Äkkiä mielipide

sekavaa. mutta miksi se, että sinä siivoat kaiken, olisi jotenkin sopuratkaisu?

olisiko yhtälailla sopuratkaisu se, että mies siivoaa kaiken?

Ymmärrän kyllä tuon, ja muakin ärsyttäisi todella paljon.

Onko miehen näkökulmasta jokin syy, miksi sinun kuuluisi siivota enemmän kuin hän? Jos, niin mikä se syy on?

Ei väliä siivoatko vai et. Kunhan selvitätte asian.

Tsempit sinne <3

Tottakai annat miehellesi anteeksi hänhän on vain mies. Tuskinpa edes ymmärtää näkökulmaasi. Nouset reippasti ylös ja laitat paikat kuntoon kuten aina ennenkin. Mies kun tulee harkoista niin saakin olla häpeissään ja syyllisyyden tunnoissan kun vaimokulta on pannut paikat kuntoon sillä välin kun hän on vaan kavereiden kanssa ilakoinut.

Ei kai sille mitään oikeaa syytä ole, että miksi minä teen. Mies nauraen aina sanoo ettei osaa viikata tuplapussilakanaa ja jos viikka niin se näyttää hirvittävältä pallolta. Auttaa kyllä kun pyydä mutta jotenkin en viitsi koko ajan ruinata ja itse tykkään suoersiististä kodista. Ehkä epäjärjestys risoo minus enemmän kun miestä. Ja nyt luulen että tuon riitelyn lisäksi minua ärsyttää nyt sotku! Hemmetin hemmetti. Kai se on siivottava niin saa itse rauhottua. Kyse ei ole nyt mistään tyrannimiehestä vaan tavallisesta suomalaisesta miehestä, joka ei varmaan edes ymmärrä miksi jätin kaiken hujan hajan, kun minä en sitä kertonut. Että jään nyt hereille ja odotan että hän tulee kotiin niin selvitetään pois tämä riita.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sille mitään oikeaa syytä ole, että miksi minä teen. Mies nauraen aina sanoo ettei osaa viikata tuplapussilakanaa ja jos viikka niin se näyttää hirvittävältä pallolta. Auttaa kyllä kun pyydä mutta jotenkin en viitsi koko ajan ruinata ja itse tykkään suoersiististä kodista. Ehkä epäjärjestys risoo minus enemmän kun miestä. Ja nyt luulen että tuon riitelyn lisäksi minua ärsyttää nyt sotku! Hemmetin hemmetti. Kai se on siivottava niin saa itse rauhottua. Kyse ei ole nyt mistään tyrannimiehestä vaan tavallisesta suomalaisesta miehestä, joka ei varmaan edes ymmärrä miksi jätin kaiken hujan hajan, kun minä en sitä kertonut. Että jään nyt hereille ja odotan että hän tulee kotiin niin selvitetään pois tämä riita.

Esittää osaamatonta (kyllä voi oppia, jos yrittää), jotta ei tarvitsisi siivota, koska "en osaa" kuulostaa paremmalta kuin totuus: hän ei halua siivota, koska jostain syystä olettaa, että siivoaminen on sun tehtävä, mutta tajuaa itsekin, ettei sellaista ajatusta voi ääneen sanoa. Kenties kotoaan oppinut tällaisen ajattelutavan, että nainen siivoaa. Onko mies asunut yksin? Miten silloin sujui siivoaminen? (Hassua, puhun hänestä kuin lapsesta.)

Itse olen kokenut tämän saman ilmiön lapsuudessani. Äitini valitti ennen siivousta koska alan siivoamaan. Koko siivouksen ajan hän valitti mitä teen väärin ja lopuksi melkein joka viikko haukkui lopputuloksen ja käski siivota kaiken uudestaan. Jossain vaiheessa valituksen alkaessa sanoin hänelle, että hän voi itse siivota huoneeni koska mikään ei kelpaa hänelle.

.

Ap itse sanoo tykkäävänsä supersiististä kodista. Miehelläsi on todennäköisesti paljon motivaatiota tehdä erilaisia asioita muttei hän jaksa perfektionismiasi. Mikäli vaadit täydellistä jälkeä ja alat huomauttelemaan joka asiasta pussilakanan viikkauksesta lähtien, niin todennäköisesti miehesi sanoo nauraen jatkossakin asioihin ettei hän osaa tehdä asioita haluamallasi tavalla, tee sinä itse kun osaat paremmin.  Hän tietää sinun itse tekevän lopuksi työt jotta saat haluamasi työjäljen. 

Kyse ei ole siitä etteikö hän osaisi vaan hän ei jaksa täydellisyyden tavoitteluasi. Mieti sitä, että jos miehesi siivoaa itsenäisesti niin onko hänen työjälkensä huonoa vai onko kyse siitä ettei hän tee kaikkea sinun tavallasi (täydellisesti sinun tavallasi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sille mitään oikeaa syytä ole, että miksi minä teen. Mies nauraen aina sanoo ettei osaa viikata tuplapussilakanaa ja jos viikka niin se näyttää hirvittävältä pallolta. Auttaa kyllä kun pyydä mutta jotenkin en viitsi koko ajan ruinata ja itse tykkään suoersiististä kodista. Ehkä epäjärjestys risoo minus enemmän kun miestä. Ja nyt luulen että tuon riitelyn lisäksi minua ärsyttää nyt sotku! Hemmetin hemmetti. Kai se on siivottava niin saa itse rauhottua. Kyse ei ole nyt mistään tyrannimiehestä vaan tavallisesta suomalaisesta miehestä, joka ei varmaan edes ymmärrä miksi jätin kaiken hujan hajan, kun minä en sitä kertonut. Että jään nyt hereille ja odotan että hän tulee kotiin niin selvitetään pois tämä riita.

Esittää osaamatonta (kyllä voi oppia, jos yrittää), jotta ei tarvitsisi siivota, koska "en osaa" kuulostaa paremmalta kuin totuus: hän ei halua siivota, koska jostain syystä olettaa, että siivoaminen on sun tehtävä, mutta tajuaa itsekin, ettei sellaista ajatusta voi ääneen sanoa. Kenties kotoaan oppinut tällaisen ajattelutavan, että nainen siivoaa. Onko mies asunut yksin? Miten silloin sujui siivoaminen? (Hassua, puhun hänestä kuin lapsesta.)

Itseasiassa kirjoitat hänestä kuin koirasta jonka voit kouluttaa tottelemaan. Ei ihme jos miehet karkaa samantien kun unohdat lukita oven.

Lentopallo on äärimmäinen loukkaus.

Siivottu on ja ruokaki laitettu. Niin tuo ei olen ihan uusi tieto minulle, että mies ei ehkä tee asioita samoin kun minä. On me toki keskusteltu siitä. Mutta ei tarvikaan tehdä juuri niin. On esim. sovittu, että hän imuroi ja sen on tehnytkin mutta ei se silti ihan tasan mene jos se ainoa kotityö on. Ja selvennykseski, että minä olen meillä se joka laittaa myös lamput kattoon ja korjaa rikkinäisen kaapinoven, niin ettei niitä vanhanaikaisia "miestentöitäkään" ole hänellä tasaamassa. No mutta on niitä suurempiakin murheita kun nämä kotityöt. Ja molemmilla on kyllä tämä malli kotoa opittu. En vaan tiedä miten tätä omaa ajatusmaailmaa muuttais, ettei ottas tällasia pikkujuttuja näin isosti.

Ap

Miehen reaktio kun tuli hetki sitten kotiin:"Ai. Sä oot vielä hereillä. Hitto ku sataa kaatamalla. Mä meen suihkuun." Kun huikkasin perään ettää joo olen hereillä, kun tulin sitteki tekemään ruokaa hänelle, niin vastaus oli "Joo vois syödä." Perun kaikki edelliset puheeni. Nyt tekis mieli räiviä kamat pitki kämppää ja nakata ruuat roskiin. Mikä vittu siinä on niin vaikeaa sanoa kiitos. Saatana.

Ap

Frank pappa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sille mitään oikeaa syytä ole, että miksi minä teen. Mies nauraen aina sanoo ettei osaa viikata tuplapussilakanaa ja jos viikka niin se näyttää hirvittävältä pallolta. Auttaa kyllä kun pyydä mutta jotenkin en viitsi koko ajan ruinata ja itse tykkään suoersiististä kodista. Ehkä epäjärjestys risoo minus enemmän kun miestä. Ja nyt luulen että tuon riitelyn lisäksi minua ärsyttää nyt sotku! Hemmetin hemmetti. Kai se on siivottava niin saa itse rauhottua. Kyse ei ole nyt mistään tyrannimiehestä vaan tavallisesta suomalaisesta miehestä, joka ei varmaan edes ymmärrä miksi jätin kaiken hujan hajan, kun minä en sitä kertonut. Että jään nyt hereille ja odotan että hän tulee kotiin niin selvitetään pois tämä riita.

Esittää osaamatonta (kyllä voi oppia, jos yrittää), jotta ei tarvitsisi siivota, koska "en osaa" kuulostaa paremmalta kuin totuus: hän ei halua siivota, koska jostain syystä olettaa, että siivoaminen on sun tehtävä, mutta tajuaa itsekin, ettei sellaista ajatusta voi ääneen sanoa. Kenties kotoaan oppinut tällaisen ajattelutavan, että nainen siivoaa. Onko mies asunut yksin? Miten silloin sujui siivoaminen? (Hassua, puhun hänestä kuin lapsesta.)

Itseasiassa kirjoitat hänestä kuin koirasta jonka voit kouluttaa tottelemaan. Ei ihme jos miehet karkaa samantien kun unohdat lukita oven.

Voi kuule, jos mun pitäisi olla joku opettaja ja äitimäinen työhön kehottaja, niin sellainen tapaus saisikin karata! :D Ei nainen oo mikään kotityövastaava, ihme oletus. Että jos luit tosta mun viestistä rivien välistä jotain koirajuttuja, niin taisit vain itse mielessäsi nähdä miehen sellaisessa asemassa. Ja jos kokee olevansa koira, kun kehotetaan siivoamaan, niin se kertoo kyllä ihan siitä "koirasta" itsestään. Kun sen pitäisi olla ihan itsestäänselvyys hoitaa oma osansa. (Mulla ei kyllä ole koskaan miestä ollut, ja aina vain negatiivisempi kuva heistä tulee, kun näitä AV:n juttuja lukee... mutta pitää kait uskoa, että niistä hyvistä tapauksista ei vain niin puhuta, mutta että niitä kuitenkin on.)

Vierailija kirjoitti:

Siivottu on ja ruokaki laitettu. Niin tuo ei olen ihan uusi tieto minulle, että mies ei ehkä tee asioita samoin kun minä. On me toki keskusteltu siitä. Mutta ei tarvikaan tehdä juuri niin. On esim. sovittu, että hän imuroi ja sen on tehnytkin mutta ei se silti ihan tasan mene jos se ainoa kotityö on. Ja selvennykseski, että minä olen meillä se joka laittaa myös lamput kattoon ja korjaa rikkinäisen kaapinoven, niin ettei niitä vanhanaikaisia "miestentöitäkään" ole hänellä tasaamassa. No mutta on niitä suurempiakin murheita kun nämä kotityöt. Ja molemmilla on kyllä tämä malli kotoa opittu. En vaan tiedä miten tätä omaa ajatusmaailmaa muuttais, ettei ottas tällasia pikkujuttuja näin isosti.

Ap

Sulla on oma tahto, ja se on hyvä asia. Aina välillä saa kauhistella alistuvia tahdottomia naisia (ja miehiäkin, mutta harvemmin), jotka kyseenalaistamatta ottaa vastaan sen aseman, että "aa tää et laitan ruokaa on vaan itsestäänselvyys, kun ei tuo kiitäkään. No näinhän tää sit menee, et oon vaan tällanen orja..."

Vierailija kirjoitti:

koti on nyt kun pommin jäljiltä. Pyykit portailla, vessan siivouskamat kylppäreiden lattioilla ja ruoka-astian hujan hajan.

Eipä kuulosta kovin sotkuiselta, mutta sulla taitaakin ollasiivousneuroosi.

Siivota ehtii aina. Kuitenkin vaimonkin kannattaa lähteä vaikka ensiksi kävelylenkille ja katselemaan syksyistä ruskaa. Sotkut eivät karkaa mihinkään. Sen jälkeen tuntuu paremmalta, kun on itsekin panostanut omaan hyvinvointiinsa eikä potuta niin paljoa, kun mies tekee mieluummin vain sitä, mikä on mukavaa/kivaa.

Vaimo voi sitten aloittaa imuroinnin/siivoamisen vähän ennen kuin mies tulee kotiin. Yhdessä sitten jatketaan. Näin miehetkin tekevät; ovat muka olleet puuhakkaita.

Valitettavasti meihin naisiin on saatu iskostettua tuo kodin siistinä pitovelvollisuus niin tiukkaan, että miehet käyttävät sitä hyväkseen. Totta on, että pattiin ottaa, kun aikuiselle ihmiselle joutuu samasta asiasta huomauttamaan joka ikinen kerta. Aivan kuin vanhemmat lapsilleen. Hajamielisyys, valikoiva kuulo ja etukäteen kertomatta jättäminen, on herroilla usein käytössä. Naisten täytyy opetella oveluutta ja olla nopeampia toimiessaan näiden herrojen ja hidalgojen kanssa. Kyllähän nämä jo tunnetaan.