Ero(tako), tauko vai mitä pitäisi? Neuvoja?

Ollaan tultu pitkän harkinnan ja päätöksen jälkeen siihen, että ero voisi tehdä hyvää. Annan faktoja: parisuhdetta takana 4 vuotta, asumme erillään toisella puolen Suomen, rahaongelmia ei ole suuria, mutta ainoa huono puoli tässä on, että meillä menee monesti ihan hyvinkin.

Mies ei aina osaa huomioida mua: ei soita, ei tekstaa, ei laita mitään viestiä missään watsapissa, ellen itse ole aktiivinen. Joudun hoitamaan kaikki paperiasiat, kaikki virastoasiat, kaikki. Lisäksi joudun hoitamaan opinnot. Sairastelen myös paljon: on terveydenhuolia. Mies ei arvosta tekemisiäni, opintoni ovat turhia ja narina "ikuisesta" työttömyydestä on jatkuvaa. Elän kuitenkin omilla säästöillä ja rahoilla.

Mies on duunari, ei koulutusta, mutta työ ja on hyvin uppoutunut työhönsä. Oli pitkään työtön ja on työ noussut ns. päähän. Mies saattaa haukkua mua herkästi, kuten jos oon lihonut, eikä sitä kiinnosta mun teot. Uhkailee erolla, mutta pääasiassa on todella kultainen ja rakas. Mies uhkailee joka hiton riidassa erolla. Muita naisia ei ole, eikä mulla miehiä. Seksiä ei ole, tai olisi jos minä jaksaisin olla aktiivisempi. Mies ei tee aloitetta. En halua enää tehdä aloitetta, koska mies on usein niin mulkku mua kohtaan.

Rakastan miestäni, on paras ystäväni ja haluisin naimiisiin. Uskon, että mieskin rakastaa mua, jossain määrin. Mitä tehdä? Pitääkö erota suoraan, vai oonko vaan hetkeen tapaamatta siippaani? Miten otetaan ns. erätauko. Suoraa eroa en osaa ajatella, eikä mieskään oo koskaan uhkailua pidemmälle mennyt.

Omalla tavalla ero ja vapaus itelläni mielessä kiihottaa ja tuntuu ihanalta vapaudelta, jos sais olla sinkku. Hetken vaan ihan yksin. Mutta mies on mulle SILTI rakas ja tärkein