremmin teemaan. Maalaismaisuus olisi saanut ylipäätään näkyä vielä enemmän, nyt välähdyksittäin oli kuin kaupunkilaiset olisivat lähteneet metsään (esim. älä nosta päätäs -kohtaus). Myös elokuvan viesti meni varsin amerikkalaistyyliseksi kompromissiksi patrioottisuuden ja sodanvastaisuuden välillä. 4/5

Tuo Terrence Malick'in ohjaaman Veteen piirretty viiva (Thin red line) luontokuvauksen kopiointi oli kyllä poikkeuksellisen ilmeistä tässä uusimmassa Tuntemattomassa.

Täysin päälleliimattua ja kliseistä. Sama kuin ne Rokan kotikohtaukset. Tuollaisia jätetään leffaan, mutta Lehdon ja Riitojan roolit leikataan pois? En oikein ymmärrä.