Onko niin, että elämänilo alkaa vähetä kolmekymppisenä ja viiskymppisenä se elämän "taakka" alkaa käydä liialliseksi

Erään tutkimuksen mukaan ihminen on onnellisimmillaan 58-vuotiaana.

Ei toki, kaikkien tutkimusten mukaan ihminen on onnettomimmillaan juuri 30-40 vuotiaana. Viisikymppisenä onnellisuus alkaa taas lisääntyä, kun on tullut ikää ja kokemusta ja alkaa olla sinut itsensä kanssa (plus lapset ovat kasvaneet) ja onnellisuus lisääntyy, mitä vanhemmaksi tullaan. Toki sairaudet saattavat sitten jossain vaiheessa alkaa vaikuttaa niitä kohtaavilla. Mutta ihmisen onnellisuuskäyrä on U:n muotoinen ja aallonpohjassa käydään tosiaan 30-40 vuotiaana.

Yhdet tutkimustulokset viittaavat yhteen suuntaan, toiset toiseen suuntaan. En ihmettelisi, jos ap:n kysymykseen moni vastaisi myöntävästikin.

Enemmistöllä ihmisistä on läheistä kokemusta (joko itse tai lähiomainen) esim. sairastamisesta ja kuolemasta 40-60 -vuotiaana. Uskoisin myös, että valtaosa 50 vuotta täyttäneistä haluaisi elää nuoremmassa kehossa, jos saisi valita.

Toisaalta "elämänilo" ja "elämän taakka" ovat epätarkkoja käsitteitä. Niitä voi myös kokea yhtä aikaa.

Ei ole, elämä alkaa helpottua nelikymppisenä ja nyt viisikymppisenä on mukavaa! 

Sana kirjoitti:

Yhdet tutkimustulokset viittaavat yhteen suuntaan, toiset toiseen suuntaan. En ihmettelisi, jos ap:n kysymykseen moni vastaisi myöntävästikin.

Enemmistöllä ihmisistä on läheistä kokemusta (joko itse tai lähiomainen) esim. sairastamisesta ja kuolemasta 40-60 -vuotiaana. Uskoisin myös, että valtaosa 50 vuotta täyttäneistä haluaisi elää nuoremmassa kehossa, jos saisi valita.

Toisaalta "elämänilo" ja "elämän taakka" ovat epätarkkoja käsitteitä. Niitä voi myös kokea yhtä aikaa.

Mutu ja yhden ihmisen henkilökohtainen kokemuspiiri ovat aika huonot lähteet. Yhtään toisen suuntaista oikeaa tutkimusta en ole nähnyt. Sen sijaan se, että keskimääri, koko väestön tasolla, tilanne on näin, ei toki tarkoita sitä, etteikö yksittäinen 50-vuotias voisi olla onnettomampi kuin oli 30-vuotiaana. Mutta tuota yksttäistä nyt ei voi käyttää sen pohtimiseen, onko yleensä tilanne tämä. Ja sitähän tuo aloittaja tuossa pohtii, ei sitä, voiko hänen kohdallaan tilanne olla näin.

No kyllä nyt elämäni on parempaa ja onnellisempaa kuin 10 vuotta sitten. Olen 36 v.

Kun oli alle 30, niin sitä rajapyykkiä kauhisteli. Mutta todellisuudessa se olikin muutos parempaan.

Olen 60v ja olen todella tyytyväinen elämääni. Mahdollinen työttömyyskään ei pelota, johan noita töitä on tullut tehdyksikin.

Ei ole velkaa, kaikki lainat maksettu .

Parisuhdekin voi mainiosti.

.

Vierailija kirjoitti:

Erään tutkimuksen mukaan ihminen on onnellisimmillaan 58-vuotiaana.

Jep. Uskon tähän. Olen nyt 57v ja elämä on parhaimmillaan. Jaksan nauttia elämästä, rakastaa kaikin tavoin, matkustaa, iloita lapsenlapsista, ystävistä ja perheestä.

Mun elämän paras jakso alkoi vasta kun oli 33v. Silloin jäin yksinhuoltajaksi 3 lapsen kanssa. Tuo 3 vuoden jakso oli hieno enkä vaihtaisi sitä mihinkään! Sen jälkeen tapasin nykyisen mieheni ja elämä parani entisestään.

Nuorempaa kehoakaan en kaipaa, tässä nykyisessä ei ole mitään vikaa. Sopivan kiinteä - kiitos treenin ja sopivan kokoinen muutenkin. Ihaninta on kun rakkain sanoo etten ole yhtään muuttunut siitä naisesta joka olin 30 plussana<3 Naamasta näkyy väsymys ja ikä mutta toivon että vanhenen kauniisti.

Vaikka näin https://fi.pinterest.com/jrgrassick/in-praise-of-older-women/

Vierailija kirjoitti:

Ei toki, kaikkien tutkimusten mukaan ihminen on onnettomimmillaan juuri 30-40 vuotiaana. Viisikymppisenä onnellisuus alkaa taas lisääntyä, kun on tullut ikää ja kokemusta ja alkaa olla sinut itsensä kanssa (plus lapset ovat kasvaneet) ja onnellisuus lisääntyy, mitä vanhemmaksi tullaan. Toki sairaudet saattavat sitten jossain vaiheessa alkaa vaikuttaa niitä kohtaavilla. Mutta ihmisen onnellisuuskäyrä on U:n muotoinen ja aallonpohjassa käydään tosiaan 30-40 vuotiaana.

Mitenkähän niillä, joille ei ole kertynyt rahaa ja statusta sen enempää kuin parikymppisenäkään oli. Raha ja asema kompensoi vanhenemista, mutta kaikille se ei tapahdu.

Olenrreilu parikymppinen, ja koska elämänilo on jo nyt vähentynyt ja taakka tuntuu liian raskaalta kestettäväksi, niin en uskalla edes ajatella miltä tuntuu viiskymppisenä, jos tuo pitää paikkansa...

Vierailija kirjoitti:

Olenrreilu parikymppinen, ja koska elämänilo on jo nyt vähentynyt ja taakka tuntuu liian raskaalta kestettäväksi, niin en uskalla edes ajatella miltä tuntuu viiskymppisenä, jos tuo pitää paikkansa...

Eihän tuo pidä ollenkaan paikkaansa. Ainakin minä olen nyt

50+ ikäisenä paljon onnellisempi ja tasapainoisempi kuin parikymppisenä.

20-30 vuotiaana ihmisellä on usein hieman epärealistinen tunne, että kaikkea kivaa on edessä ja kaikki on "mahdollista". Jossain vaiheessa tällaiset haavekuvat usein rikkoutuvat ja arkinen puurtaminen ja vastuut alkavat painaa, perheestä ja työstä. Aito ilo voi olla tosi pahasti kadoksissa vaikka menisi taloudellisesti kuinka hyvin, puhumattakaan jos on vielä talousvaikeudet kaiken muun päälle. Lisäksi fyysinen energiataso yksinkertaisesti laskee jossain vaiheessa.

Tutkimusten mukaan joskus 60-vuotiaana ihminen usein saattaa olla onnellinen uudestaan.

Tietysti yksilöiden kohdalla on suurta vaihtelua.

Itse olen varmaan ollut onnellisimmillaan lapsena, aikuisena olen kokenut kaiken paljon vaikeammaksi.

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppisenä meistä jokainen on käynyt jo lähiomaisen hautajaisissa ja tietää että lisää tulee. Eikä siinä kaikki, työelämässä useimmat ovat vastuussa, jota ei voi sanoa kevyeksi tai mukavaksi. Lisäksi voi olla vaara työttömyydestä ja siitä että on liian vanha mihinkään.

Ei, ei se ole niin.Päinvastoin  osaan nauttia elämästä enemmän ja täydemmin kuin kolmekymppisenä. Hautajaiset nyt kuuluvat elämään, eivät ne elämäniloa vie.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toki, kaikkien tutkimusten mukaan ihminen on onnettomimmillaan juuri 30-40 vuotiaana. Viisikymppisenä onnellisuus alkaa taas lisääntyä, kun on tullut ikää ja kokemusta ja alkaa olla sinut itsensä kanssa (plus lapset ovat kasvaneet) ja onnellisuus lisääntyy, mitä vanhemmaksi tullaan. Toki sairaudet saattavat sitten jossain vaiheessa alkaa vaikuttaa niitä kohtaavilla. Mutta ihmisen onnellisuuskäyrä on U:n muotoinen ja aallonpohjassa käydään tosiaan 30-40 vuotiaana.

Mitenkähän niillä, joille ei ole kertynyt rahaa ja statusta sen enempää kuin parikymppisenäkään oli. Raha ja asema kompensoi vanhenemista, mutta kaikille se ei tapahdu.

Elämänilo on kiinni asenteesta.Ei se ole kiinni rahasta ja statuksesta paitsi ehkä sun mielestä.