Lue keskustelun säännöt.
Vihasin koululiikuntaa, ahdistavaa kyttäämistä ja arviointia
16.10.2017 |
Olin ihan tavallinen lapsi. En harrastanut mitään urheilulajia, en ollut lihava, en laiha, ihan sellainen tavallinen pötikkä, mutta varmasti melko huonokuntoinen.
En tykännyt yhtään liikuntatunneista. Tykkäsin niistä ainoastaan silloin kun tehtiin jotain kivaa, mentiin vaikka jotain hippaa tai muuta leikkisää liikkumista. Kyse ei ole siis siitä että en olisi tykännyt liikkua ja olla aktiivinen. Ahdisti se liikuntatunneilla leijunut ilmapiiri, jossa kaikki tiesivät että nuo tytöt olivat hyviä urheilussa, nuo olivat keskivertoja ja nuo huonoja. Opettaja oli ahdistava ja pakottava. Mulla oli liikunta aina 7. Ihan sama mitä tein tai en tehnyt niin 7.
Nykyään harrastan viittä eri urheilulajia ja nautin niistä todella. On mennyt todella kauan että olen tajunnut olevani ihan taitava, vahva ja hyvä joissakin urheilulajeissa. Olen pitänyt lähes koko ikäni itseäni huonona, kompelönä, huonokuntoisena ja surkeana urheilijana. Toivottavasti nykyään koululiikunta on mukavempaa lapsille.
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Inhosin ainaista jonossa seisomista ja suoritusten mittaamista.
Inhosin joukkuelajeja, joissa ryntäiltiin laumana, kun opettaja ei osannut kunnolla opettaa.
Aloin pitää liikunnasta vasta kun koulu oli loppu. Koululiikunta oli stressaavaa ja tylsää.
"Kuntotestit" olivat kamalia. Opettaja tuijotti vieressä vihaisen näköisenä. Kehui urheilijatyttöjä ja kommentoi huonompien suorituksia. Muistan että sanoi joskus jotenkin että "kyllä nyt pitäisi vähän kauemmin jaksaa roikkua". Jotenkin tosi kurjia kommentteja. Se liikunta oli vain sellaista pakkopullaa ja aiheutti valtavasti huonommuuden tunnetta. Jos vertaan vaikka matematiikkaan, missä olin myös aika huono, ei se tuntunut ollenkaan samalta. Se liikunnassa huonona oleminen masensi ja aiheutti itsetunto-ongelmia. Matematiikka nyt vaan oli mielestäni vaikeaa, ei siitä tullut mitään traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhosin ainaista jonossa seisomista ja suoritusten mittaamista.
Inhosin joukkuelajeja, joissa ryntäiltiin laumana, kun opettaja ei osannut kunnolla opettaa.
Aloin pitää liikunnasta vasta kun koulu oli loppu. Koululiikunta oli stressaavaa ja tylsää.