NAINEN, joka hoidat palkkatyösi ja palvelet miestäsi kotona, kerro:

Miksei?

Hoidan työni ja olen melko urakeskeinen, mieheni myös. Kotona teemme ja maksamme kaiken puoliksi.

Silti aina viikonloppuisin palvelen miestäni kiltisti ja nöyrästi hänen ankaran käskyvaltansa alla ;)

Tein tuota parikymmentä vuotta. En tiedä, tilanne luisui siihen hoitovapailla, vaikka oli sitä ilmassa jo ennen lapsiakin. En vaan halunnut nähdä. Kun menin takaisin töihin, mies ei edelleenkään osallistunut, mutta rahani kelpasivat laskunmaksuun. Huomauttamisesta seurasi kuukauden murjotus. Tein perherauhan nimissä, mies nimittäin murjotti myös lapsille jos suuttui minulle. Jätin vätyksen ja nyt ihmettelen joka päivä miksen tehnyt sitä aikaisemmin.

Miehen palveleminen on ehkä turhan voimakkaasti sanottu, mutta paljon teen miehen puolesta. Teen näin mielelläni, jotta mies voi panostaa uraansa. Fifty-fifty ei onnistuisi.

Vierailija kirjoitti:

Hoidan työni ja olen melko urakeskeinen, mieheni myös. Kotona teemme ja maksamme kaiken puoliksi.

Silti aina viikonloppuisin palvelen miestäni kiltisti ja nöyrästi hänen ankaran käskyvaltansa alla ;)

Bdsm-hommat erikseen. Tässä oli kyse naisista, jotka käyttäytyvät, kuin mies olisi yksi lapsista. Esim. se makaronilaatikko-itkumyyrä, joka on jonkun "onnekkaan" mies. Ratkaisu siihen, että sama ruoka ei kelpaa miehelle kahta päivää peräkkäin, EI tuossa tapauksessa ollut, että mies kokkaa sitten itse. Mitä en ymmärrä. Sama asetelma nähdään täällä ällistyttävän usein.

Koska mieheni on surkea kokki ja osoitan rakkauttani hoivaamalla häntä.

Ei hän ihan oloneuvoksena kotona ole, hoitaa jotkut asiat (lattian&ikkunoidenpesun ja pölyt mm) skarpimmin kuin minä.

Emme muuten hoida mitään "puoliksi" vaan kaiken yhdessä - joskus toinen tekee kahden työt kun toisella on väsy tai rankkaa. Jos kokisin tilanteen epäoikeudenmukaiseksi ottaisin sen puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksei?

Koska kyseessä on aikuinen mies, ei holhottava ja palveltava olento. 

Voitko vastata nyt kysymykseen? Vai etkö tiedä, miksi passaat miestäsi?

Me ei makseta puoliksi vaan mies maksaa kaiken. Siksi.

Siksi koska olen varmaan jonkun tason perfekrionisti ja tykkään kun talossa on mieleinen järjestys. Pidän myöskin monista kotihommista. Toisaalta jos pyydän apua, auttaa mies mutisematta. Sitä paitsi rakastan miestäni niin paljon, etten halua antaa hänen syödä hänen laittamaasa ruokaa...

Vierailija kirjoitti:

Miehen palveleminen on ehkä turhan voimakkaasti sanottu, mutta paljon teen miehen puolesta. Teen näin mielelläni, jotta mies voi panostaa uraansa. Fifty-fifty ei onnistuisi.

Meillä molemmilla on ura ja kodin ynnä muiden asioiden hoitaminen menee jaossa eri prosenteilla tilanteen mukaan. Lopputulos on keskimäärin 50-50 %. Samaa köyttä vedämme, siinä on se onnellisuuden ydin. Ei lasketa, kumpi teki milloinkin ruokaa, kävi kaupassa tai hoiti sitä sun tätä. Palvellaan vuorostamme toisiamme niin, että ruoka katetaan toisen eteen, kun toinen on täysin väsynyt työpäivänsä jälkeen. Kun kummatkin ovat aivan puhki, tilaamme ruoan kotiin ja nautimme surkeasta ruoasta, mutta hyvästä seurasta.

Vierailija kirjoitti:

Miehen palveleminen on ehkä turhan voimakkaasti sanottu, mutta paljon teen miehen puolesta. Teen näin mielelläni, jotta mies voi panostaa uraansa. Fifty-fifty ei onnistuisi.

Hyvä, mutta olettehan naimisissa ilman avioehtoa? Entä miten mies kompensoi eläkkeenmenetyksesi, olettaen että et voi panostaa uraasi itse, kun pyörität kotia ja tuet miehen uraa?

Mun mies on monisairas ja työkyvyttömyyseläkkeellä. Vointi vaihtelee paljonkin, joten käytännössä on päädytty ratkaisuun, jossa hän maksaa enemmän ja minä teen enemmän. Hän kuitenkin tekee minkä pystyy (ja osaa) eikä käytä tilannetta hyväkseen. Rehellisyyden nimessä on sanottava että tällä elämäntyylillä, kerrostalossa, yhden kohta aikuisen lapsen kanssa ei silti ole päässyt kuormittumaan kotitöistä, tämä on ihan OK. Terveen miehen kanssa olisi eri systeemit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen palveleminen on ehkä turhan voimakkaasti sanottu, mutta paljon teen miehen puolesta. Teen näin mielelläni, jotta mies voi panostaa uraansa. Fifty-fifty ei onnistuisi.

Hyvä, mutta olettehan naimisissa ilman avioehtoa? Entä miten mies kompensoi eläkkeenmenetyksesi, olettaen että et voi panostaa uraasi itse, kun pyörität kotia ja tuet miehen uraa?

Toki on avioehto, minun aloitteestani, koska minulla on paljon enemmän omaisuutta (perittyä) kuin miehellä. Vaikka mies olisi koti-isä, en haluaisi panostaa uraani enempää kuin nyt. Minulla on jo nyt korkea koulutus ja ihan hyvä palkka. Haluaisin jatkossa ennemminkin vähentää työntekoa, koska siihen on varaa (omat sijoitukset + miehen hyvä palkka).

T. 4

Miksi sinua ap tuo vaivaa? Elä itse miten haluat ja anna toistenkin elää.

Mieheni passaa mua, mä passaan miestä. En näe siinä mitään ongelmaa koska kummatkin passaavat.

Mulla oli edellisessä suhteessa näin. Oltiin molemmat päivätöissä, tienattiin suurin piirtein yhtä paljon. Mutta kun tultiin töistä, mies meni katsomaan televisiota ja minä menin kokkaamaan. Pesin myös pyykit ja siivosin. Mies saattoi joskus tehdä jotain, mistä sitten hänelle olisi kuulunut kiitosta ja ylistystä, mitä annoinkin koska jotenkin minut oli aivopesty siihen että nuo kaikki työt kuuluvat minulle ja mies "auttaa" minua jos tekee itsekin jotain. En tiedä miten tuohon päädyttiin enkä sitä oikeastaan kritisoinut.

Nyt olen suhteessa normaalin miehen kanssa, joka osaa itse pitää huolta kodista ja ruuasta ym. Tehdään kumpikin suunnilleen yhtä paljon, paljon myös yhdessä. En oikein osaa käsittää, miten ajauduin edellisessä suhteessa tuollaiseen tilanteeseen. Kotona isä on kuitenkin tehnyt paljon kotitöitä jne.

Hänen työnsä on raskaampaa ja työpäivät liian pitkiä. Minulla helppoa, kivaa ja kevyttä. Rakastan häntä enkä pidä kotitöiden tekemistä alentavana.

Up