Hoitolaitoksissa oleville vanhuksille määrätään elvytyskielto varsin usein

Elvytyskielto määrätään myös down-ihmisille, niin aikuisille kun lapsille.

Mihin omaan tahtoon, jos potilas on ollut vihannes viimeiset 10 vuotta kuten vaikkapa alzheimerissa käy?

Kyllä mielestäni siinä vaiheessa, kun potilas on niin sairas, ettei enää itse pysty päättämään, on paljon parempi, että tilanteen ja elvytyskiellon arvioi ammattitaitoinen lääkäri kuin tunteellisesti asiaan suhtautuva sukulainen. Näin vältetään tuottamasta turhaa kärsimystä ihmisellä viimeisinä hetkinä.

Mielestäni on ihan turha kysellä jonkun muistisairaan tai muuten hyvin heikossa kunnossa olevan vanhuksen omia mielipiteitä asiasta.

On sulaa hulluutta elvyttää kehoa, joka yrittää kuolla. Mitä järkeä on kurmoottaa jotain 90-vuotiaan riutuvaa ruumista, kun sydän yrittää pysähtyä? Samoin levinnyttä syöpää sairastavan elvyttäminen ei ole muuta kuin kidutusta; onko parempi, että kuoleva saa tehdä sitä kuolemaansa vielä muutaman viikon lisää? Myöskään kuolevien keuhkokuumeita ei pitäisi yrittää hoitaa, koska keuhkokuumeeseen on verraten miellyttävä kuolla ja se on tapa, jolla lopussa oleva elimistö yrittää hoitaa homman kotiin.

Ihmisten pitää antaa kuolla vanhainkodeissa, mutta se on pitkään ollut liki kiellettyä. Kun kuolevan vanhuksen kunto heikkenee, pitäisi soittaa omaiset paikalle ja pitää lähtevää kädestä kiinni. Sen sijaan nykyään soitetaan paikalla ambulanssi ja vanhusriepu elvytetään ja raijataan sairaalaan letkuihin.

Elvyttämisen ja keuhkokuumeiden hoitamisen takia meillä on vuodeosastot täynnä suu ammollaan makaavia, ruumista muistuttavia, henkisesti tästä maailmasta jo ajat sitten poistuneita vanhuksia, joita turhautuneet hoitajat kuivittavat ja kääntelevät.

Vierailija kirjoitti:

Elvytyskielto määrätään myös down-ihmisille, niin aikuisille kun lapsille.

Downin syndrooma ei ole syy määrätä EIE:tä. (Ei elvytetä). Montaa down- ihmistä olen hoitanut, joilla aktiivinen hoitolinja. Olenpa down-ihmistä elvyttänytkin. Myöskään muistisairaus ei automaattisesti tarkoita EIE-päätöstä. Heitäkin hoidetaan monesti todella pitkään aktiivisella hoitolinjalla, vaikka tuskin muistaa omaisiaan saatikka nimeään.

EIE päätös tehdään aina yksilöllisesti, potilaan lähtökohdista ja vielä mahdollisuuksien mukaan yhdessä potilaan kanssa. Näin ainakin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on ihan turha kysellä jonkun muistisairaan tai muuten hyvin heikossa kunnossa olevan vanhuksen omia mielipiteitä asiasta.

On sulaa hulluutta elvyttää kehoa, joka yrittää kuolla. Mitä järkeä on kurmoottaa jotain 90-vuotiaan riutuvaa ruumista, kun sydän yrittää pysähtyä? Samoin levinnyttä syöpää sairastavan elvyttäminen ei ole muuta kuin kidutusta; onko parempi, että kuoleva saa tehdä sitä kuolemaansa vielä muutaman viikon lisää? Myöskään kuolevien keuhkokuumeita ei pitäisi yrittää hoitaa, koska keuhkokuumeeseen on verraten miellyttävä kuolla ja se on tapa, jolla lopussa oleva elimistö yrittää hoitaa homman kotiin.

Ihmisten pitää antaa kuolla vanhainkodeissa, mutta se on pitkään ollut liki kiellettyä. Kun kuolevan vanhuksen kunto heikkenee, pitäisi soittaa omaiset paikalle ja pitää lähtevää kädestä kiinni. Sen sijaan nykyään soitetaan paikalla ambulanssi ja vanhusriepu elvytetään ja raijataan sairaalaan letkuihin.

Elvyttämisen ja keuhkokuumeiden hoitamisen takia meillä on vuodeosastot täynnä suu ammollaan makaavia, ruumista muistuttavia, henkisesti tästä maailmasta jo ajat sitten poistuneita vanhuksia, joita turhautuneet hoitajat kuivittavat ja kääntelevät.

Olen samoilla linjoilla. Nykyisin monet ihmiset ovat niin vieraantuneita luonnollisesta kuolemasta, että se yritetään kieltää tuollaisilla epätoivoisilla elvytyspyynnöillä, vaikka iäkkään kuolevan itsensä kannalta ns. hyvä kuolema olisi nimenomaan rauhallinen hiipuminen pitkän elämän päätteeksi.

Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten useampi sukupolvi asui saman katon alla, jolloin vanhuksetkin kuolivat omassa kodissaan läheistensä ympäröiminä. Nykyisin kuolema on medikalisoitu terveyskeskuksiin ja sairaaloihin, eivätkä kaikki osaa suhteuttaa sitä, mikä on luonnollisen elämän kiertokulku. Siihen kuuluu nimittäin myös se luonnollisen kuoleman hyväksyminen, läheisen hyvästeleminen ja tästä luopuminen.

Jos ikää on yli 80 v, pumppu huonossa kunnossa ja useita muitakin sairauksia, on pelkkää kidutusta pitkittää elämää elvytyksellä ja viikkojen tehohoidolla. Ei siitä ole enää mahdollisuutta toipua. Ihmisten pitäisi antaa kuolla rauhassa. Itselleni toivoisin myös nopeaa kuolemaa eikä loppuelämää letkuissa kituen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elvytyskielto määrätään myös down-ihmisille, niin aikuisille kun lapsille.

Downin syndrooma ei ole syy määrätä EIE:tä. (Ei elvytetä). Montaa down- ihmistä olen hoitanut, joilla aktiivinen hoitolinja. Olenpa down-ihmistä elvyttänytkin. Myöskään muistisairaus ei automaattisesti tarkoita EIE-päätöstä. Heitäkin hoidetaan monesti todella pitkään aktiivisella hoitolinjalla, vaikka tuskin muistaa omaisiaan saatikka nimeään.

EIE päätös tehdään aina yksilöllisesti, potilaan lähtökohdista ja vielä mahdollisuuksien mukaan yhdessä potilaan kanssa. Näin ainakin meillä.

Onko sinusta oikein elvyttää vanhusta, joka ei muista enää edes nimeään? Missä tässä on ne "potilaan lähtökohdat"?

Minusta eettiset säännöt ovat aika suhteellisen hyvällä tasolla, mutta mielestäni potilaan omaa tahtoa pitäisi kunnioittaa enemmän varsinkin kun potilas haluaa kuolla tilanteessa jossa elämän pitkittäminen lisää kärsimystä. Mitä tulee potilaisiin jotka eivät itse pysty vastaamaan omasta terveydestään niin silloin omaisten sanalla pitäisi olla vahvempi painoarvo poislukien tapaukset joissa on olemassa hoitotestamentti. Se että terveydenhoitohenkilöstö alkaa määritellä mikä elämä on arvokasta ja mikä ei saattaa johtaa tilanteeseen joissa etiiikan syrjäyttää talous, resurssikysymykset ja jopa irvokkaan ideologiset syyt.