Hesarin juttu eronneista pikkulasten isistä

Itse otin 2 viikon ilmaisen tilauksen lukeakseni tuon jutun.

Muutama lainaus:

"Isiä pyydettiin kertomaan, mitkä syyt heidän mielestään johtivat eroon pikkulapsiaikana. Vastauksissa isät kirjoittivat erityisesti ulkopuolisuuden tunteesta, läheisyyden ja seksin puutteesta, ajankäyttöriidoista, väsymyksestä ja kumppanin muuttumisesta."
Rotkirchin mukaan virallisissa puheissa vanhemmat halutaan nähdä tasa-arvoisina, mutta käytännössä tasa-arvo ei toteudu läheskään aina. ”Kun teemme tutkimushaastatteluja, jopa nuorten vanhempien kohdalla on hyvin usein niin, että vaimo päättää, milloin lapsia hankitaan ja miten heitä hoidetaan.
Isät siis tekevät enemmän ansiotöitä ja äidit ottavat enemmän vastuuta kodin ja lasten hoidosta. Raskasta on, mutta eri tavalla. Tähän voi kätkeytyä riidan siemen.
Epätasaista työnjakoa lisää se, että äidit käyttävät edelleen suurimman osan perhevapaista eli ovat kotona lapsen kanssa paljon pidempään kuin miehet. Rotkirchin mukaan äitien vaikeiden tunteiden taustalla onkin usein yksinäisyys ja halu saada tukea. Isät taas tuntevat riittämättömyyttä, koska aika ei riitä kaikkeen.
Kiire, väsymys ja kinastelu. Kun niistä tulee arkea, läheisyys ja varsinkin seksi vähenevät pikkulapsiperheissä.
Seksin väheneminen kalvaa erityisesti isien tyytyväisyyttä parisuhteeseen, käy ilmi Väestöliiton vuoden 2016 Perhebarometristä. Myös HS:n saamissa vastauksissa monet isät kertoivat eronsa syyksi sen, että parisuhde ja seksi jäivät vanhemmuuden jalkoihin.

Juttu liippaa läheltä itseäni, kun vaimo juuri lähti 2 v ja 2 kk lasten kanssa. Tuossa jutussa puhuttiin aivan oudosta jutusta, että miehet kaipaavat läheisyyttä ja erityisesti seksiä. Itseäni sellaiset eivät kiinnosta lainkaan, niiden puute oli ilmeisesti vaimon suurin ongelma. No vaimo ei ensimmäisen raskauden alkaessa enää halunnut seksiä, kun se olisi "lapselle vaarallista" ja eipä minuakaan pömppövatsaiseksi muuttunut vaimo kiinnostanut, eikä sitten kovin nopeasti raskauden jälkeenkään. Vaimo on muutenkin vähän koruton ja epäsensuelli, eikä enää muutenkaan yhtä vetoava kuin aiemmin – ikävä sanoa, mutta näin se on, enkä voi haluja itselleni luoda jos ei ole. Tämä on ikävä, kun tiedän hyvin että läheisyys ja seksi ovat tosi tärkeitä parisuhteelle, mutta ei vaan haluta lainkaan ja seksi oli muutenkin useimmiten puoliväkistä. Välillä olen oikein yrittänyt virittää itseni seksiin, mutta sitten kaiken vaivannäön jälkeen vaimo ei ole halunnutkaan ja tämä on toistunut viikosta toiseen. Lopputuloksena, että viimeisen kolmen vuoden aikana neljä kertaa seksiä, joista syntynyt kaksi lasta.

Siitä sitten kierre: ei läheisyyttä eikä seksiä -> vaimolla epävarmuutta omasta asemasta parisuhteessa -> masennusta -> räjähdysherkkyyttä -> raivokohtauksia, haukkumista, nälvimistä, nalkuttamista, itsemurhauhkauksia, tappouhkauksia -> läheisyys kiinnostaa itseäni vielä vähemmän. Ja itsekin kyllä sättimisen ja nalkuttamisen yhteydessä sorruin tuohon raivoamiseen.

Nuo puheet lastenhoidostakin ovat ihan samaa kuin meillä. Osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa alusta saakka aktiivisesti, olin kaikessa mukana ja vaihdoin vaippoja ja kylvetin ja muuta. Ei se toki tasa mennyt ja selvästi suurin osa silti jäi vaimolle – kun hän imetyksen ja äitiysloman myötä muutenkin hoiti lasta ja itse kävin töissä. Sitten alkoi tulla raivoa kun en tee riittävästi, tai siis oikeampana syynä, en antanut vaimolle huomiota riittävästi. Kun sitten vaimon raivotessa kylvetin lasta tai vaihdoin vaippoja, seisoi hän raivosta tiristen vierellä ja jos vähänkin hidastelin tai tein jotain vähän väärin, tuli välitöntä sättimistä ja uhkailuja lähteä. Tilanteet olivat niin stressaavia, että menin lukkoon ja jähmetyin paikalleni, kun jokainen liike saattoi olla virheellinen, ja kun vaimon sättiessä yritin tehdä mitä hän käskee, aloin sitten paniikissa tehdä virheitä, laittaa lapselle housuja jalkaan ennen vaippaa ja muuta, joista hän raivostui entisestään.

No, lähtihän se sitten. Osa-"apuna" olivat lastensuojelun tantat, jotka tietenkin olivat heti vaimon puolella ja yhtyivät sättimiseeni. Suomessa ilmeisesti lain mukaan vanhempien pitää jakaa kotityöt ja lasten hoitaminen tasan ja jos näin ei tehdä niin sitten uhataan vaimon ja lasten pakottamisella pois kotoa. Saivat sitten tahtonsa läpi, kun itsekin jo kyllästyin kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Juttu liippaa läheltä itseäni, kun vaimo juuri lähti 2 v ja 2 kk lasten kanssa. Tuossa jutussa puhuttiin aivan oudosta jutusta, että miehet kaipaavat läheisyyttä ja erityisesti seksiä. Itseäni sellaiset eivät kiinnosta lainkaan, niiden puute oli ilmeisesti vaimon suurin ongelma. No vaimo ei ensimmäisen raskauden alkaessa enää halunnut seksiä, kun se olisi "lapselle vaarallista" ja eipä minuakaan pömppövatsaiseksi muuttunut vaimo kiinnostanut, eikä sitten kovin nopeasti raskauden jälkeenkään. Vaimo on muutenkin vähän koruton ja epäsensuelli, eikä enää muutenkaan yhtä vetoava kuin aiemmin – ikävä sanoa, mutta näin se on, enkä voi haluja itselleni luoda jos ei ole. Tämä on ikävä, kun tiedän hyvin että läheisyys ja seksi ovat tosi tärkeitä parisuhteelle, mutta ei vaan haluta lainkaan ja seksi oli muutenkin useimmiten puoliväkistä. Välillä olen oikein yrittänyt virittää itseni seksiin, mutta sitten kaiken vaivannäön jälkeen vaimo ei ole halunnutkaan ja tämä on toistunut viikosta toiseen. Lopputuloksena, että viimeisen kolmen vuoden aikana neljä kertaa seksiä, joista syntynyt kaksi lasta.

Siitä sitten kierre: ei läheisyyttä eikä seksiä -> vaimolla epävarmuutta omasta asemasta parisuhteessa -> masennusta -> räjähdysherkkyyttä -> raivokohtauksia, haukkumista, nälvimistä, nalkuttamista, itsemurhauhkauksia, tappouhkauksia -> läheisyys kiinnostaa itseäni vielä vähemmän. Ja itsekin kyllä sättimisen ja nalkuttamisen yhteydessä sorruin tuohon raivoamiseen.

Nuo puheet lastenhoidostakin ovat ihan samaa kuin meillä. Osallistuin ensimmäisen lapsen kanssa alusta saakka aktiivisesti, olin kaikessa mukana ja vaihdoin vaippoja ja kylvetin ja muuta. Ei se toki tasa mennyt ja selvästi suurin osa silti jäi vaimolle – kun hän imetyksen ja äitiysloman myötä muutenkin hoiti lasta ja itse kävin töissä. Sitten alkoi tulla raivoa kun en tee riittävästi, tai siis oikeampana syynä, en antanut vaimolle huomiota riittävästi. Kun sitten vaimon raivotessa kylvetin lasta tai vaihdoin vaippoja, seisoi hän raivosta tiristen vierellä ja jos vähänkin hidastelin tai tein jotain vähän väärin, tuli välitöntä sättimistä ja uhkailuja lähteä. Tilanteet olivat niin stressaavia, että menin lukkoon ja jähmetyin paikalleni, kun jokainen liike saattoi olla virheellinen, ja kun vaimon sättiessä yritin tehdä mitä hän käskee, aloin sitten paniikissa tehdä virheitä, laittaa lapselle housuja jalkaan ennen vaippaa ja muuta, joista hän raivostui entisestään.

No, lähtihän se sitten. Osa-"apuna" olivat lastensuojelun tantat, jotka tietenkin olivat heti vaimon puolella ja yhtyivät sättimiseeni. Suomessa ilmeisesti lain mukaan vanhempien pitää jakaa kotityöt ja lasten hoitaminen tasan ja jos näin ei tehdä niin sitten uhataan vaimon ja lasten pakottamisella pois kotoa. Saivat sitten tahtonsa läpi, kun itsekin jo kyllästyin kaikkeen.

Miksi normaalissa erotilanteessa oli lastensuojelu mukana? Kuulostaa omituiselta. Uhkailitko tai pahoinpitelitkö lapsia?

Isät pakenevat vastuuta. Toivottavasti saavat uusissa liitoissa miehen, jota voi kutsua usäksi ja mieheksi sekin pieni, jonka isä katosi.

Toi seksin puyte on ymmärtämättömyyden huippu.