Masentaa...

Olen 27vuotias ja ollut naimisissa 4 vuotta ja meillä on 2yhteistä lasta mieheni kanssa.
Mieheni oli unelmien aviomies alussa, oli huolehtivainen,lempä auttoi mua lasten kanssa koti hommissa jnd...kaikki muuttui noin puoltoista naimisiin menon jälkeen kun meidän yritys meni konkurssiin ja meille tuli paljon velkoja. Sen jälkeen mieheni on ollut todella ilkeä minua kohtaan, ei halaa, ei pussa , ei kuuntele ja ei puhu kunnes en itse puhu, ei me mennään ikinä yhdessä mihinkään ei vietetä aikaa millään tavalla yhdessä, ainakun ehdotan jotain niin hän aina sanoo että mennään vaan mutta ei ikinä suunnittele tai sitä ei kiinostaa ollenkaan, Ja jos esimerkiksi pyydän että viedäänkö lapsia jonnekkiin puistoon lapset tykkäsii jos sinä olisit mukana , hän vastaa yleensä et en jaksa vie sinä. Joskus jos olen pyytänyt apuaa lasten kanssa
Kuten suihkuttamista tai jotain muuta hän on vastannut että sinä olet äiti se on sun homma. Pahin on ollut kun on sanonu mua huonoksi äidiksi koska olen sanonut että mua väsyttää en vaa joskus jaksa...Hän on sanonut sinä olet todella huono äiti miksi edes synnytit lapsia jos et jaksa, se tekee todella kipeätä minulle Koska rakastan yli kaiken lapsiani ja hän sanoo minulle noin...Ku kun itken hän ei tule ikinä lohduttamaan minua vaan haukkuu minua enemmän ja sanoo että lopeta itkeminen en jaksa kuunella sellaista. Ja nyt miehellä on uusi yritys joss hän itse tekee töitä, tänään sanoin hänelle että muista tulla sitten ajoissa kotiin niin viedään lapsia linnanmäen valokarnevaalin kun olimme luvannu viedä lapsia, hän sanoi että jos tulee jotain hommia eteen niin en tule, sanoin että lupasit että tulet ajoissa hän vastasi siihen että, mun työ on paljon tärkeempi kuin te...:( mua satuttaa enemmän että hän näin sanoo omille lapsille en voi ymmärtää miten hän pystyy...Lapset on todella tärkeitä minulle, olen itse ollut masentuneena pitkään mutta lasten takia olen kestänyt kaikkea heidän takia hymyilen, vien heitä päivä ulkoilemaan , puistoon tai kauppaan vain heidän takia , jos ei olisi lapsia niin olisin jäänyt kotiin mutta minulle on tärkein lapset toisiin kuin miehelläni. Minä en ole kertonut tästä kenellekään eikä kukaan tiedä tilanteestani kaikki luule että meidän suhde on täydellinen mutta ei ole... ei todellakaan ole vihaaan miestäni!! Koska hän loukkaa jatkuvasti minua ja lapsiani sanoilla joskus haluan vaa kuolla mutta sitten ajattelen lapsiani niitten takia elään❤️ He ovat kaikkeni. Minulla ei ole kaveri jonka kanssa voisin puhua tai viettää aikaa yhdessä. Minusta on tullut todella epäsosiaallinen ja epävarma ihminen, tunnen itseäni läskiksi rumaksi ja huonoksi ihmiseksi..joskus haluan vaan ottaa lapsia ja mennä kauas todella kauas maailman toiselle puolelle... Kiitos ja anteeksi teille jotka lukee tätä minun oli vaan pakko purkkaa näitä vaikka on paljon enemmän purkattavaa...

Sorry mun kirjoitusvirheitä.