Tuntematon 2017 sotilas; Louhimies

Kävin katsomassa AKU LOUHIMIEHEN suurelokuvan "Tuntematon sotilas". Enkä kaikkien aikojen paras elokuva mitä Suomessa on tehty.

Musiikki, oikeat henkilöt suur osissa; Rokka, Koskela, Kariluoto ja tietysti Vanhala ja Hietanen sekä kotirintaman naiset, lähes maaginen tunnelma vie mukanaan ja dolby7.1 äänet saavat sinut keskelle taistelun hulluutta ja multa syöksyy kankaalta päällesi.

Minusta tämä versio ei ole ensisijaisesti sotaelokuva, vaan kuvaus sodan mielettömyydestä, kärsimyksestä ja menetyksistä. Kotirintaman tuonti mukaan on oikea ratkaisu, sillä tehdään aikajänne ja sodan pituus saa mittakaavan.

Lähikuvat, ilmeet ja suunnaton pelko on vangittu kankaalle niin totuuden oloisesti, että hirvittää. Musiikki kulkee saumattomasti mukana hiljaa taustalla luoden jatkuvuuden kuvitelman.

Sotakohtaukset ovat hirveitä ja voin uskoa, että tuollaista se oli, kun mies murtuu ja toinen uhraa itsensä (en jaksa enää). Vain vahvimmat selviävät ja aseet uhrataan ja käskyt jätetään täyttämättä, sillä miesten yhteenkuuluvuus on voimakas, Koskela uhmaa käskyjä ja pelastaa pataljoonan, mutta heittää konekiväärit lampeen.

Kuitenkin tarina kietoutuu Rokan ympärille (Eero Aho) joka voisi hyvin voittaa oskarin, toinen ehdokas on Jussi Vatanen (Koskela).

Sitten on värimaailma ja musiikki, kokonaisuus joka saa tunteet esiin. Välillä alkaa kulkea joukon mukana ja siirtyä heidän maailmaansa heidän ihon alle. Vain suuri ohjaaja voi luoda tuollaisen tunnelman, jossa katsoja tulee mukaan elokuvaan tunteineen.

Suuri kiitos kaikille, jotka ovat olleet mukana tässä tuotannossa, myös hevosille ja kissoille. Pieni miinus kuitenkin löytyy, sillä lopputeksteissä ei mainittu elokuvassa ollutta kissaa nimeltä, vaikka hevoset olivat saaneet nimensä lopputekstiin.