Vakipano vai rakkautta?

Olen vastikään eronnut, ja tapailen kiinnostavaa sinkkumiestä. Hän osaa sanoa oikeat sanat ja meillä on tosi kivaa yhdessä. Miehellä on kuitenkin työ joka vie paljon aikaa ja hän harrastaa monipuolisesti liikuntaa,joka päivä.

Minusta tuntuu vähän että en mahdu tähän kiireiseen elämään ja aikaa hänellä olisi mulle myöhään illalla. Sekin on mukavaa, mutta tulee olo että olen prioriteettilistalla häntäpäässä.

Toisaalta ollaan suht äskettäin tavattu eikä tässä kohdalla voi vielä ihmeitä odottaakaan. Yhdessä vietetty aika on kuitenkin tosi hyvää.

Mutta mua nyt hiukan mietityttää voiko tästä tulla mitään sen enempää vai olenko samanlainen suoritus kalenterissa kuin urheiluhierojalla käyminen?