Äidin liiallinen lapsellisuus
Olen parikymppinen nuori, ja aina äidin luona käydessä mikään ei ole raivostuttavampaa kuin se, että äiti tulee vierelleni pehmolelujen kanssa ja yrittää leikittää. Mikä on mennyt pieleen? Miksi äiti ei ymmärrä että olen aikuinen ihminen ja minua ei yksinkertaisesti kiinnosta leikkiä tiikerillä ja oravalla. En halua loukata tai olla ikävä, mutta joskus pysähdyn ja ajattelen onko hän mielenterveydellisesti kunnossa? Mitä teen??
Kommentit (8)
Miten tuo leikittäminen tapahtuu? Yrittääkö saada sinut mukaan leikkiin vai pelleileekö vaan? Mitäpä jos sanoisit vaan siitä, ettei sua kiinnosta tuollainen tai ole kuin et huomaisi.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo leikittäminen tapahtuu? Yrittääkö saada sinut mukaan leikkiin vai pelleileekö vaan? Mitäpä jos sanoisit vaan siitä, ettei sua kiinnosta tuollainen tai ole kuin et huomaisi.
Ihan vaikka esimerkiksi jostain oven takaa kurkistelee leluilla ja puhuttelee minua kuin eläimet puhuisivat itse. Hän innostuu kaikista missä on hymynaama; pallot yms ja pyytää ottamaan leluja mukaan kotiini.. maanista!!
-AP
Onko muita aikuisia samassa taloudessa? Puhu heidän kanssaan.
Munkin äiti lässyttää mulle kuin lapselle ym. Mutta toi leikittäminen on jo aika pitkälle menevää. Mitäs jos sanoisit suoraan, että et halua hänen tekevän sellaista? Ottaisiko hän sen pahalla? Ymmärrän jos se tuntuu vaikealta - mun lapsellinen äiti myös loukkaantuu helposti ja ottaa kaiken kritiikin henkilökohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Munkin äiti lässyttää mulle kuin lapselle ym. Mutta toi leikittäminen on jo aika pitkälle menevää. Mitäs jos sanoisit suoraan, että et halua hänen tekevän sellaista? Ottaisiko hän sen pahalla? Ymmärrän jos se tuntuu vaikealta - mun lapsellinen äiti myös loukkaantuu helposti ja ottaa kaiken kritiikin henkilökohtaisesti.
Kyllähän tuollaisessa ap:n tapauksessa kritiikki olisi tarkoitettukin aika henkilökohtaiseksi.
Neljän jo aikuisen äitinä repesin nauruun, mutta joo, äitis on hullu. Vie se lääkäriin.
Näitä on monenlaisia. Anoppini ja hänen tyttärensä ovat suht aikuisen oloisia, mutta pukeutuvat lapsenomaisesti. Ei se sinänsä mua haittaa (jotkut ihmeelliset pellekirjavat sukat oon korkeintaan saanut lahjaksi) mutta mietin, mistä tää tulee tai kertoo.
Siis tyyli ja asut sopisivat johonkin pikku kakkosen esiintyjälle. Hassuhattuja ja erikoisen mallisia monivärineuleita. Anopilla vähän hillitympää, mut aikuisella tyttäreltään (yli 30) eläinhahmoreppua ja ties mitä.
Miksi?
Jotenkin äitisi ei osaa päästää irti siitä, että olet jo aikuinen? Toivoisi enemmän yhteistä aikaa, jota vietitte, kun olit pieni? Minun äitini puhuu minulle kuin lapselle vältellen tietyistä aiheista puhumista ja kiertelee tietyt sanat... on sekin erikoista.