Lue keskustelun säännöt.
Kyllä taas ketuttaa ryhmätyöt
31.10.2017 |
Vähän liikaa ollut näitä nyt.
Ryhmätyö A: Kolme henkilöä ryhmästä tekee asioita, yksi ei mitään. Asia kärjistyy niin, että pakko on ottaa opettajaan aiheesta yhteys. Opettaja sanoo, että saamme paremman arvosanan jos saamme tämän henkilön tekemään hommia. Koko muu ryhmä pitää henkilöä kädestä kiinni ja auttaa tekemään hommat. Silti ei tule valmista millään. Sovitaan uusi tapaaminen. Harrastuspiirin kautta näen, että ko. henkilö koittaa sopia harkkoja sille samalle päivälle, jolle ollaan sovittu jo tapaaminen. Öö, mitä?
Ryhmätyö B: Tarkoitus tehdä ryhmätyötä yhdessä. Laitan aiheesta sähköpostia 3 muulle ryhmäläiselle ja kysyn sopivaa tapaamisaikaa. Uusi porukka enkä tunne ketään etukäteen. No, KUKAAN kolmesta ei ole saanut viimeisen 2 vrk aikana vastattua milloin sopisi näkeminen.
Ryhmätyö C: Kaksi päivää ennen ryhmätyön esitystä yksi ryhmäläisista ilmoittaa että ei pääsekää esittämään, koska on tanssituntia ja koiran ulkoiluttamista ja ja ja. Tuo esityspäivä on yhteisesti sovittu aikoja sitten. Eiköhän se koira kestäisi sen tunnin mitä seminaari kestää ja luulisi että tanssitunti ei ole sopiva syy jättää muuta ryhmää pulaan.
Joo, en minäkään näitä hommia täydellisesti aina tee, mutta en tajua ollenkaan, miten aikuiset ihmiset yliopistolla voivat toimia noin.
Kommentit (33)
Miten kestän räjähtämättä tämän syksyn työt loppuun? Kai muillakin on ollut haastavia ryhmätöitä? -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhmätyöt ovat jotain niin kammottavaa! Aina joukkoon mahtuu lusmuilijoita, jotka eivät laita tikkua ristiin koko homman eteen. Parhaassa tapauksessa kukaan muu ryhmästä ei ole kiinnostunut yhteisestä tekemisestä, joten se tunnollisin tekee ryhmätyön kaikkien puolesta.
Meillä lähti kerran ulkomaalainen opiskelija ryhmästä kesken ryhmätyön reilaamaan toiselle puolelle maailmaa, eikä ilmoittanut kenellekkään meille mitään. Eikä saatu kiinni sähköpostilla eikä millään. Meinasi koko ryhmätyö kaatua siihen. Vasta jälkeenpäin tuli tieto, että oli ollut reilaamassa maailmalla. Onneksi saatiin kuitenkin ryhmätyö tehtyä ja ihan ok-hyvät arvosanatkin kurssista. Sitä ei tiedetä, miten tälle ulkomaalaiselle opiskelijalle kävi tämän kurssin arvostelun suhteen.
Niin samaa mieltä, ryhmätyöt ovat painajaismaisia! Jos joku mainitseekin sanan "ryhmätyö", niin verenpaineeni nousee tappiin välittömästi. Olen niin kurkkuani myöten täynnä ns. "yhdessä tekemistä".
Kuules nyt tyttö, ne ryhmätyöt valmentavat teitä tulevaa työelämää varten. Opitte työelämässä vaadittavia taitoja, joten en ymmärrä tätä ryhmätöistä valittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä, jos olisi yksi ryhmätyö aina kerrallaan, mutta kun joka hiivatin kurssilla pitää nykyään vääntää jokin ryhmä-tai parityö. Vaikeaa saada yhdenkin ryhmän aikataulut sopimaan. Onhan se joo opettajalle mukavempi lukea 50 esseen sijaan 10 ryhmätyönä tehtyä esseetä, mutta kyllä mä esseeni ihan yksinäni mieluiten vääntäisin :/
Työelämässä on pakko osallistua, jos meinaa pitää paikkansa. Opinnoissa osa porukasta lusmuilee, kun opettajat antavat siihen mahdollisuuden. Toivottavasti nämä toisten siivellä opiskelevat saavat kovan koulun sitten siirtyessään työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan ollut yliopistolla ryhmässä, jossa homma on oikeasti toiminut?
- Harvoja paikkoja, missä ryhmätyö on joskus on onnistunut hyvin on ollut yliopistolla, mutta ei kyllä sielläkään aina. Onneksi omalla alallani niitä opiskeluaikanani ei ollut kovinkaan monta. Elämäni suurimpia pettymyksiä on ollut juurikin sen havaitseminen, että moni iän puolesta aikuinen toimii ryhmätyösä tai ylipäätään missä hyvänsä sosiaalisessa tilanteessa, jossa pitäisi huomioida ainakin hivenen muita samalla tavoin kuin olisi kolmivuotias.
Vierailija kirjoitti:
Kuules nyt tyttö, ne ryhmätyöt valmentavat teitä tulevaa työelämää varten. Opitte työelämässä vaadittavia taitoja, joten en ymmärrä tätä ryhmätöistä valittamista.
Turhaan mua tytöttelet, mä oon ollut työelämässä jo yli 10 vuotta. Opiskelijat harvemmin vain opiskelee ja mä tein töitä opintojen ohella jo lukiossa sekä olin kokoaikatyössä pari vuotta lukion ja yliopiston välissä. Yliopisto-opintojenkin aikana oon tehnyt jatkuvasti osa-aikatöitä ja kesätöitä. Normaalissa työelämässä lusmuilijat saa nykyään aika nopeaa kenkään. Ei yhtään samoja ongelmia ole ollut yhdessäkään työpaikassa. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan ollut yliopistolla ryhmässä, jossa homma on oikeasti toiminut?
Kaikki fuksivuoden jälkeiset ryhmätyöt ovat onnistuneet erinomaisesti
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä, jos olisi yksi ryhmätyö aina kerrallaan, mutta kun joka hiivatin kurssilla pitää nykyään vääntää jokin ryhmä-tai parityö. Vaikeaa saada yhdenkin ryhmän aikataulut sopimaan. Onhan se joo opettajalle mukavempi lukea 50 esseen sijaan 10 ryhmätyönä tehtyä esseetä, mutta kyllä mä esseeni ihan yksinäni mieluiten vääntäisin :/
Niinpä ja aikaa näihin menee usein paljon enemmän kuin jos tekisi yksin. Valtavasti sellaista metätyötä, kun koittaa jakaa hommia ja tapaamisia ja koko ajan on pelko perseessä että joku ei tee osuttaa ja siihenkin pitää varaa aikaa että voi tarvittaessa paikkailla muiden juttuja vikana iltana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhmätöihin pitäisi löytää samanhenkisiä ihmisiä kuin itse on, niin sitten niiden tekeminenkin varmaan sujuisi paremmin kuin kaikilla olisi suurinpiirtein samantasoiset intressit työn tekemiseen.
Kaikki ei ota opiskelua niin tosissaan vaan on vähän sinne päin. Kunhan joskus tulee kouluun ja joskus jotain tekee niin se riittää, ei sillä niin väliä jos joku sovittu juttu jää tekemättä ja unohtaa ilmoittaa. Jos itse suhtautuu vakavammin niin ikävää tehdä ryhmätyötä tällaisten kanssa.
Toisaalta sitten on niitäkin joilla ei tunnu muuta elämää olevan kuin opiskelu ja aikaa voi polttaa ihan loputtomasti kaikenlaisten pikkujuttujen hiomiseen. Sekään ei ole kiva jos ryhmässä on henkilöitä joille ei meinaa mikään riittää ja ymmärrystä siihen, että muilla saattaisi olla jotain muutakin tekemistä kuin hioa jotain powerpointin sommittelua yhdessä viisi tuntia, ei tunnu löytyvän.
Ryhmäessee on saatanan keksimä suoritustapa. Ryhmätyön tai -esityksen tai -keskustelut (joista raportti) ymmärrän, mutta esseetä en. On melkeinpä kohtuutonta keksiä aihe, joka sopii kuudelle ihmiselle (kolmelta eri alalta), jakaa työ tasaisesti (5 oheismateriaalia käytettävänä) ja saada looginen kokonaisuus (eri viittauskäytännöt eri aloilla). Työ on pakko jakaa, koska siitähän ei myöskään tule mitään, että kaikki kuusi keräännyttäisiin yhdessä kirjoittamaan yhtä esseetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan ollut yliopistolla ryhmässä, jossa homma on oikeasti toiminut?
Kaikki fuksivuoden jälkeiset ryhmätyöt ovat onnistuneet erinomaisesti
Mitä opiskelet? Kaikki esimerkkini ovat miasterivaiheen kursseilta. T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä on pakko osallistua, jos meinaa pitää paikkansa. Opinnoissa osa porukasta lusmuilee, kun opettajat antavat siihen mahdollisuuden. Toivottavasti nämä toisten siivellä opiskelevat saavat kovan koulun sitten siirtyessään työelämään.
Työelämässä on onneksi kuitenkin helpompaa sovittaa aikatauluja, kun on ns. "virallinen" työaika, toimistotunnit tai miten sitä kutsua haluaakaan. Yliopistoissa kaikille soveltuvan aikataulun sovittaminen on vaikeaa, kun jokaisella on toisistaan eriävät lukujärjestykset, osa käy töissäkin, sitten on tietenkin muuta menoa jne. Eipä ole työelämässä tarvinnut etsiä kaikille sopivaa aikaa tehdä ryhmätyötä yhdessä klo 22 illalla, kun esim. yliopistossa näin oli muutaman kerran tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Kuules nyt tyttö, ne ryhmätyöt valmentavat teitä tulevaa työelämää varten. Opitte työelämässä vaadittavia taitoja, joten en ymmärrä tätä ryhmätöistä valittamista.
Mistäs sinä Ap:n sukupuoen päättelit; tai ainakin itselläni on hyvin samanatapaisia kokemuksia kuin AP:lla ja olen mies. Luulitko olevasi kovnkin pätevä kun osasit kertoa, mitä varten ryhmätöitä tehdään....
Itse teen ryhmätyöt aina yksin. Ainakin meidän tiedekunnassa tunnutaan arvostavan ihmisen päätöstä tehdä tai olla tekemättä työtä ryhmässä. Minulla ei sinäänsä ole mitään ryhmätöitä vastaan, mutta yksin tekemällä tulee ainakin kaikki kohdat opeteltua, eikä tarvitse sovittaa aikatauluja yhteen taikka nähdä vaivaa ryhmän muodostamiseen.
Toki ryhmätyössä on hyviäkin puolia. Kun asioista keskustelee, niin termit tulevat paremmin tutuiksi, asioita joutuu miettimään enemmän, kun niitä joutuu selittämään toiselle, vuorovaikutustaidot ja organisointitaidot parantuvat jne.
Minä kuitenkin näkisin, että minulla on nämä taidot sen verran hyvin jo hallussa, että voin jättää ne välistä tässä vaiheessa ja käyttää niitä tarvittaessa ihan oikeassa tilanteessa, eikä keinotekoisessa tilanteessa, kuten koulutehtävä.
Inhosin peruskoulussa ja lukiossa ryhmätöitä, juuri niistä syistä, joita ap on listannut. Yliopistolla en sen sijaan törmännyt lusmuihin kuin pari kertaa. Ala, jota opiskelin, on hyvin kilpailtu, ja lähes kaikki halusivat kursseista hyvät arvosanat sekä välttää ongelmia opettajien ja muiden opiskelijoiden kanssa. Korkeakouluopintoihin kuitenkin kuuluu verkostoituminen tulevaa uraa silmällä pitäen, ja kun piirit ovat pienet, opiskelukaveri, jonka kanssa on tehnyt ryhmätyötä, saattaa hyvin joskus tulla vastaan vaikka rekrytointitilanteessa. Ihmettelen, millä alalla voi opiskelijana polttaa siltoja takanaan ap:n kuvaamalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan ollut yliopistolla ryhmässä, jossa homma on oikeasti toiminut?
Kaikki fuksivuoden jälkeiset ryhmätyöt ovat onnistuneet erinomaisesti
Mitä opiskelet? Kaikki esimerkkini ovat miasterivaiheen kursseilta. T. Ap
Tekniikkaa yliopistossa
Onko kukaan ollut yliopistolla ryhmässä, jossa homma on oikeasti toiminut?