Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko löytänyt sielunkumppanisi?
11.10.2017 |
Olen 26-vuotias sinkku. Mietin, pitäisikö tässä jatkaa sielunkumppanin odottelua, vai pariutua jonkun mukavan, mutta ei mr. Oikealta tuntuvan kanssa. Kokemuksia?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, minä katsoisin sinulta heti ensimmäisenä persereiän. Jos siellä on sellainen karmea, paskanpolttama kraateri, voitaisiin heti heittää hyvästit, vaikka muuta varmasti pyytäisit. Jos taas ok-kuntoinen persereikä, jatkoa voisi harkita.
Olen juu. Olimme yhdessä vuosikymmenen, ennen kuin erosimme. Siinä suhteessa kaikki tuntui todella helpolta, ja ymmärsimme toisiamme vaivattomasti. Elämäni parhaat vuodet ilman muuta.
Nykyisin deittailen kyllä, mutta arjen jakaminen toisen ihmisen kanssa ei enää houkuta samalla lailla. En ole valmis sellaisiin jonkun mielestä varmaan normaaleihin kompromisseihin, joita ei sielunkumppanin kanssa tarvinnut tehdä.
Nykyinen ei ole sielunkumppanini, ei lähimainkaan, mutta elämäni varrella olen tutustunut moniin ihmisiin (naisiin ja miehiin), joiden kanssa on ollut mutkattoman hyvä olla, keskusteluyhteys on ollut avartava, tyydyttävä sekä lämminhenkinen ja yhdessä oleminen on tuntunut äärimmäisen hyvältä.
Ihan tosissasi kysyt kannattaako alkaa suhteeseen sellaisen kanssa joka ei tunnu oikealta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä asioita ei tarvitse edes miettiä, kun viihtyy yksin eikä halua perhe-elämää. Voi deittailla, kunnes kolahtaa kunnolla, eikä tarvitse tehdä kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tosissasi kysyt kannattaako alkaa suhteeseen sellaisen kanssa joka ei tunnu oikealta?
En minä jaksa odottaa 30 vuotta, että joku tyyppi, jonka kanssa jokaikinen osa-alue pelaa, mahdollisesti ilmantuu. Olen ollut pitkään sinkkuna, ja tämä sinkkuaikakin tuntuu ajan haaskaamiselta. Olen kyllä opetellut elämään yksin, mutta en minä siitä nauti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tosissasi kysyt kannattaako alkaa suhteeseen sellaisen kanssa joka ei tunnu oikealta?
En minä jaksa odottaa 30 vuotta, että joku tyyppi, jonka kanssa jokaikinen osa-alue pelaa, mahdollisesti ilmantuu. Olen ollut pitkään sinkkuna, ja tämä sinkkuaikakin tuntuu ajan haaskaamiselta. Olen kyllä opetellut elämään yksin, mutta en minä siitä nauti.
Miksi et voi vain tapailla ja pitää hauskaa toisen kanssa, katsella yhdessä Netflixiä toisen luona? Onko pakko muuttaa yhteen, ostaa asunto ja mennä naimisiin? Hanki viikonloppupoikaystävä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tosissasi kysyt kannattaako alkaa suhteeseen sellaisen kanssa joka ei tunnu oikealta?
Kyllä se ihan järkevä ja perusteltu kysymys on. Jos jokaiselle on koko maailmassa olemassa vain yksi sielunkumppani, tilastollisesti on äärimmäisen epätodennäköistä löytää hänet. Ihan hyvä se on kelpuuttaa joku jonka kanssa kuitenkin aika hyvin synkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tosissasi kysyt kannattaako alkaa suhteeseen sellaisen kanssa joka ei tunnu oikealta?
En minä jaksa odottaa 30 vuotta, että joku tyyppi, jonka kanssa jokaikinen osa-alue pelaa, mahdollisesti ilmantuu. Olen ollut pitkään sinkkuna, ja tämä sinkkuaikakin tuntuu ajan haaskaamiselta. Olen kyllä opetellut elämään yksin, mutta en minä siitä nauti.
Miksi et voi vain tapailla ja pitää hauskaa toisen kanssa, katsella yhdessä Netflixiä toisen luona? Onko pakko muuttaa yhteen, ostaa asunto ja mennä naimisiin? Hanki viikonloppupoikaystävä.
Olet kyllä ihan oikeassa. Huomaan asettavani ihan liikaa paineita tapailullekin.
Ap
Olen löytänyt. Tätä miestä olen kaivannut aina. Etsinyt näitä hänen ominaisuuksiaan muista miehistä. Toivonut, että heillä olisi niitä olleet.
Onneksi ei ollut.
Nyt olen onnellinen. Hän täydentää minua.
Paras ystäväni ja kumppanini. Seksi on taivaallista. Olemme naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt tuntuu siltä. On tuntunut viimeiset 3 vuotta eli yhdessäolomme ajan. Tosin tapasimme 45 -vuotiaina ja olimme sitä ennen molemmat naimisissa aikaisemmin ja molemmilla 1 lapsi.
Mun mielestä erilaisia "sielunkumppaneita" voi olla useampia. Ihmisiä, jotka ymmärtävät sinua (ja päinvastoin) alle puolesta sanasta ta puhumattakin. Se on sitten aikamoista sattumaa kun osuu ihan naamakkain omalle kohdalle.
Pitäisi määritellä sielunkumppani.
On varmaan ihmisiä, jotka ymmärtävät puolesta sanasta, koska heillä on samat kiinnostuksen kohteet ja ovat samaa mieltä asioista. He kokevat toisensa sielunkumppaniksi, koska tykkäävät samoista asioista.
Minä olen toista kertaa naimisissa, ja mieheni kutsuu minua sielunkumppanikseen. Ei yllämainituista seikoista, vaan sen takia, että meillä on yhdessä vain niin hyvä olla.
Ykkönen on hyvin määritellyt sielunkumppanuuden. Näitä tarinoita olen usein kuullut, ettei se suhde käytännössä kuitenkaan toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen löytänyt!
Heti yhteys oli taianomainen aivan yliluonnolliselta tuntuvalla tasolla. Meillä oli heti oma maailma, jota kukaan muu ei voinut ymmärtää. Tapailimme jonkin aikaa, mutta monista muista syistä johtuen suhteesta ei voinut tulla mitään. Aina kun yhä tapaamme on sielujemme yhteys käsinkosketeltava. Olin tietenkin hyvin pettynyt ettei suhde toiminut ja ajattelin, että sydänsuru olisi loputon. Mutta nyt ajattelen tuota kokemusta rakkaudella tyytyväisenä. Olen saanut kokea jotain uskomatonta ja pitää hänet yhä jollain tavalla elämässäni sukulaissielunani.
Nyt tapailen uutta miestä, joka heti pyyhki pois huoleni ja epävarmuuteni. Hän itse puhuu minulle kokevansa välillämme sielunkumppanuutta ja suurta yhteyttä. Ja jotenkin alan kasvaa innolla tähän uuteen juttuun. Kaikki välillämme on niin helppoa ja yhteytemme on vahva, vaikkei samalla tavalla maaginen kuin tuon selvän sielunkumppanin kanssa. Nyt kaikki on turvallista ja tasaisesti hyvää. Normaalimpaa. Sielunkumppanini kanssa kaikki oli ihmeellisiä salamoita ja tunteiden leiskuntaa, mikä ei olisi voinut johtaa tasaiseen ja normaaliin parisuhteeseen. Nyt näen että onnellisuuteen on mahdollisuus tämän uuden ihanan miehen kanssa.
Menimme tänä kesänä naimisiin juuri sen oikeani kanssa. Jo ensitreffeistä lähtien tultiin hyvin juttuun ja tuntui niin oikealta. Deittailin aika montaa, mutta aina tuntui väärältä ja jotenkin ahdistavalta. Aviomieheni kanssa se ei koskaan ollut sellaista. Hänen kanssaan on helppo ja hyvä olla.
Olen löytänyt, mutta ei tämä mitään auvoa ole. Meillä oli heti alusta joku outo yhteys, jotenkin vaan kumpikin tiesimme, että se oli tässä. Vieläkin käy niin, että esim. nähdään samana yönä samaa unta (ei varmaan visuaalisesti samanlaista, mutta samansisältöisiä unia). Osa on varmaan jotain "vetovoima" -akselilta, osa samanlaista psyykkistä rakennetta...? Pidetään toisiamme kuitenkin sielunkumppaneina, mitä se nyt lopulta tarkoittaakaan.
Mutta on meilläkin arkemme. Sovitaan todella hyvin yhteen, mutta ihan samalla lailla tapellaan ja sanotaan toisillemme pahasti. Pohjavirta on se, että yhdessä tullaan olemaan kuolemaan asti.
Naimisissa 20 v.
Yritin googlettamalla etsiä selitystä, mistä johtuu kuin uusi miesystävä tuntuu siltä kuin oltaisiin tunnettu jo muutama vuosi : o Etsiskelin eri vaihtoehtoja ja lopulta törmäsin sanaan "sielunkumppani". En edes osannut ajatella asiaa, mutta luin erinäisten sivustojen kuvauksia asiasta ja monta palapelin palaa loksasti paikalleen. Exäni kanssa en moista kokenut, vaikka toki tulimme vuosia hyvin toimeen ja perustimme perheenkin.
Uuden miesystävän kanssa yhteys oli ensitreffeistä asti erikoisen käsinkosketeltava, jota ihmettelimme molemmat ääneen. Treffit kestivät pitkälti yli vuorokauden, kun kumpikaan ei halunnut niiden päättyvät...ensimmäisenä yönä tuli puhuttua ja tietty muutakin aamuun asti. Vieläkin kuukausien seurustelun jälkeen naurahdamme välillä meidän fiiliksille toistemme seurassa, olemme kuin vanha pari, mutta hyvällä tavalla. Ymmärrämme toisiamme poikkeuksellisen hyvin, olemme elämän (isoista) perusasioista täysin samaa mieltä, tiedämme mitä toinen ajattelee saamatta vielä lausetta alkua pidemmälle ja tykkäämme usein vain halailla, olla lähekkäin sanomatta sanaakaan...joskus sanat eivät vain tuo mitään lisäarvoa tilanteisiin. Seksikin tuntuu olevan molemmille (lähes) maata mullistavaa, ylettömän nautinnollista. Eli kyllä, kyllä sitä voi löytää sielunkumppaninsa ja mikä parasta, tämä ei katso ikää. Kunhan pitää vain sydämen avoinna ja antaa asioille tapahtumisen mahdollisuuksia :D
Alue: Aihe vapaa
Olen löytänyt, mutta en ole hänen kanssaan enää parisuhteessa. Edelleen olemme parhaat ystävät kyllä, minä ja exäni.
Minusta on yleensäkin harhakäsitys, että sielunkumppani välttämättä olisi se, jonka kanssa parhaiten sopii parisuhteeseen. Sielunkumppani voi myös olla samaa sukupuolta, oma sukulainen tms. Tai kuten mulla ja exällä: sieluntason yhteys oli vaistomainen ja syvä, mikä huijasi meidät kuvittelemaan että kuulumme parisuhdemielessä yhteen, heteromies ja nainen kun olimme - mutta emme sopineet ollenkaan yhteen elintavoiltamme, arvoiltamme ja pinnallisemmilta luonteiltamme. Ystävyksinä toimii hyvin, saman katon alla asuminen yhtä helvettiä.