Miten jaksatte hypokondrista (luulotautista) läheistä?

Minua alkaa jo väsyttää, kun läheiseni jokainen puhelu alkaa oireiden luetteluna ja mahdollisten sairauksien luettelemisella.

Tavatessamme aloin kerran nauramaan, mutta yleensä meinaa mennä hermot ja on vaikea olla suuttumatta.

Kun yksi sairaus on tutkittu, alkaa toinen vaivata. Kohtalotovereita?