Lue keskustelun säännöt.
Arvostelen lapsiani
03.11.2017 |
Arvostelen lapsiani ja sitten ne heikkoitsetuntoiset rupeaa itkemään ja nyyhkimään. Lapsia on mukava arvostella, vaikka tiedänkin, että niin ei saisi tehdä, ettei heille tule paha mieli ja huono itsetunto. Arvostelelen muitakin itseäni heikompia ja tyhmempiä ihmisiä.
Kommentit (19)
Ei mulla tässä tule mieleen kuin että jos 18 vuotiaana saa työpaikallaan ensimmäisen arvostelun niin voi siinä itku tulla linssiin. Ihminen kyllä itkee muustakin syystä kuin arvostelusta. Itsevarmuus on opetettava lapselle niin hän kestää arvostelua missä vain uskoen itseensä. Jossain kuitenkin arvostellaan on se sitten oma vanhempi tai koulukaveri tai rakas tai mm työpaikan esimies. Vanhempana keskittyisin kehumaan lasta ja luomaan hänelle ainoa turva paikka jossa saa olla oma itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae apua
Olen hakenutkin.
Mielestäni arvostelu tulisi tehdä niin, että kohdetta ei satuteta. Äitini epäonnistui tässä. Jos se kerran oli ok, niin sekin on, että mun lapsiin sattuu kun mä arvostelen heitä. Tai no en tee sitä enää, en sano mitään. Epäonnistukoot ihmisinä niin paljon kuin sielu sietää.
Sulla on sellainen ajatusvirhe että äitisi arvostelu ei ollut ok, kuten ei se että sinä arvostelet lapsiasi.
Jos lapsesi aikuisena sanovat että "äitini arvosteli minua, joten siksi minäkin arvostelen omia lapsiani", niin mitä koet että lastesi pitäisi tehdä toisin nyt jotta et arvostelisi? Millaisia heidän pitäisi olla? Pitäisikö heidän itse hakea apua jostain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on sellainen ajatusvirhe että äitisi arvostelu ei ollut ok, kuten ei se että sinä arvostelet lapsiasi.
Jos lapsesi aikuisena sanovat että "äitini arvosteli minua, joten siksi minäkin arvostelen omia lapsiani", niin mitä koet että lastesi pitäisi tehdä toisin nyt jotta et arvostelisi? Millaisia heidän pitäisi olla? Pitäisikö heidän itse hakea apua jostain?
Ei tämä siihen liitykään, millaisia lapset nyt ovat.
Onko sinusta kiva olla lasten kiusaaja? Olet halveksuttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinusta kiva olla lasten kiusaaja? Olet halveksuttava.
No ei tietenkään ole kivaa. Miksi minua sitten sai arvostella ja sillä vahingoittaa? Mitä haittaa siitä oli, kun olen edelleen elossa?
Sun pitäisi toimia juuri päinvastoin kannustaa ja kehua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinusta kiva olla lasten kiusaaja? Olet halveksuttava.
No ei tietenkään ole kivaa. Miksi minua sitten sai arvostella ja sillä vahingoittaa? Mitä haittaa siitä oli, kun olen edelleen elossa?
Miten niin "sai"? Kysyikö äitisi luvan joltain? Sinulla oli paska äiti ja koska kukaan ei kaiketi tiennyt mitä vahinkoa se sinulle aiheutti, niin kukaan ei voinut puuttua asiaan. Eihän nytkään kukaan puutu lastesi kohtaamaan arvosteluun sinun taholtasi, koska kukaan ei varmaankaan tiedä siitä. Siksi saat itsekin arvostella heitä ilman että kukaan tekee mitään.
Vierailija kirjoitti:
On minuakin lapsena arvosteltu ilman että kukaan olisi rankaissut arvostelijaa siitä, että aiheutti mulle pahan mielen.
ap
Kertomasi persteella minulla pieniä vaikeuksia nyt arvostaa sinua tekojesi tähden. Mikset arvostelemisen asemasta miettisi vaihteeksi, että kuinka onnistuisit kannustamaan ja rohkaisemaan heitä jotta he voisivat edetä luottavaisemmin ja päättäväisemmin kohti omia unelmiaan haaveitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinusta kiva olla lasten kiusaaja? Olet halveksuttava.
No ei tietenkään ole kivaa. Miksi minua sitten sai arvostella ja sillä vahingoittaa? Mitä haittaa siitä oli, kun olen edelleen elossa?
Miten niin "sai"? Kysyikö äitisi luvan joltain? Sinulla oli paska äiti ja koska kukaan ei kaiketi tiennyt mitä vahinkoa se sinulle aiheutti, niin kukaan ei voinut puuttua asiaan. Eihän nytkään kukaan puutu lastesi kohtaamaan arvosteluun sinun taholtasi, koska kukaan ei varmaankaan tiedä siitä. Siksi saat itsekin arvostella heitä ilman että kukaan tekee mitään.
Kysyi luvan minulta tai siis ei kysynyt, mutta kielsin. Ei totellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On minuakin lapsena arvosteltu ilman että kukaan olisi rankaissut arvostelijaa siitä, että aiheutti mulle pahan mielen.
apKertomasi persteella minulla pieniä vaikeuksia nyt arvostaa sinua tekojesi tähden. Mikset arvostelemisen asemasta miettisi vaihteeksi, että kuinka onnistuisit kannustamaan ja rohkaisemaan heitä jotta he voisivat edetä luottavaisemmin ja päättäväisemmin kohti omia unelmiaan haaveitaan.
Kannustaminen ja kehuminen eivät mitätöi arvostelua, jota antaa kiusaamistarkoituksessa, eli tuo ei ole oleellista. Oleellisempaa olisi olla arvostelematta satuttavasti. Mutta miksi vaivautua, kun on niin kivaa nähdä pientä ja heikompaa sattuvan kun arvostellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinusta kiva olla lasten kiusaaja? Olet halveksuttava.
No ei tietenkään ole kivaa. Miksi minua sitten sai arvostella ja sillä vahingoittaa? Mitä haittaa siitä oli, kun olen edelleen elossa?
Miten niin "sai"? Kysyikö äitisi luvan joltain? Sinulla oli paska äiti ja koska kukaan ei kaiketi tiennyt mitä vahinkoa se sinulle aiheutti, niin kukaan ei voinut puuttua asiaan. Eihän nytkään kukaan puutu lastesi kohtaamaan arvosteluun sinun taholtasi, koska kukaan ei varmaankaan tiedä siitä. Siksi saat itsekin arvostella heitä ilman että kukaan tekee mitään.
Isänsä voisi puuttua. Enkä kyllä arvostele enää. En sano mihinkään mitään.
Ei siis ole kivaa, että arvostelemalla toisten mielen pahoittaminen on minusta kivaa.
Lasten pienet räkänokkanaamat vääntyy itkuun kun heitä satuttaa henkisesti arvostelemalla heitä kun he eivät ole vielä valmiita. Sairas äitini ehdotti mulle, että voin sen jälkeen lohduttaa heitä. Aivan kuin se mitään auttaisi. Lyöt, ja sitten lohdutat.
Äitini sairaus tulee juuri tällaisessa esiin. Hänestä tuollaisen sadistisen arvostelemisen jälkeen voi halata lasta. Se, että arvostelu pahoitti lapsen mielen ei ole äidistä ollenkaan ongelma. Siis aivan kuin sanoisi, että lyö vain lasta kun se tekee väärin ja koska lyöminen sattuu, lohduta siitä. Se ei ole näköpiirissä, että arvostele lasta niin ettet satuta. Että SE on sinun aikuisen vastuullasi. Ja mene itseesi, kun satutit lasta.
Murhan jälkeen voi silittää pientä lasta. Tapettuasi lapsosen silitä. Äitini neuvo äidin arvostelusta kärsineen lapsen hoitoon. Tajuaako se mulkku, että jos hän on satuttanut minua, niiin MIKÄÄN maailman silitys ei auta, koska siinä ei pyydetä sitä satuttamista anteeksi???
On minuakin lapsena arvosteltu ilman että kukaan olisi rankaissut arvostelijaa siitä, että aiheutti mulle pahan mielen.
ap