Harkitsen eroa, mutta yksinäisyys ahdistaa
Mulla ei oikein ole ystäviä, muutama kaveri on mutta he eivät ole kovin läheisiä. Mies on tuki ja turva, mutta kovin on väljähtynyt suhde, eikä toivoa yhteisestä tulevaisuudesta ole. Tiedän, että olisi parasta erota, mutta ahdistaa yksinäiset illat kotona ja se, ettei ole ketään kenelle jutella kaikista asioista. Ahdistaa myös, että jäisin loppuelämäkseni yksin, kun en oikein missään liiku että voisin törmätä mahdollisiin kumppaneihin. Miten saisin voimaa lähteä kuolleesta suhteesta?
Kommentit (6)
Mikset paranna suhdetta? Väljähtänyt ei kuulosta niin pahalta, ole aktiivinen
Minä taas pelkään taloudellista toimeentuloa koska olen nyt työtön. Yksinäisyyden kanssa pärjää kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Mikset paranna suhdetta? Väljähtänyt ei kuulosta niin pahalta, ole aktiivinen
Ollaan kyllä yritetty, yksin ja yhdessä. Mies ei ole halukas syventämään suhdetta.
Ero on rankka. Ei kannata jos ei ole varma.
Moni asia jää historiaan. Jos teitte melkein kaiken yhdessä, tyhjyys on iso. Tulet yllättymään.
Ja pikku asiat. Tarttis hieroo niskoja. Siirtää jotain huonekalua. Onkohan mun selässä punkki? Yksin et lähde moneen paikkaan, mihin kaksin mennään.
Minkä ikäinen olet, kauanko ootte olleet?
Onko teillä kivoja sisäpiirin juttuja, nauratteko yhdessä?
Oletteko naimisissa?
Avioliiton purkaminen on paljon isompi show kun aikanaan vihkiminen.
Mutta voithan alkaa sosiaalistua vähän, etsiä uusia ystäviä ja mielenkiinnon kohteita. Yksinhän sä nytkin tavallaan olet. Uusia asioita on eron jälkeen helpompi etsiä, koska voi tehdä kaiken oman mielensä mukaan. Ja deittailua voi harrastaa vähemmän vakavalla mielellä sitten kun siltä tuntuu.