Onko uusperhe epäreilu ratkaisu lapsia kohtaan?

Tosiasia nyt vain on, että uusperheessämme joitakin lapsia rakastetaan ja toisia ei. Kaikista kyllä huolehditaan ja kaikille pyritään tarjoamaan henkistä tukea. Rakkautta ei voi kuitenkaan pakottaa.

Olen ruvennut miettimään, pitäisikö meidän miehemme kanssa muuttaa erilleen, koska tuntuu epäreilulta, että minä en pysty rakastamaan mieheni lapsia eikä mieheni minun lapsiani. Tilanteen hankaluutta syventää se, että kumpikin meistä tekee paljon matkatyötä, minkä vuoksi lapset ovat vain toisen vanhemman luona.

Kuinka uusperheelliset nämä asiat koette?