Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa, kun ei ole ammatillisia unelmia eikä ylipäätään erityisiä kiinnostuksen kohteita
10.10.2017 |
Onko palstalla muita? En muista edes lapsena haaveilleeni erityisesti mistään tietystä ammatista. Mietin joskus, että onko minussa jokin vikana, kun ei ole intohimoa oikein mitään ammattia tai harrastusta kohtaan.
Olen nyt 26-vuotias, opiskelin tradenomiksi, kun en muutakaan keksinyt ja nyt ihan ok myynnillisessä työssä. Mitään intoa en alaa kohtaan koe ja pistää miettimään, että jäänkö jostain paitsi, kun en tee itselleni merkityksellistä/ tärkee työtä. Toki olen iloinen, että minulla ylipäätään on työ, jossa viihdyn kohtuullisen hyvin, mutta olisi hienoa, jos olisi jotain, mitä kohden pyrkiä joko ammatillisesti tai sitten ihan vaikka vapaa-ajalla.
En tiedä oikein, että miksi tein tämän aloituksen, koska eihän kukaan muu voi asiaa puolestani tietenkään keksiä. Haluaisin ehkä kuulla, että onko joku löytänyt sen "oman juttunsa" myöhemmin vanhemmalla iällä?
Kommentit (18)
Ehkä olet vain keskimääräistä älykkäämpi. Ei taida tästä maailmasta monta sellaista työtä löytyä, joiden tekemisessä olisi mitään mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mikä minua kiinnostaa. En ole koskaan tiennyt, eikä edelleenkään ole harrastusta.. pienestä lähtien on ollut tunne,että en tiedä minne kuulun..
N29
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet vain keskimääräistä älykkäämpi. Ei taida tästä maailmasta monta sellaista työtä löytyä, joiden tekemisessä olisi mitään mieltä.
Onko silläkään loppupeleissä niin väliä onko jossain mieltä tai ei, jos se jokin olisi kuitenkin itselle mieluista..
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä minua kiinnostaa. En ole koskaan tiennyt, eikä edelleenkään ole harrastusta.. pienestä lähtien on ollut tunne,että en tiedä minne kuulun..
N29
Kieltämättä vähän sama tunne välillä tuo minnekään kuulumattomuus. Lisäksi mietin, että olenko ihmisenä tylsä, kun ei ole mitään intohimoa tai paloa mihinkään. Ja tietysti muiden mielipiteitä enemmän pelkään, että onko elämäni oikeastikin tylsää verrattuna ihmiseen, jolla kiinnostuksen kohteita sitten taas on... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
olisi hienoa, jos olisi jotain, mitä kohden pyrkiä joko ammatillisesti tai sitten ihan vaikka vapaa-ajalla.
Miksi se olisi hienoa? Kuulostaa vähän siltä, että olet ottanut sanavarastoosi tuollaisen fraasin, koska "kaikilla pitää olla jokin intohimo".
Mieti asiaa näin: jos edotan sinulle harrastukseksi käyrätorven soittoa, niin miksi sanoisit siihen "kyllä" tai miksi sanoisit "ei"? Joku piirrehän käyrätorven soitossa on, että päädyt antamaasi vastaukseen. Tai miksi et harrastaisi uimista tai kreikan kielen opiskelua?
Haluatko tosissasi, että sinulla olisi intohimo? Jos haluat, niin silloinhan tuo halu on jo osa sitä himoa.
Tylsältähän tuo kieltämättä kuulostaa. Minusta elämän tekee mielekkääksi juuri kyky innostua, nähdä vaivaa tavoitteidensa ja unelmiensa eteen. Motivoitunut ponnistelu lisää onnellisuutta ja iloa - hintana on kyky tuntea syvää surua ja murhetta. Mutta eipä ole tylsää ja samanhenkisten ystävien seura antaa todella paljon.
Intohimoa voi kokea melkein mistä vain: luonnosta, kirjoista jne - ei vain työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
olisi hienoa, jos olisi jotain, mitä kohden pyrkiä joko ammatillisesti tai sitten ihan vaikka vapaa-ajalla.
Miksi se olisi hienoa? Kuulostaa vähän siltä, että olet ottanut sanavarastoosi tuollaisen fraasin, koska "kaikilla pitää olla jokin intohimo".
Mieti asiaa näin: jos edotan sinulle harrastukseksi käyrätorven soittoa, niin miksi sanoisit siihen "kyllä" tai miksi sanoisit "ei"? Joku piirrehän käyrätorven soitossa on, että päädyt antamaasi vastaukseen. Tai miksi et harrastaisi uimista tai kreikan kielen opiskelua?
Haluatko tosissasi, että sinulla olisi intohimo? Jos haluat, niin silloinhan tuo halu on jo osa sitä himoa.
Ehkä ajattelen, että kokisin elämäni mielekkäämmäksi, jos olisi enemmän jotain sellaista tekemistä, josta todella nauttisin. Ehkä se olisi hienoa, ehkä ei, en osaa sanoa. Toki aina välillä hetkellisesti kokeilen jotain uutta, mutta en ole löytänyt mitään pitkäaikaista.
Ja ammatillisesti taas ehkä pelkään jääväni alisuoriutujaksi tämän vuoksi. Jos minulla olisikin enemmän annettavaa jollakin saralla. Päästessäni aikoinani kouluun sisään en oikein tuntenut mitään ja hävettää myöntää, että opinnotkin suoritin vähän niin ja näin, sillä ei minulla varsinaisesti ollut paloa oppia asioita, muuta kuin toki sen verran, että sain itselleni tutkinnon.
Vierailija kirjoitti:
Tylsältähän tuo kieltämättä kuulostaa. Minusta elämän tekee mielekkääksi juuri kyky innostua, nähdä vaivaa tavoitteidensa ja unelmiensa eteen. Motivoitunut ponnistelu lisää onnellisuutta ja iloa - hintana on kyky tuntea syvää surua ja murhetta. Mutta eipä ole tylsää ja samanhenkisten ystävien seura antaa todella paljon.
Intohimoa voi kokea melkein mistä vain: luonnosta, kirjoista jne - ei vain työssä.
Sait puettua hyvin sanoiksi juurikin sen, mistä pelkään jääväni paitsi! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaa tarkoittaa myös sitä, että pystyt kiinnostumaan lähes mistä tahansa, kun vain asiaan paneudut.
Olen vähän samanlainen, eikä ainakaan vielä mitään muutosta. Toki harrastuksia löytyy, mutta nekin enemmän terveellisen elämäntavan vuoksi kuin todellisen kiinnostuksen.
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama tilanne. Muut ympärillä harrastavat jotain liikuntaa, musiikkia, eläinten kouluttamista, piirtämistä, nikkarointia... minua ei kiinnosta mikään. Kyllä minä voisin kokeilla eri juttuja jos olisi rahaa. En kuitenkaan koe niin suurta vetoa mihinkään että kokeilisin vaikka tanssimista jollain ilmaiskursseilla, vaikka olisi kiva hyvän opettajan kanssa opetella.
Olen jotenkin tosi saamaton ja tylsä luonteeltani. En katso telkkaria tai kuuntele musiikkia kun ei niistä oikein saa hyvää oloa. Enemmän negatiivisia ajatuksia.
Luulen että minulla on vaikea masennus koska asuin lapsena alkoholisti vanhemman kanssa. Silloin harrastin tanssia, uimista ja liikuntaa. Olisin halunnut myös opetella soittamaan mutta vanhemmat vaan nauroivat unelmillani. Vanhempani aina nälvivät minulle harrastuksistani. Vetäydyin pikku hiljaa omiin oloihin ja kaverit ja harrastukset jäivät. Istuin vain koneella pelaamassa. Sieltä jostain se masennus varmaan kumpuaa...
Minä olen pohjattoman utelias, opinhaluinen ja kiinnostunut eri asioista, ja siksi päädyin opettajaksi. Se on työ, jossa saa nörtteillä omista mielenkiinnonkohteistaan ja jakaa innostumistaan. Lapset tai kasvattaminen eivät sinänsä ole lähellä sydäntä, mutta tuo uteliaisuus ja innostuminen on minulle niin keskeinen piirre, että jotenkin sitä täytyy päästä toteuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko koskaan kokeillut jotain uutta ja jatkanut, vaikka välillä vähän tympiikin? Ei kai mikään heti tule välttämättä omaksi ellei siihen syvemmin perehdy. Tuli vain mieleen, että johtuisiko tästä?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama tilanne. Muut ympärillä harrastavat jotain liikuntaa, musiikkia, eläinten kouluttamista, piirtämistä, nikkarointia... minua ei kiinnosta mikään. Kyllä minä voisin kokeilla eri juttuja jos olisi rahaa. En kuitenkaan koe niin suurta vetoa mihinkään että kokeilisin vaikka tanssimista jollain ilmaiskursseilla, vaikka olisi kiva hyvän opettajan kanssa opetella.
Olen jotenkin tosi saamaton ja tylsä luonteeltani. En katso telkkaria tai kuuntele musiikkia kun ei niistä oikein saa hyvää oloa. Enemmän negatiivisia ajatuksia.
Luulen että minulla on vaikea masennus koska asuin lapsena alkoholisti vanhemman kanssa. Silloin harrastin tanssia, uimista ja liikuntaa. Olisin halunnut myös opetella soittamaan mutta vanhemmat vaan nauroivat unelmillani. Vanhempani aina nälvivät minulle harrastuksistani. Vetäydyin pikku hiljaa omiin oloihin ja kaverit ja harrastukset jäivät. Istuin vain koneella pelaamassa. Sieltä jostain se masennus varmaan kumpuaa...
Terapia voisi auttaa.
Täällä sama vika ja sen vuoksi koenkin itseni jotenkin laimeaksi ja oikeastaan koko elämäni myös. En vain osaa innostua ja kiinnostua asioista sen kummemmin.
Nostelen :)