Mitä sanotte ihmisille jos he kommentoivat negatiivisesti ulkonäköänne?

Sanattomaksi jäisin itsekin.

En sano mitään, mutta ajattelen sitäkin enemmän.

Olen aina toivonut, että olisin sanavalmiimpi, mutta tuollaiset tilanteet yllättävät aina.

Itsekseni jälkeenpäin mietin, miksi joku on noin hemmetin törppö.

Ajattelin ensi kerralla sanoa että "Niinpä, no onneksi sentään minulla ei ole tuollaista *ko. henkilön ominaisuus x halventavin termein*". Veikkaan että noille ns suoraanpuhujille harvemmin sanotaan takaisin, vaan hymyillään hämmentyneenä, siksi eivät tajua olevansa idiootteja.

Mun pienet rinnat ja hoikkuus on aina olleet sellaista vapaata riistaa, että en vieläkään osaa suhtautua miten noihin pitäisi reagoida. Itse tykkään kropastani enkä oikeastaan mieti sitä muuten kuin että etsin mukavat ja mahdollisimman hyvin istuvat vaatteet.

En tiedä miksi juuri minulle aina sanotaan, minua on oikeastaan kiusattukin niistä. Kasvoiltani olen kaunis ja paljon kehuttu, joten ajattelen että sitten "kehtaa" sanoa huonoakin. En tajua, miksi pitää. MIKSI? Olen aivan kyllästynyt arvosteluun.

Kaiken lisäksi hiljaa oleminen aiheuttaa sellaisen "saitpas nokilles"-ilmeen sanojalle, vastaan sanominen aiheuttaa "aha, no nyt osui arkaan paikkaan" ja liian pahasti takaisin sanominen että "mikäs se tuo ylimielinen kusipää kuvittelee olevansa????"

Sivistynyt ihminen ei voi sanoa mitään tuollaisiin moukkamaisuuksiin.

Sivistynyt ihiminen on aseeton moukkien edessä. Varsinin jos äo on hiukankaan korkeammalla tasolla.

Kaiken huippuna on tämä että moukka kuvittelee että vaikeneminen on jonkinlainen voitto:) Toki niissä paskapiireissä missä pyörii.

Tuohon olisin vastannut jotain että "mutta sinä et ole vieläkään oppinut käytöstapoja"

Minulle huomautettiin inhottavaan sävyyn kesällä "hyh oletpas sä kalpea" ja samalla kysyjä mittaili minua päästä varpaisiin. Olin pukeutunut lyhyisiin shortseihin ja t-paitaan. Sanoin leveästi hymyillen ja esitin positiivisesti yllättynyttä "niin olenkin! Eikö ookki siistiä ettei aurinko tartu pintaan? Ihana suomalainen vaalea iho" ja lähdin ylpeenä kävelemään. Eli aina käännän itsekehuun niin silloin kommentoija menee sanattomaksi sillä ei odota sitä. Tuossakin hän varmaan oletti minun alkavan surkutella omaa vaaleaa ihoani? Haistais home mä oo hyvä näin.

Minullekin on aina huomauteltu vaikka mistä, luulen että koska olen kiltin ja tossukan oloinen. Sitten päätin että tästä lähtien sanon takaisin niin rumasti kuin pystyn. Mikä on näköjään todella rumasti. Saan jotkut ihmiset nykyään itkemään halutessani. Jostain syystä kommentit on ylipäänsä vähentyneet 90%, ehkä minulla on hullunkiilto silmissä nykyisin.

Minäkin varmaan menisin sanattomaksi. Mutta nyt kun kuvittelen mielessäni tuollaisen tilanteen, saattaisin sanoa vaikkapa: "Minusta tuntuu pahalta, kun sanot noin." 

Mikään ei auta kirjoitti:

Mun pienet rinnat ja hoikkuus on aina olleet sellaista vapaata riistaa, että en vieläkään osaa suhtautua miten noihin pitäisi reagoida. Itse tykkään kropastani enkä oikeastaan mieti sitä muuten kuin että etsin mukavat ja mahdollisimman hyvin istuvat vaatteet.

En tiedä miksi juuri minulle aina sanotaan, minua on oikeastaan kiusattukin niistä. Kasvoiltani olen kaunis ja paljon kehuttu, joten ajattelen että sitten "kehtaa" sanoa huonoakin. En tajua, miksi pitää. MIKSI? Olen aivan kyllästynyt arvosteluun.

Kaiken lisäksi hiljaa oleminen aiheuttaa sellaisen "saitpas nokilles"-ilmeen sanojalle, vastaan sanominen aiheuttaa "aha, no nyt osui arkaan paikkaan" ja liian pahasti takaisin sanominen että "mikäs se tuo ylimielinen kusipää kuvittelee olevansa????"

Tuo johtuu ilmiselvästi kateudesta. Olen pahoillani, että sinulle on käynyt noin. 

Kiitos palautteesta.

Toteamus, "tuolla naamalla en hirvittävästi keulisi" riittää yleensä.

Olen ohittanut kommentoinnin noin vaan, ehkä joskus miettinyt, että on meitä moneks.

Mutta nyt aion sanoa takaisin, tästä lähtien. Syy on se, että möläyttelijät kommentoivat aivan kauniin, terveen ja iloisen lapseni ulkonäköä. Siinä ei ole yhtään mitään vikaa, silti kommentointi on tavallista.

Se on minusta väärin, lapsi itsekin ihmettelee, että onpas tylsiä tyyppejä. Eikä ole kovin vanha vielä. On se kumma, että jo vauvojen ulokonäköä pitää arvostella, mikään ei kelpaa.

Pelkään möläyttelyjen haittaavan lastani, siksi aion sanoa tästä lähtien takaisin. Kovalla äänellä ja rumasti, ei se vaikeaa ole. Aiemmin en ole vaivautunut laskeutumaan möläyttelijäiden tasolle, mutta alkaa olla aika...

Se vanha sanonta, vedä vittu päähäs ja kampaa karvat korville. Täältä luin.

Apua, odotin otsikon perusteella jotain ihan muun tyyppistä tölväisyä. Tuollaisesta kommentista jäisin varmasti sanattomaksi ja katsomaan silmät pyöreinä. Saattaisin sönköttää jotain, että Anteeksi kuinka?