Lue keskustelun säännöt.
Ihmiskunta elää vieläkin unessa
24.10.2017 |
Ensimmäinen askel todella tiedostaa tämä asia on että elämme unitodellisuudessa. Todellinen tietoisuus, se kuka sinä todella olet, alkaa avautumaan jokaiselle sielulle joka tämän haluaa saavuttaa omassa ihmiskehon tietoisuudessaan. Pitkän iän olemme elänneet harhan ja unen maailmoissa mutta nyt, tänä päivänä, on aika aloittaa tietoiseksi tulemisen aikakausi johon olemme jo valmistautuneet monien elämien aikana.
Tietoisuus ei tule ulkoapäin tai suurilta guruilta vaan kaikki lähtee oman sielun ja korkeamman itsen kautta virtaamaan omaan järjestelmään. Kaikki on energiaa joka tanssii meissä ja ympärillämme.
Olemme hengessä kaikki Yhtä ja onkin tärkeää kohdella Kaikkea olevaista siten kuin kohtelisit itseäsi sillä kaikki palautuu aina ja ennenpitkää itselle takaisin.
Rakkautta kaikille siskoille ja veljille💖
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tää olekaan Matrix?
Jotkut elävät myös rahamaailmassa. Heidän aivoistaan suurin osa näyttää laskevan rahaa.
Koska olemme nousemassa tietoisuudessa viidenteen elon aaltoon. Tässä todellisuudessa ominaispiirteitä ovat Rakkaus ja Kaiken elämän kunnioitus. Väkivalta ja ihmisego jää kolmanteen ulottuvuuteen. Emme ole enää ihmiseläimen tasolla tässä uudessa olossamme. Tietoisuus tulee olemaan huomattavasti korkeampi ja empatiakyky suurta. Elämme valosta ja Suuri Valon Rakkaus loistaa sydämistämme.
Musta Matrixin parasta antia on se mies, joka paljastaa muut sillä, että pääsisi takaisin Matrixiin unohtaen todellisuudesta kaiken. Hienosti tiivistettynä se, että näinhän suuri osa meistä ihmisistä haluaa pysyä siinä harhan maailmassa heräämättä. Tuttua ja turvallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hallusinaatio kirjoitti:
Mistä tietää, "elääkö unessa"?
Otat vastaan ulkoapäin tulevia käskyjä ja vaatimuksia. Olet ns. ohjelmoitu tähän todellisuutee. Kyseenalaists, kyseenalaista ja vielä kerran kyseenalaista. Elämme kaikki myös hyvin henkiset ihmiset tässä unimaailmassa ainakin osittain ja niin kauan kunnes koemme henkisen ylösnousemuksen.
Vierailija kirjoitti:
Hallusinaatio kirjoitti:
Mistä tietää, "elääkö unessa"?
Otat vastaan ulkoapäin tulevia käskyjä ja vaatimuksia. Olet ns. ohjelmoitu tähän todellisuutee. Kyseenalaists, kyseenalaista ja vielä kerran kyseenalaista. Elämme kaikki myös hyvin henkiset ihmiset tässä unimaailmassa ainakin osittain ja niin kauan kunnes koemme henkisen ylösnousemuksen.
Se, että ottaa vastaan ulkoapäin tulevia käskyjä vaikkapa pomoltaan, ei tarkoita, etteikö kyseenalaistaisi asioita. Henkinen ylösnousemus kylläkin kuulostaa unessa elämiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha maailma lakkaa olemasta kun viides ulottuvuus erkanee tästä todellisuudesta. Kaikki eivät lähde mukaan vaan haluavat jatkaa kolmannen ulottuvuuden elämänkiertoaan muilla olemisen planeetoilla. Kaikki on kutsuttu mukaan ja jokainen on päätöksensä tehnyt sielutasonsa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Koska olemme nousemassa tietoisuudessa viidenteen elon aaltoon. Tässä todellisuudessa ominaispiirteitä ovat Rakkaus ja Kaiken elämän kunnioitus. Väkivalta ja ihmisego jää kolmanteen ulottuvuuteen. Emme ole enää ihmiseläimen tasolla tässä uudessa olossamme. Tietoisuus tulee olemaan huomattavasti korkeampi ja empatiakyky suurta. Elämme valosta ja Suuri Valon Rakkaus loistaa sydämistämme.
Minä taas koen asian päinvastoin. Nyt on Egon aika. Tieto lisääntyy, mutta tietoisuus vähenee, vaikka tieto tietoisuudesta on kaikkien saatavilla enemmän kuin koskaan ennen.
Ihmiset käpertyvät, koska tietoisuus on egon suurin este.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on tuntunut jo jonkin aikaa, että elän unessa. En ole varma, onko tunne tullut joskus vain yllättäen enkä vain ole huomannut sitä heti, koska olen keskittynyt johonkin muuhun kuin "oloni todentuntuisuuteen". Mutta viime aikoina, aina kun olen miettinyt sitä, miten todelliselta minusta tuntuu, tuntuu... epätodelliselta.
Olenkohan jossain vaiheessa kuollut, ja tilalleni on tullut jotain muuta?
Tuota samaahan esim Kristitty Mystikko on ketjuissaan kirjoittanut. Että ihmisten näkemä ja kokema maailma on vääristynyt illuusio. Voi olla että onkin, mutta mitä siitä on iloa jos itse ei koe niin? Jos vaikka päätä särkee ihan julmetusti niin ei se kauheasti auta että hokee "se on illuusio".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli siis en ole varma onko tunne tullut yhtäkkiä vai ajan kanssa hiljalleen.
En tunne olevani yhteydessä ympäristööni samalla tavalla kuin ennen.
Istuin yhtenä päivänä ulkona penkillä ja hieroin sen puista reunaa käsillä yrittääkseni saada ympäristöön tietoisesti yhteyden. Tunsin sen puun tietenkin käsilläni, mutta se tuntui jotenkin kaukaiselta, laimealta.
11
Mitäs sitten. Luuletko, että kaikkia kiinnostaa? Jos kerran olisi tarkoitus ymmärtää maailmankaikkeutta, niin miksi laittaa se piiloon. Itse haistattelen kuikat sellaisille.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas koen, että kun on läsnä ja tietoinen itsestään ja ympäristöstään, alkaa todella tajuta kuinka on osa tätä kaikkea, jotain suurempaa. Sillä tarkoitan sekä fyysistä että henkistä elämää.
Sun keho ei ole vain konkreettisesti osa sua edeltävien ihmisten kehoa DNA:n kautta vaan myös kehosi on rakentunut niistä ravintoaineista, siitä vedestä ja ilmasta, jota löytyy ympäriltäsi. "Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman" sanotaan kristittyjen hautauksessa. Tämän voi tulkita (ei-kristittynä) niin että ne ravintoaineet jotka ovat siitä maasta tulleet, ovat tulleet osaksi sinun kehoasi, ja sinusta on tullut sinä. Koska energia ei koskaan häviä vaan muuttaa pelkästään olomuotoaan, kuolemassa sinun kehosi palaa maaksi.
Myös meidän ajatuksemme, arvomme ja tunteemme ovat vuoropuhelua sen henkisen ilmapiirin kanssa, jossa elämme. Olemme jokainen myös aikamme lapsia, eli se historiallinen tilanne ja kulttuurinen vaihe, jossa olemme kasvaneet ovat osa meitä ja me olemme osa sen ajan tarinaa. Kun meidän aikamme on ohi, palaamme jonnekin muualle kenties. Ajattelen siis että meissä on henkistä energiaa joka ei ehkä häviä sekään vaan muuttaa olomuotoaan. Tai sitten olemassaolomme henkinen puoli on kuin yksilöllinen lumihiutale; tietyt ilmasto-olot muodostavat monimutkaisen uniikin muodon, joka leijailee hetken ilmassa ja katoaa sitten iäksi.
Emme elä siis unessa vaan meissä on tietoisuus tämän konkreettisen elämämme lyhyydestä ja hauraudesta. Epätodellisuuden tunne tulee vain siitä, ettei ole hyväksynyt elämän perusasioita, kuten omaa kuolevaisuttaan ja sitä mahdollisa tosiasiaa, että kaikki se mikä on "minua" on sekin muuttuvaista energiaa, joka muodostuu ja hajoaa hetkessä toiseksi.
Ymmärrys lisää tuskaa mutta myös vapauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas koen, että kun on läsnä ja tietoinen itsestään ja ympäristöstään, alkaa todella tajuta kuinka on osa tätä kaikkea, jotain suurempaa. Sillä tarkoitan sekä fyysistä että henkistä elämää.
Sun keho ei ole vain konkreettisesti osa sua edeltävien ihmisten kehoa DNA:n kautta vaan myös kehosi on rakentunut niistä ravintoaineista, siitä vedestä ja ilmasta, jota löytyy ympäriltäsi. "Maasta sinä olet tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman" sanotaan kristittyjen hautauksessa. Tämän voi tulkita (ei-kristittynä) niin että ne ravintoaineet jotka ovat siitä maasta tulleet, ovat tulleet osaksi sinun kehoasi, ja sinusta on tullut sinä. Koska energia ei koskaan häviä vaan muuttaa pelkästään olomuotoaan, kuolemassa sinun kehosi palaa maaksi.
Myös meidän ajatuksemme, arvomme ja tunteemme ovat vuoropuhelua sen henkisen ilmapiirin kanssa, jossa elämme. Olemme jokainen myös aikamme lapsia, eli se historiallinen tilanne ja kulttuurinen vaihe, jossa olemme kasvaneet ovat osa meitä ja me olemme osa sen ajan tarinaa. Kun meidän aikamme on ohi, palaamme jonnekin muualle kenties. Ajattelen siis että meissä on henkistä energiaa joka ei ehkä häviä sekään vaan muuttaa olomuotoaan. Tai sitten olemassaolomme henkinen puoli on kuin yksilöllinen lumihiutale; tietyt ilmasto-olot muodostavat monimutkaisen uniikin muodon, joka leijailee hetken ilmassa ja katoaa sitten iäksi.
Emme elä siis unessa vaan meissä on tietoisuus tämän konkreettisen elämämme lyhyydestä ja hauraudesta. Epätodellisuuden tunne tulee vain siitä, ettei ole hyväksynyt elämän perusasioita, kuten omaa kuolevaisuttaan ja sitä mahdollisa tosiasiaa, että kaikki se mikä on "minua" on sekin muuttuvaista energiaa, joka muodostuu ja hajoaa hetkessä toiseksi.
Tämän ajatuksen olen nähnyt ennenkin, lienee yritys sopeuttaa materialismiin jonkinlainen ajatus syvemmästä ykseydestä ja merkityksestä. Yleensä tuosta "unesta" puhuvat henkiset opettajat eivät kylläkään usko koko tämän ajallisen ja katoavaisen, kuten sen kehon, todellisuuteen, vaan ne ovat osa unta. Unennäkijä taas ei ole katoavainen.
Et kai oikeasti usko tuollaiseen hömppään? Jokainen järki-ihminen tajuaa, ettei me eletä missään unimaailmoissa, vaan tietokonepelissä. Selviää itse kullekin aikanaan, kuka hän siellä todellisessa maailmassa on. Se että pelaamme tällaista peliä, joka tuntuu vieläpä ikuisuudelta, herättää kysymyksiä: miksi haluamme - tai joudumme - pelaamaan? Ehkäpä olemme siellä kuolemaisillamme, masentuneita siihen todellisuuteen, kärsimässä vankeusrangaistusta tai muuta vastaavaa.