Rämäpäinen koira, jolle sattuu ja tapahtuu. Muita?

Meillä on kaksi samanrotuista uroskoiraa (terriereitä), 1- ja 5-vuotiaat. Viisivuotias on leikkisä ja iloinen, mutta kuitenkin perusrauhallinen. Se on jo aikuinen, joten se viihtyy hyvin myös omissa oloissaan katsellen ikkunasta oravia ja torkkuen päiväunia.

Yksivuotias on sitten ihan oma lukunsa. Se on ollut pienestä pennusta saakka poikkeuksellisen rohkea ja oppivainen, mutta myös täysin varomaton ja rämäpäinen. (Se myös tykkää silputa rikki kaiken, mitä näkee, ja on hampaillaan kiinni joka asiassa, mutta se on sitten jo eri juttu. ) Tämä rotu on minulle tuttu, koska myös vanhemmillani on ollut tämän rotuisia koiria lapsuudessani ja olen nähnyt niitä paljon. En muista, että yksikään koira olisi ollut tällä tavoin ilman itsesuojeluvaistoa, kuin nyt tämä yksivuotiaamme.

Se juoksee pallon perässä täysillä päin seinää, hyppää sohvalta suoraan pöydän kulmaan tai putoaa tuolilta pää edellä tasapainotellessaan käsinojalla (ilman lupaa tietenkin). Pää ja muut ruumiinosat vain kolisevat, kun koira sählää menemään. Olemme edelleen pitäneet pentuportteja portaissa, koska koira tavoittelee portaikossa nopeusennätyksiä ja on kerran jo kierinyt nekin alas. On tietysti ihan normaalia, että koira leikkii ja opettelee asioita, mutta olen välillä ihan sydän syrjälläni tämän menijän puolesta.

Toisen koiran takia emme viitsi yhtäkkiä esimerkiksi kieltää sohvalle menoa tai lopettaa kaikkia palloleikkejä, vaikka niitäkin on yksivuotiaan takia vähennetty. Osittain myös siksi, että pentu silppusi palasiksi vanhemman koiran vuosia vanhat tennispallot minuuteissa.

Mitä tällaisen ylivilkkaan koiranalun kanssa voisi oikein tehdä, paitsi tietenkin tarjota sille mahdollisimman paljon sallittuja virikkeitä? Pentukurssi ollaan jo käyty ja nyt ajattelin ilmoittaa pennun tottelevaisuuskoulutukseen. Onko muita vinkkejä, tai onko jakaa vertaistueksi kokemuksia muista vastaavista reuhaajista?