Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei suostu myöntämään olevansa syypää ylipainooni ja herkkuhimooni
03.11.2017 |
Koko lapsuus oli yhtä sokerin demosoimista ja nolOja tilanteita, kun äiti tuli mukaan kavereiden synttäreille ja vahti, etten ota enempää kuin pikku palan kakkua ja maitoa limsan asemasta. Meille ei IKINÄ ostettu O'Boytä tai muutakaan kaakaojauhetta, eikä muroja, karkkipäivänä sain tyyliin yhden pätkiksen. Myös roskaruoka oli pahasta, ei lihapiirakoita eikä pitsaa, en myöskään muista että meillä olisi ikinä tehty lasagnea!
Sehän oli liian rasvaista. ..
Kun muutin omilleni 17-vuotiaana aukeni uusi maailma, tajusin kaupassa voivani ostaa mitä tahdon ja syödä mitä tahdon! Opiskelija -elämä ja innottomuus kokata tuohon päälle, niin nopeasti elämäni oli sitä että huudoin lihaksen alas kahvilla, söin keskellä yötä suklaamuroja, nostin verensokeria irtiksillä. . Muistan, miten menin kotiin käymään ja äiti huudahti että herranjumala, ootko sä paksuna ? !
Nyt olen kolmekymppinen, pahasti ylipainoinen. Nivelet ja selkä on paskana, verenpaine koholla.
Ja tuon selän takia en voi käydä salilla enkä jumpata muuta kuin varovasti kuminauhalla!
Äitini häpeää minua ja sulkee silmänsä siltä, että on itse syyllinen tähän.
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
5/5[/quote
??
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eihän se äiti nyt herranjestas niitä herkkuja sun suuhus lappaa, ei kukaan toinen voi olla syypää jonkun ylipainoon, itse ihminen ne huonot valintansa tekee.
Meillä oli tili lähikaupassa ja astettiin karkkia joka päivä.
95/175
En silti syytä äitiäni 😁
Aikuistu, kolmekymppinen.
Ärsyttää todella paljon ihmiset, jotka koko ikänsä syyllistää vanhempiaan siitä, että menee jokin huonosti.
Aikuisuudessa on kivaa juuri se, että todellakin saat itse päättää valinnoistasi.
Joopa joo. Äitisi on antanut sulle hyvän esimerkin miten elää terveellisesti ja sitten ihan itse menit pilaamaan kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liity vaakakapina ryhmään ja lopeta höpöhöpö laihduttaminen, se ei ole tätäpäivää. Kolmekymppisenä mielestäni on parempi olla rehevä kuin hoikka.
Meillä oli samanlaista kuin teillä ap. Kumma kyllä, olen nyt kolmekymppisenä alipainoinen. Ei maistu karkit eikä sipsit yms. Mun viikonloppuherkku on tällä kertaa jääkaapissa odottava siikafilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja höpö höpö!!
Sinä itse päätät aikuisena ihmisenä mitä kitaas työnnät, ja jäätkö ylipäänsä sinne sohvanpohjalle lihomaan.
Kasva aikuiseksi, ota vastuu omista tekemisistä, kuten tässä tapauksessa omasta ravinnosta. Jos ylipaino harmittaa, tee elämänmuutos ja lakkaa ruikuttamasta. Turha hakea muista syitä omaan ahmimiseen ja omiin päätöksiin.
Terveisin toinen pullukka (ihan ite oon läskini syömisellä kasvattanut, en voi näistä makkaroista muita syyttää kun itseäni)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän sua hyvin. Nyt voit toki tehdä jo itsekin jotain ja ihan itsesi takia.
Mä kyttäsin pitkään lasten syömistä ja säännöstelin herkkuja. Kuten myös itseltäni. Nyt tytöt on 11v ja 12v ja olen todennut, etten enää voi vahtia, itse päättävät mitä suuhunsa laittavat. Toinen on vähän pyöreä, toinen samanlainen rimppakinttu kuin minäkin lapsena. Mä koen, että kun itse paranin syömishäiriöstä, parani koko meidän kolmikko. Nykyään nautitaan elämästä ja myös herkuista. Toivottavasti en ole onnistunut pilaamaan lasten mieltä pysyvästi.
Tsemppiä. Koita jaksaa terveempää elämää ihan itsesi takia. Harmi kun täällä ei voi laittaa yv:tä. Olisin voinut yrittää auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän sua hyvin. Nyt voit toki tehdä jo itsekin jotain ja ihan itsesi takia.
Mä kyttäsin pitkään lasten syömistä ja säännöstelin herkkuja. Kuten myös itseltäni. Nyt tytöt on 11v ja 12v ja olen todennut, etten enää voi vahtia, itse päättävät mitä suuhunsa laittavat. Toinen on vähän pyöreä, toinen samanlainen rimppakinttu kuin minäkin lapsena. Mä koen, että kun itse paranin syömishäiriöstä, parani koko meidän kolmikko. Nykyään nautitaan elämästä ja myös herkuista. Toivottavasti en ole onnistunut pilaamaan lasten mieltä pysyvästi.Tsemppiä. Koita jaksaa terveempää elämää ihan itsesi takia. Harmi kun täällä ei voi laittaa yv:tä. Olisin voinut yrittää auttaa.
Ihana sinä! Tuli hyvä mieli lastesi puolesta! :) -Ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin että kertomuksesi olisi ollut ihan päinvastainen. Olisit mässännyt joka toinen päivä pullaa, sokeria ja muuta ei-terveellistä. Koko perhe pelkkiä lihavia täynnä. Tässä tilanteessa ymmärtäisinkin että voi VÄHÄN syyttää vanhempia, että ollaan annettu täysin väärä malli syömiseen.
Ei sinunkaan äitisi toiminta ole mainioimmasta päästä ollut, mutta vähän tekisi mieli sanoa että sinullakin on nyt peiliin katsomisen paikka.
Mulla sama kokemus kuin sulla aloittaja. Isä oli herkuista ihan järkyttävän tiukka, veti kerran kilarit kun karkkipäivänä sallitun 100 gramman lisäksi söin isoäidiltä saamani suklaapatukan. Tavallaan ymmärrän isän natseilun, koska hänen isällään on diabetes ja aiemmin uskottiin sen johtuvan liiasta sokerin syönnistä. Murrosikäisenä sitten itsenäistyin vanhemmistani syömällä karkkia isältä salaa järkyttäviä määriä. En huomannut lihovani, koska luulin isältä jo lapsuudessa kuulemieni kommenttien ("älä laita noin paljon voita leivälle, muuten sun maha kasvaa yhtä isoksi kuin (raskaana olevalla) äidillä!") jo olevani lihava. Olen samanpituinen kuin äitini, mutta painan 15 kiloa enemmän. Mun äidin puolen suvussa ei kukaan ole koskaan nostanut herkkuja mitenkään erityiseen asemaan. Äiti, kaikki hänen sisaruksensa ja kaikki mun äidin puolen serkut on hoikkia. Mun on pitänyt kans ite opetella siihen, että ajattelen herkkuja ihan normaalina elämään satunnaisesti kuuluvana juttuna, etten tyyliin vedä aina pussia tyhjäksi kun saan yhden karkin. Tuntuu toimivan, viime vuosien aikana paino on pikkuhiljaa laskenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5/5