Yksin synnyttäneitä?
Olisko täällä ketään, jotka olisivat olleet synnytyksessä yksin, siis ilman ketään tukihenkilöä? Millainen kokemus se oli? Koitteko sen kovin kurjana asiana? Itse kun nyt jännitän, että miten synnytys yksin sujuu ja onko kauhean kurjaa olla siellä yksin ilman ketään tuttua henkilöä...
Kommentit (7)
Synnytys oli tosin nopea, mutta hyvä kokemus. Mies ei vain kerennyt yksinkertaisesti mukaan. Minusta synnytys on aikalailla "naisten juttu", joten en kaivannut senkään takia. Kätilöt olivat tosi ihania. Mies ehti kahden aikaisemman lapsen synnytykseen joten sekin on koettu. Ei siis tarvitse jännittää.
Mietin vain, kun omissa synnytyksissäni olen ollut parikin tuntia synnytyssalissa niin, ettei kätilö ole lainkaan käynyt huoneessa. Ilman miestä olisi tullut aika orpo olo. Mies joutui välillä huhuilemaan käytvällekin, kun kukaan ei reagoinut kutsunapin painamiseen.
Mulla on viisi lasta, joista kolme olen synnyttänyt ja kaksi saanut sektiolla. Ekaan synnytykseen olisin halunnut miehen mukaan, mutta mies ei halunnut vaan lähti työmatkalle. Ihan hyvä. Synnytys kesti 38 tuntia. Olisihan se siellä jo pitkästynyt. Seuraaviin en miestä huolinut mukaan, koska ihan oikeasti miehellä ei ole mitään virkaa synnytyksessä. Yksinkään siellä ei tarvi olla, koska kätilöt ja opiskelijat pörräävät ahkerasti yksin synnyttävien luona. Itse en tosin halunnut mitään seurustelua, vaan sanoin, että voivat mennä pois, kun ovat tsekanneet minut ja vauvan tilanteen. Mä en edes kestänyt synnytyksissä toisten kosketusta. Itse tosiaan tykkäsin synnyttää "yksin". Miestä on tarvittu enemmän kotona lasten kanssa kuin synnytyssalissa seurustelemassa mun kanssa.
Halusin mennä sinne yksin, koska jotenkin minusta kaikki mukaan pyrkijät ahdistivat.
Olin oikeassa, synnytyksen edetessä käperryin vain itseeni, hoitaja tosin istui välillä vieressäni ja piti jopa kädestä kiinni. =D
Mutta joo, en tarvinut mitään apua ja hyvin meni. =)
Kyllä siihen yksinkin pystyy.
Mulle synnytys on ainakin niin intensiivistä ja sisäänpäinkääntynyttä, etten siihen seuraa kaipaa.
Nyt ei ehkä enää hirvitä ihan niin paljoa. Mies työreissulla lasketunajan aikoihin, ja aluksi olin ajatuksesta ihan kauhuissani (ja jonkin verran vieläkin), että joudun synnytykseen ihan yksikseni. Mutta kuten joku sanoikin niin ehkä se on aikalailla kuitenkin naisten juttu ja voi olla että siinä kaipaankin yksityisyyttä mielummin kun ukon hääräämään vierelle.... Kai siellä yksinkin siis pärjää=)
Oli se mies mukana esikoisen synnytyksessä mutta lähinnä häiritsi se, että piti hänestäkin vähän "huolehtia", ku se pelkää sairaaloita ja verta.