Lue keskustelun säännöt.
Mikä miestäni vaivaa?
25.10.2017 |
Olen tässä miettinyt, että onko kyse vain aikaansaamattomuudesta vai voisiko kyseessä olla masennus tai jotakin muuta vakavampaa. Olen yrittänyt puhua asiasta hänelle, mutten oikein saa mitään järkevää vastausta. On myös tosi vaikeaa lähteä kannustavasti kommentoimaan puolisonsa ulkoisia muutoksia, koska ei tahdo hänen ymmärtävän mitään väärin. Kyse ei ole siitä etteikö hän edelleen kelpaisi, mutta kaiken rehellisyyden nimissä, kyllähän nuo muutokset vaikuttavat parisuhteen laatuun.
Hänellä on viimeaikoina ollut monia isompia asioita aiheuttamassa stressiä, mutta mielestäni tämä "aikaansaamattomuus" on jatkunut jo paljon kauemmin. Hän on sanonut, että pimeä ja kylmä ahdistavat, mutta edelleenkin, tätä on jatkunut jo pidempään. Myös hänen äitinsä on ihmetellyt asiaa minulle joten en ole ainoa joka tämän on huomannut.
Tässä joitain asioita joita olen pistänyt merkille:
- Hän on usein väsynyt.
- Vapaa-ajalla ei jaksa/huvita tehdä oikeastaan mitään.
- Ei jaksa kiinnostua itseensä panostuksesta, esim. uudet vaatteet.
- Unohtelee paljon asioita.
- On saanut viimeaikoina suhteellisen paljon lisää painoa, joka ei sinänsä ole minulle ongelma, sillä rakastanhan häntä hänen luonteensa vuoksi. Häntä itseä näyttää haittaavan asia paljon, sillä hän usein valittaa siitä minulle. En kuitenkaan uskalla olla kovin jyrkkä ja vain käskeä lenkille, koska silloin hän ehkä luulisi ettei kelpaa minulle tuollaisena. Asia kuitenkin vaivaa häntä itseään ja on vaikuttanut seksielämäämmekin. Hän ei enää yhtä mielellään näytä itseään minulle, kun häntä ahdistaa painonsa.
Saan varmasti vihaa niskaani tästä, kuinka pinnallinen paska olen. Ulkonäkö ei ole suhteessa se tärkein, mutta se joka sanoo, ettei toisen ulkonäöllä tai koolla ole mitään merkitystä viehätyksen ja esim. seksielämän suhteen, valehtelee itselleen ja muille. Luonnollisesti rakastan häntä hänen persoonallisuutensa ja sisäisten piirteidensä takia, mutta jos olen aivan rehellinen, kyllä timmimpi kroppa on enemmän makuuni ja minulla on "ikävä" sitä miten hyvässä kunnossa hän ennen oli. En pelkästään sen vuoksi, että silloinen kroppa oli enemmän makuuni, vaan eniten juurikin siksi, että tämä on heikentänyt suhteemme laatua.
En halua loukata häntä, joten pyrin pitämään ajatukset itselläni. Olen varovaisesti kysynyt häneltä, osaako hän sanoa mistä kaikki tämä johtuisi. En kuitenkaan uskalla määräänsä enempää mainita asiasta, koska pelkään vain pahentavani hänen oloaan. En tiedä mitä tehdä, olen hänestä huolissani. :(
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet pinnallinen, narsistinen alistajasika joka ei rakasta puolisoaan.
Näin miehelle vastattaisiin vastaavasta aloituksesta. Kaksoisstandardit kukkii.
Kilpirauhasen vajaatoiminta, lääkäriin mars. Yhdellä verikokeella selviää (S-TSH, S-T4V).
Hei.
Olet huolissasi puolisostasi, jonka olemus ja mieliala tuntuvat muuttuneen aikaisemmasta.
Olet yrittänyt myös jotenkin ottaa asian puheeksi, mutta mies vaikuttaa välttelevän teemasta puhumista, mikäli ymmärsin oikein.
Jokainen periaatteessa vastaa itse oman terveytensä hoidosta, mutta eihän se sitä tarkoita, että toisen voinnin huononemista vain katsotaan vierestä. Minä olen suoran puheeksioton kannalla. Miten itsellesi sopivasti voisit muotoilla jotain tämän tyyppistä: "Olen huomannut, että olet muuttunut alakuloiseksi ja ilottomaksi. Haluaisin, että voisit paremmin ja haluaisin että saisit apua. On mahdollista, että olet masentunut. Voisitko varata lääkärin asian selvittämiseksi. Jos haluat, tulen mielelläni tueksesi mukaan." Tällöin ainakin olisit ilmaissut huolesi ja myös avun mahdollisuuden mahdollisimman selvästi.
Miltä tämä kuulostaa?
Saisitko hänet lähtemään lääkärin pakeille, muutoksia on useita. Jos esim. paino nousee merkittävästi ilman, että hän syö enemmän, on syy hyvä selvittää. Samoin väsymys voi viitata terveysongelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en oikeastaan ymmärrä moista "kun ei voi loukata"- ajattelua. Missäs sitten suoraan puhuttaisiin, ellei just parisuhteessa? Kyllä kaikesta masennukseen liittyvästä ja lihomisestakin voi puhua ihan suoraan. Nyt tuollainen hyssyttely voi pahentaa asiaa, jos hän vaistoaa sen ja arvaa ettet vain kehtaa sanoa.
On myös ihan ok patistaa toista tekemään asioille jotain. Tai jopa vaatia.
Todellakin pöytään että läski löllyy nyt ja pahasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en oikeastaan ymmärrä moista "kun ei voi loukata"- ajattelua. Missäs sitten suoraan puhuttaisiin, ellei just parisuhteessa? Kyllä kaikesta masennukseen liittyvästä ja lihomisestakin voi puhua ihan suoraan. Nyt tuollainen hyssyttely voi pahentaa asiaa, jos hän vaistoaa sen ja arvaa ettet vain kehtaa sanoa.
On myös ihan ok patistaa toista tekemään asioille jotain. Tai jopa vaatia.
Olen samaa mieltä, mutta ehkä vain liian kiltti ihminen sanoakseni suoraan silloin, kun pelkään että loukkaan toista. Viimeksi tänään otin masennusasian puheeksi, siinä kynnys on vähän matalampi. Kuitenkin painosta puhuttaessa en kehtaa olla kovin suorasanainen, sillä en tiedä miten lähestyä asiaa antamatta hänelle oloa, etten enää pidä häntä viehättävänä tai etteikö hän silti kelpaisi minulle.
Olen yrittänyt varovasti sanoa asiasta, vedoten esimerkiksi hänen terveyteensä, en painoon. Ja olen ihan tosissani huolissani siitä, mitä nopea painonnousu lyhyessä ajassa tekee hänen terveydelleen, etenkin kun loppua ei näy.
Onko mitään vinkkejä, kuinka "hienotunteisesti" patistaa toista tekemään asialle jotain? Fakta on se, että hän on aikuinen ihminen joka itse päättää itsestään, ja jos häntä ei huvita tai motivoi pitää itsestään parempaa huolta kuten esimerkiksi lisäämällä liikuntaa, enhän minä voi pakottaa... En viitsisi kiristämäänkään ruveta...
Minulla on ainakin elämässä ollut tuollaisia kausia vaan välilä. Jonkinlaista henkistä "sisään päin kääntymistä", jolloin ulkomaailma ei oikein kiinnosta. Noiden kriisien jälkeen olen aina poikkeuksetta ollut kypsempi ihminen kuin ennen niitä, joten itse en noista huolestu vaan kun sellainen olo tulee, totean että ahaa, jotain henkistä kasvua pukkaa, mutta rankalle ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saisitko hänet lähtemään lääkärin pakeille, muutoksia on useita. Jos esim. paino nousee merkittävästi ilman, että hän syö enemmän, on syy hyvä selvittää. Samoin väsymys voi viitata terveysongelmaan.
Hänet on tosi vaikea saada varaamaan aikaa lääkärille, tämä tuntuu kylläkin olevan aika yleistä miehillä varsinkin? :D
Hän syö kyllä melko epäterveellisesti, ja tosiaan liikunta on vähentynyt huomattavasti vuoden sisällä. Silti olen samaa mieltä siinä, että esim. verikokeissa olisi hyvä käydä juurikin siksi, että voisi selvittää, onko kyse jostain terveysongelmasta. Olen pyytänyt häntä useasti varaamaan aikaa lääkärille ja verikokeisiin, mutta hänellä on tapana lykätä asiaa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Olet pinnallinen, narsistinen alistajasika joka ei rakasta puolisoaan.
Näin miehelle vastattaisiin vastaavasta aloituksesta. Kaksoisstandardit kukkii.
Auts, no nyt meni tunteisiin!
Mutta joo, voi olla että joku ajattelisikin noin jos mies tekisi vastaavan aloituksen. Sukupuolesta riippumatta on kyllä normaalia ja ihan ymmärrettävääkin toivoa kumppaninsa pitävän itsestään huolta ja asiallisesti asiasta voi myös toiselle tarvittaessa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verikokeista selviäisi testosteronitason laskukin, eikö kaikki tuo viittaa siihen?
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei.
Olet huolissasi puolisostasi, jonka olemus ja mieliala tuntuvat muuttuneen aikaisemmasta.
Olet yrittänyt myös jotenkin ottaa asian puheeksi, mutta mies vaikuttaa välttelevän teemasta puhumista, mikäli ymmärsin oikein.Jokainen periaatteessa vastaa itse oman terveytensä hoidosta, mutta eihän se sitä tarkoita, että toisen voinnin huononemista vain katsotaan vierestä. Minä olen suoran puheeksioton kannalla. Miten itsellesi sopivasti voisit muotoilla jotain tämän tyyppistä: "Olen huomannut, että olet muuttunut alakuloiseksi ja ilottomaksi. Haluaisin, että voisit paremmin ja haluaisin että saisit apua. On mahdollista, että olet masentunut. Voisitko varata lääkärin asian selvittämiseksi. Jos haluat, tulen mielelläni tueksesi mukaan." Tällöin ainakin olisit ilmaissut huolesi ja myös avun mahdollisuuden mahdollisimman selvästi.
Miltä tämä kuulostaa?
Kiitos kommentista. Hän kyllä antaa minun puhua asiasta, jos sen joskus puheeksi otan. Hänen vastauksensa kaikkeen ovat kuitenkin tosi ympäripyöreitä. Esim. kun hän valittaa painonnousustaan ja siitä, että se ahdistaa häntä, kysyn häneltä, miksei hän tee asialle jotakin. Hänen vastauksensa on "koska olen niin aikaansaamaton/koska en oikein jaksa tehdä asialle mitään." Pelkään, että tilanne vain jatkuu ja menee pahemmaksi.
Kuten sanoit, jokainen vastaa omasta terveydestään itse, ja on todella vaikeaa määräänsä enempää tehdä asialle mitään yksin. Vammani takia en ole kykenevä harrastamaan raskasta liikuntaa, joten en voi motivoida häntä silläkään, että lähtisimme yhdessä salille/juoksulenkille. -ap
Kenelläkään kokemusta miten toimia tälläisessä tilanteessa loukkaamatta kumppaniaan mutta kuitenkin saamalla jotakin muutosta aikaiseksi?