Hyvä isä?

Sellainen, joka aidosti välittää lapsesta ja myös näyttää/kertoo sen lapselle (läheisyys, hellyys, henkinen ja fyysinen läsnäolo yms.). Joka osaa olla rajoja asettava aikuinen, mutta myös heittäytyvä ja hullutteleva/leikkivä aikuinen. Joka huolehtii lapsen perustarpeista ja kuuntelee sekä ymmärtää lasta, antaa lapsen kasvaa omaksi itsekseen mutta kuitenkin aikuisen roolissa huolehtii turvallisuudesta, kasvattaa, opastaa ja neuvoo - ja lohduttaa, kun lapsi iästään riippumatta kokeilee ja epäonnistuu, mutta riemuitsee, kun lapsi onnistuu.

Tämä tosin pätee myös äitiyteenkin mielestäni. Vauraus ja materia ovat minun mielestäni toissijaisia asioita vanhemmuudessa, toki niitäkin tietyissä määrin tarvitaan, mutta itse ottaisin mieluummin köyhän ja rakastavan isän (itselleni tai lapselleni) kuin viileän ja etäisen, materiaan hukuttavan isän.

Isä on isä. Tuki ja turva. Neuvova ja antaa kuitenkin tehdä omia valintoja. Tietysti kehu ja kuunteleminen myös. Hyvä merkki jos 28 vuoden jälkeen rakastaa :)