Lue keskustelun säännöt.
Mulla ei ole harrastuksia, mutta haluaisin miehen, jolla sellaisia on...En ole käynyt kouluja, mutta haluaisin miehen, joka on...
27.10.2017 |
Tällä hetkellä seurustelen miehen kanssa, joka on ehkä liiankin samanlainen kuin itse olen. Hän ei ole käynyt kouluja ja aikansa on kulunut lähinnä mt-ongelmien kanssa painiessa. Itsellä aika vastaava tausta, paitsi sillä erotuksella että olen ollut työelämässä viimeiset 8 vuotta. Mies ei, koska hänen mt-ongelmansa on ollut hieman suurempia kuin itselläni eikä hänellä ole juurikaan ollut tukiverkostoa, toisin kuin itselläni.
Pidän miehestä, meillä on samanlainen huumorintaju, mikä on yksi parhaista asioista suhteessamme.
Samankaltaisuutemme on kuitenkin ehkä loppujen lopuksi huono juttu. Hän on kiltti, hänellä ei ole sosiaalista elämää, hän ei tee oikeastaan koskaan mitään, koska hänellä ei ole varsinaisia harrastuksia. Hän on siis koko ajan saatavilla ja minua tylsistyttää se, että hän ei ole innostunut mistään tai ehdota, että lähtisimme ulkomaille tai tekisimme jotain ns. repäisevää. En haluaisi mitään pelimiestäkään, mutta olisi niin mahtavaa, jos hän olisi itsenäinen aikuinen mies, jolla on harrastuksia, kavereita ja innostusta uusia asioita ja itsensä kehittämistä kohtaan.
Kaipaisin elämääni uusia tuulia. Mies ei ole koskaan matkustellut aikuisiällään eikä hänellä juuri ole kiinnostustakaan siihen. Minä taas haluaisin matkustella. Jotenkin vaan tuntuu, että ei tämä suhde kanna kovin pitkälle, kun mietin jatkuvasti miehessä olevia "puutteita". Hänessä on paljon hyvää, kuten kiltteys ja uskollisuus, mutta kaipaisin enemmän aktiivisuutta ja kiinnostusta elämää ja sen antimia kohtaan.
Todella ristiriitaiset tuntemukset. En tiedä mitä teen. Pelkään, että jos lopetan tämän suhteen, tulen katumaan sitä. Olen aiemminkin lopettanut suhteita tai käyttäytynyt toista kohtaan niin huonosti, että toinen on jättänyt minut. Osaa näistä suhteiden päättymisistä olen sitten jälkeenpäin katunut, joten kynnys lopettaa jälleen kerran yksi suhde on aika korkealla. Mitä jos myöhemmin kadunkin taas päätöstäni.
Olenko kamala ihminen, kun mietin tällaisia? Voisiko elämäni olla parempaa jonkun toisen kanssa? Vai onko niin, että olenkin ihminen, joka ei koskaan ole tyytyväinen toiseen vaan haluaa aina jotain vielä enemmän?
Kommentit (17)
Jos kirjoittaja on tosissaan, niin, miksi hän on tuollaisen miehen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö osaa matkustella itsenäisesti tai kavereiden kanssa?
Sepä se, kun en ole niin itsenäinen, että haluaisin (tai edes uskaltaisin) matkustaa yksin eikä mullakaan ole kavereita. Tässä se juju onkin, olemme miehen kanssa liian samanlaisia. Kaksi tällaista kun on yhdessä, ei mitään tule tehtyä. Emme asu yhdessä ja silloin kun tapaamme, olemme vain kotona ja katsomme tv:tä tai käymme kävelelemässä. Miehelle riittää tuollainen, mutta itse masennun pian, ellen ole jo masentunut...
Ap
Minkälainen nainen harrastaa esim. mökkeilyä ja moottoripyöräilyä, muttei omista kumpaakaan?
Vierailija kirjoitti:
Jos kirjoittaja on tosissaan, niin, miksi hän on tuollaisen miehen kanssa?
Olen tosissani.
Tapailen miestä vielä, koska ei ole muutakaan ja kyllä minä hänestä pidän, esimerkiksi juuri mainitsemieni kiltteyden ja samanlaisen huumorintajumme vuoksi. Parhaimmillaan nauramme vedet silmissä. Sitä ehkä jäisin eniten kaipaamaan, mutta mietin jatkuvasti, voisinko löytää jonkun jolla on yhtäläinen huumorintaju, mutta joka sen lisäksi olisi myös innostunut näkemään maailmaa ja kiinnostunut itsensä kehittämisestä ja eteenpäin menemisestä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö osaa matkustella itsenäisesti tai kavereiden kanssa?
Sepä se, kun en ole niin itsenäinen, että haluaisin (tai edes uskaltaisin) matkustaa yksin eikä mullakaan ole kavereita. Tässä se juju onkin, olemme miehen kanssa liian samanlaisia. Kaksi tällaista kun on yhdessä, ei mitään tule tehtyä. Emme asu yhdessä ja silloin kun tapaamme, olemme vain kotona ja katsomme tv:tä tai käymme kävelelemässä. Miehelle riittää tuollainen, mutta itse masennun pian, ellen ole jo masentunut...
Ap
Eli haluaisit miehen, joka rakentaa sulle elämän ja toimii holhoojana? Nyt ei kuulosta kauhean hyvältä
Eli siis ongelmaksi on muodostunut se, että olemme liian samankaltaisia. Se on loppujen lopuksi ehkä kuitenkin huono asia, etenkin kun kyseessä on kaksi mt-ongelmaista ja muutenkin hieman "reppanaa" tapausta...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö osaa matkustella itsenäisesti tai kavereiden kanssa?
Sepä se, kun en ole niin itsenäinen, että haluaisin (tai edes uskaltaisin) matkustaa yksin eikä mullakaan ole kavereita. Tässä se juju onkin, olemme miehen kanssa liian samanlaisia. Kaksi tällaista kun on yhdessä, ei mitään tule tehtyä. Emme asu yhdessä ja silloin kun tapaamme, olemme vain kotona ja katsomme tv:tä tai käymme kävelelemässä. Miehelle riittää tuollainen, mutta itse masennun pian, ellen ole jo masentunut...
Ap
Eli haluaisit miehen, joka rakentaa sulle elämän ja toimii holhoojana? Nyt ei kuulosta kauhean hyvältä
Olet oikeassa. Tämäpä se kamalinta onkin, kun tuntuu että en pysty itse koskaan itsenäistymään ja olemaan vahva omana itsenäni, yksin ilman toista, joka tekisi päätökset puolestani ja vetäisi minua perässä. Mt-ongelmiin taitaa tämäkin liittyä. Äitini on samaa mieltä kuin sinä, että minun ei pitäisi tuudittautua siihen, että toinen pitää minusta huolen ja toimii minun isähahmonani.
Onko tälle mitään tehtävissä, jos se oikeasti on asia, johon pitäisi tulla muutosta? Vai miksi sellainen suhde ei voisi toimia, että mies pitää minusta huolen ja vetää perässään?
Ap
Luokaa yhdessä uusi mielenkiintoinen elämä :)
Jos sulla on hyvä olla tämän ihmisen kanssa ja kohtaamisemme on aitoa, niin itse en luopuisi sellaisesta suhteesta. Toki itse tiedät paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö osaa matkustella itsenäisesti tai kavereiden kanssa?
Sepä se, kun en ole niin itsenäinen, että haluaisin (tai edes uskaltaisin) matkustaa yksin eikä mullakaan ole kavereita. Tässä se juju onkin, olemme miehen kanssa liian samanlaisia. Kaksi tällaista kun on yhdessä, ei mitään tule tehtyä. Emme asu yhdessä ja silloin kun tapaamme, olemme vain kotona ja katsomme tv:tä tai käymme kävelelemässä. Miehelle riittää tuollainen, mutta itse masennun pian, ellen ole jo masentunut...
Ap
Eli haluaisit miehen, joka rakentaa sulle elämän ja toimii holhoojana? Nyt ei kuulosta kauhean hyvältä
Olet oikeassa. Tämäpä se kamalinta onkin, kun tuntuu että en pysty itse koskaan itsenäistymään ja olemaan vahva omana itsenäni, yksin ilman toista, joka tekisi päätökset puolestani ja vetäisi minua perässä. Mt-ongelmiin taitaa tämäkin liittyä. Äitini on samaa mieltä kuin sinä, että minun ei pitäisi tuudittautua siihen, että toinen pitää minusta huolen ja toimii minun isähahmonani.
Onko tälle mitään tehtävissä, jos se oikeasti on asia, johon pitäisi tulla muutosta? Vai miksi sellainen suhde ei voisi toimia, että mies pitää minusta huolen ja vetää perässään?
Ap
Eli ongelma ei ole sun suhteessa vaan omien korvien välissä. Vaihtamalla miestä ei ongelma ratkea vaan sun pitää itse työstää sitä
Miksi kuvittelet, että saisit miestäsi paremman miehen eron jälkeen? Ei sinullakaan juuri tunu olevan annettavaa parisuhteelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luokaa yhdessä uusi mielenkiintoinen elämä :)
Jos sulla on hyvä olla tämän ihmisen kanssa ja kohtaamisemme on aitoa, niin itse en luopuisi sellaisesta suhteesta. Toki itse tiedät paremmin.
Tämä oli niin kaunis vastaus, että tuli kyyneleet silmiin. Olisipa minulla edes yksi ystävä, sellainen kuin sinä olet.
Ap
kirjoitti:
Miksi kuvittelet, että saisit miestäsi paremman miehen eron jälkeen? Ei sinullakaan juuri tunu olevan annettavaa parisuhteelle
Tiedän, ja siksipä minusta tuntuukin kamalalta edes ajatella tällaisia, että haluaisin "paremman". Miehessäni ei ole oikeasti VIKAA, hän on vain liian samanlainen kuin minä, jolloin tuntuu että viemme toisiamme koko ajan vain syvemmälle kuoppaan, josta on koko ajan entistä vaikeampi kavuta ylös.
Olen miettinyt tätä niinkin päin, että voisiko miehellenikin olla hyväksi tutustua naiseen, joka olisi itsenäisempi ja aikaansaavempi kuin minä olen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa siltä että oot saanut elämänilos takaisin mase-/huonojen kausien jälkeen ja miehesi ei, tai hän tosiaan vaan on sellainen jolle riittää vähä. Oot löytänyt taas itses ja nyt havahtunut siihen että kumppani on usein heijastus omasta tilanteesta, miehesi heijastaa entistä sinua. Ei hän tosiaan välttämättä silti ole väärä kumppani sinulle. Väärä mitataan sillä kuinkan paljon suhde sinua ahdistaa.
Eipä siinä auta muu kuin kääriä hihat ja alkaa elää sitä haluttua elämää!
Mitä olette keskustelleen miehen kanssa? Sano hänelle että sinä tahtoisit lähteä yhdessä reissuun. Voit hoitaa kaikki järjestelyt jotta hän voi olla vaan seurana. Tai aloittakaa mahdolisimman pienestä... olet kuullut että paikassa x on kiva kahvila ja voisitte mennä sinne.
Jospa mies pikkuhiljaa alkaisi innostua myös muusta? Kaavoihin on niin helppo kangistua kun ei tee pitkään aikaan mitään.
Voisit myös tuoda huolesi esille keskustelemalla. Kyllä kumppanille pitää pystyä puhumaan asiat suoraan. Sanot että sinua vähän masentaa/ärsyttää/jotain kun mies ei ole kiinnostunut mistää. Että sinua huolestuttaa onko teillä riitävästi yhteistä. Että et halua erota, mutta sinua pelottaa että tuo ei riitä. Kerro tunteistasi, mutta älä riitele. Riitely saa aikaan sen, ettei toinen ainakaan halua tehdä mitään uutta.
Kolmas homma on se, että sun pitäis hankkii oma elämä. Mitä jos hommaisitkin niitä kavereita ja tekisit itse reissuja? Ihan vaikka alkuun päiväreissun Porvooseen. Se voisi voimauttaa kun tekisit asioita ihan itse. Jaksaisit miestäkin paremmin ja palata hyvällä mielellä sinne sohvalle, kun olet saanut toteuttaa itseäai.
Aloita uusi harrastus ihan yksin. Annat samalla miehelle esimerkkiä kun teet. Siinä myös näet kaipaatko itsenäisenä toimijana miestäsi. Tuleeko reissussa ikävä? Tuntuuko toinen entistä enemmän riippakiveltä? Joskus pitää mennä kauas että näkee lähelle.....
Se ei kyllä selviä ihan heti. Luultavasti tarvitset nyt aikaa tuossa ja anna sitä molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä että oot saanut elämänilos takaisin mase-/huonojen kausien jälkeen ja miehesi ei, tai hän tosiaan vaan on sellainen jolle riittää vähä. Oot löytänyt taas itses ja nyt havahtunut siihen että kumppani on usein heijastus omasta tilanteesta, miehesi heijastaa entistä sinua. Ei hän tosiaan välttämättä silti ole väärä kumppani sinulle. Väärä mitataan sillä kuinkan paljon suhde sinua ahdistaa.
Eipä siinä auta muu kuin kääriä hihat ja alkaa elää sitä haluttua elämää!
Mitä olette keskustelleen miehen kanssa? Sano hänelle että sinä tahtoisit lähteä yhdessä reissuun. Voit hoitaa kaikki järjestelyt jotta hän voi olla vaan seurana. Tai aloittakaa mahdolisimman pienestä... olet kuullut että paikassa x on kiva kahvila ja voisitte mennä sinne.
Jospa mies pikkuhiljaa alkaisi innostua myös muusta? Kaavoihin on niin helppo kangistua kun ei tee pitkään aikaan mitään.Voisit myös tuoda huolesi esille keskustelemalla. Kyllä kumppanille pitää pystyä puhumaan asiat suoraan. Sanot että sinua vähän masentaa/ärsyttää/jotain kun mies ei ole kiinnostunut mistää. Että sinua huolestuttaa onko teillä riitävästi yhteistä. Että et halua erota, mutta sinua pelottaa että tuo ei riitä. Kerro tunteistasi, mutta älä riitele. Riitely saa aikaan sen, ettei toinen ainakaan halua tehdä mitään uutta.
Kolmas homma on se, että sun pitäis hankkii oma elämä. Mitä jos hommaisitkin niitä kavereita ja tekisit itse reissuja? Ihan vaikka alkuun päiväreissun Porvooseen. Se voisi voimauttaa kun tekisit asioita ihan itse. Jaksaisit miestäkin paremmin ja palata hyvällä mielellä sinne sohvalle, kun olet saanut toteuttaa itseäai.
Aloita uusi harrastus ihan yksin. Annat samalla miehelle esimerkkiä kun teet. Siinä myös näet kaipaatko itsenäisenä toimijana miestäsi. Tuleeko reissussa ikävä? Tuntuuko toinen entistä enemmän riippakiveltä? Joskus pitää mennä kauas että näkee lähelle.....
Se ei kyllä selviä ihan heti. Luultavasti tarvitset nyt aikaa tuossa ja anna sitä molemmille.
Huh, miten paljon viisaita sanoja sait mahtumaan tähän viestiisi. Oletko psykologi? Tuntuu kuin olisimme tavanneet useita kertoja. Olen hämmentynyt. Hitto tämä av on hieno paikka.
Kunpa saisin aikaiseksi tehtyä noita asioita, joita ehdotit minun tekevän. Tiedän, että ne auttaisivat paljon. Kynnys lähteä pois totutuista tavoista on vaan niin vaikeaa. Jotenkin ajattelen, että toisen ihmisen kanssa pystyisin lähtemään, jos se toinen olisi sellainen, että potkisi minua persiille.
Ap
Muista se, että ihminen harvemmin muuttuu, ellei hänellä itsellään ole siihen halua. Hyväksy mies sellaisena kuin hän on. Tärkeää myös muistaa, että kaikki ei tule vain yhdestä ihmissuhteesta. Jos mies ei matkusta, matkusta itse, ystävän kanssa tai yksin. Keksi itsellesi kivoja harrastuksia. Ja ota itse vastuu omasta hyvinvoinnistasi.
Etkö osaa matkustella itsenäisesti tai kavereiden kanssa?