Hyvän tunteminen hävettää.
Miten voi olla ja mistä se syntyy, että hyvän tunteminen hävettää? Jos on onnellinen olo, niin se hävettää. Tai kun toisen kosketus tuntuu hyvältä niin se hävettää.
Kommentit (11)
Samoin! Samaten myös toiselta osakseni saama huomaavaisuus ym. Ei nyt ehkä oven avaaminen mutta esim. se jos joku kutsuu minut illalliselle.
Vierailija kirjoitti:
Samoin! Samaten myös toiselta osakseni saama huomaavaisuus ym. Ei nyt ehkä oven avaaminen mutta esim. se jos joku kutsuu minut illalliselle.
Niinjuuniin ja ne kehut! Ap
Psyykkiset syyt lapsuudesta. Huono itsetunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin! Samaten myös toiselta osakseni saama huomaavaisuus ym. Ei nyt ehkä oven avaaminen mutta esim. se jos joku kutsuu minut illalliselle.
Niinjuuniin ja ne kehut! Ap
Jep, siis toisin sanoen kaikki mikä aiheuttaa nautintoa. Tai ainakin pitäisi aiheuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Psyykkiset syyt lapsuudesta. Huono itsetunto.
Psyykkiset syyt... Eli esimerkiksi mitä? Ap
Ehkä se on ristiriita joka sen tunteen aiheuttaa. Huonolla itsetunnolla varustettu ei koe ansaitsevansa huomiota ja hyväksyntää. Sitten kun sitä saa se synnyttää ristiriidan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se on ristiriita joka sen tunteen aiheuttaa. Huonolla itsetunnolla varustettu ei koe ansaitsevansa huomiota ja hyväksyntää. Sitten kun sitä saa se synnyttää ristiriidan.
Hyvin kiteytetty. Itse painin saman asian kanssa mitä ap. Jos vaikka joku kiinnostava mies lähestyy, koen sen veetuiluna kun koen olevani ruma ja arvoton. Että miksi se mulle noin tekee kun maailmassa nätimpiäkin tarjolla. Tulee kiusallinen olo, haluan pois tilanteesta jotten vahingossa näytä kiinnostustani eikä mies pääse nauramaan.
Hoida lapsuustramasi hengiltä terapiassa.
Kiintymyssuhdehäiriö lapsuudessa ainakin aiheuttaa tämmöistä. Sinua kasvattaneet ovat suhtautuneet tarpeisiisi vähätellen ja/tai ristiriitaisesti. Tämän takia sinun on vaikea uskoa itsestäsi hyvää ja hyvänolontunne tuntuu väärältä. Terapia kuulostaisi hyvältä ajatukselta.
Lääkäriin hep !