Miten reagoisit jos miehesi paljastuisi ateistiksi?

Ilahtuneesti. Tosin pidin kyllä asiaa itsestään selvänä ilman että hänen piti siitä erikseen mainita (kuten ei maininnutkaan).

Mieheni on ateisti, kuten minäkin.

Ihan ihme aloitus, kyllä normaalit ihmiset juttelevat nuo  jo  tapailuvaiheessa.

Mieheni ei olisi mieheni, jos ei olisi paljastunut ateistiksi varsin varhaisessa vaiheessa. Mun puolestani kukin saa uskoa tai olla uskomatta tykönään kuten tahtoo, mutta en pystyisi jakamaan elämääni uskovan kanssa. Ja tuskin myöskään uskova minun kanssani.

käytännössä valtaosa suomalaisista on ateisteja, jos väljästi ajattelee.

Voihan ateistikin silti olla jonkun uskontokunnan jäsen. Itse maksan kirkon jäsenmaksun. Pidän yhteisöllisyydestä. Uskon että voin tehdä hyvää maksamalla kirkollisveron jolla autetaan yhteisössäni vähävaraisia, vanhuksia, perheitä, lapsia, nuorisoa ja noita syrjäytyneitä hiljaisia miehiä. En kuitenkaan usko että kirkon jäsenyys tuo minulle automaattisesti taivasosuutta. Luulen että se toteutuu yksityisesti jokaisen oman pään sisällä.

Mieheni on ateisti. Ajattelen niin, että jokainen uskoo tai on uskomatta siihen, mitä hänen sisäinen kokemusmaailmansa ja ymmärryksensä sallii. Meillä jokaisella on oma tiemme ja näkemyksemme ja kunnioitan sitä.

On aika jännä että ihmiset menee naimisiin tällä ensitreffit alttarilla meiningillä, puhumatta mistään

Jos ei usko mihinkään jumaluteen, "itseään suurempaan", siihen että kaikki ollaan yhtä, kuoleman jälkeiseen elämään tmv. niin pitäisin tyyppiä joko hyvin nuorena tai sitten epäkypsänä/kokemattomana ikäisekseen. Toisinaan joku sanoo olevansa ateisti, mutta sitten kun asiasta enemmän jutellaan paljastuukin ettei tyyppi olekaan ateisti, mutta ei vaan usko uskontojen jumaliin, vaan johonkin muuhun jumaluuteen.