Naiseni tahtoisi toisen lapsen- Minä taas tahtoisin eron.

Sanot tietenkin, ettei sulla ole varaa maksaa elareita kahdesta lapsesta eikä varaa hankkia itsellesi eron jälkeen niin isoa asuntoa, johon mahtuisi kaksi lasta. Yhden lapsen kanssa voit asua kaksiossakin.

Vierailija kirjoitti:

Sanot tietenkin, ettei sulla ole varaa maksaa elareita kahdesta lapsesta eikä varaa hankkia itsellesi eron jälkeen niin isoa asuntoa, johon mahtuisi kaksi lasta. Yhden lapsen kanssa voit asua kaksiossakin.

Jos ei ole mitään asiallista sanomista, niin anna olla.

AP.

Mitä av:laiset tähän osaavat sanoa? Keskustele vaimosi kanssa. Niin parisuhteissa yleensä tehdään.

Naiseni? Hassusti sanottu. Omistat siis hänet.

Jos hän kerran tietää, että et ole suhteeseenne tyytyväinen, niin eikö olisi selkeintä sanoa, että sinun mielestäsi teidän suhteenne ei ole tällä hetkellä sellainen, että toinen lapsi olisi hyvä asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot tietenkin, ettei sulla ole varaa maksaa elareita kahdesta lapsesta eikä varaa hankkia itsellesi eron jälkeen niin isoa asuntoa, johon mahtuisi kaksi lasta. Yhden lapsen kanssa voit asua kaksiossakin.

Jos ei ole mitään asiallista sanomista, niin anna olla.

AP.

Ai miten niin? Mieheni on eronnut 2 lapsen äidistään. Hänellä ei ole enää varaa asuntoon, minäbostin sen kokonaan yksin. Elarit vievät niinnison osan vaihtelevista tuloistaan, että on muutamana kuukautena joutunut ottamaan pikavippejä niistä selvitäkseen. Ja asumme kaksiossa, lapsille on sängyt olohuoneessa. Tämä on realismia. Millaista oikein luulit elämäsi olevan eron jälkeen? Luulitko, että samanlaista kuin ennen suhdetta ja lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot tietenkin, ettei sulla ole varaa maksaa elareita kahdesta lapsesta eikä varaa hankkia itsellesi eron jälkeen niin isoa asuntoa, johon mahtuisi kaksi lasta. Yhden lapsen kanssa voit asua kaksiossakin.

Jos ei ole mitään asiallista sanomista, niin anna olla.

AP.

Millaista oikein luulit elämäsi olevan eron jälkeen? Luulitko, että samanlaista kuin ennen suhdetta ja lapsia?

Tietenkin luuli. Ei ole tainnut tehdä vielä laskusuorituksia ja ajatella konkreettista elämää viikko-viikko- tai viikonloppuisänä.

"Meillä on mennyt hieman huonosti ja olen miettinyt suhteen päättämistä. " Meinaatko siis oikeasti, että haluat päättää suhteen heti kun menee "hieman huonosti", vai tarkoititko siis että "on mennyt pidempään huonosti"? En tiedä saako mitään suhdetta toimimaan, jos on heti valmis luovuttamaan jos menee vähänkään huonosti. Pidemmän suhteen eteen joutuu aina ennemmin tai myöhemmin tekemään työtä.

Mä uskon rehellisyyteen ja siihen, että suhteessa tulee erilaisia aikoja ja hetkiä.

4v on lyhyt aika tutustua ja perustaa perhe. On aika luonnollista, ja hyväkin asia, että ihminen välillä pysähtelee miettimään sitä, missä menee juuri nyt. Se on vastuun ottamista omista tunteista.

Se, että asiat mietityttää, ei suinkaan automaattisesti tarkoita, että on huonossa tai toimimattomassa suhteessa. Se vain tarkoittaa, että olisi hyvä istua alas ja puhua.

Rehellisyys ei myöskään tarkoita, että heitetään toisen eteen oma senhetkinen tunne. Rehellisyys on sitä, että kertoo toista kunnioittaen mitä omassa päässä pyörii. Syyttämään tai tekemättä liian pitkiä johtopäätöksiä vielä mistään.

Nyt on aika puhua yhdessä. Johtopäätökset ehtii tehdä senkin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot tietenkin, ettei sulla ole varaa maksaa elareita kahdesta lapsesta eikä varaa hankkia itsellesi eron jälkeen niin isoa asuntoa, johon mahtuisi kaksi lasta. Yhden lapsen kanssa voit asua kaksiossakin.

Jos ei ole mitään asiallista sanomista, niin anna olla.

AP.

Totuus nähtävästi sattuu. Myönnä pois tosiasiat, ei ne siitä miksikään muutu.

Sanot suoraan, että haluat erota. Tai jos et ole aivan varma, sano, että mielestäsi teidän pitää saada suhteenne kuntoon ennen toista lasta. Jos harrastatte kaikesta huolimatta seksiä, muista käyttää kumia. Moni nainen kuvittelee, että uusi lapsi pelastaisi suhteen.

Ehdotan ihan sanojen käyttämistä, ystävällisesti mutta jämäkästi.

Nämä ylläpidon provot on nii-in huonoja. 

Nämä ap:n pohdinnat kuvaa jotenkin irvokkaalla tavalla nykyajan menoa. Tehdään yhteinen lapsi, ihan oikea ihminen. Sitten aletaan miettiä että ollaanko "tyytyväisiä suhteeseen" ja ollaanko "toisesta varmoja". Auta armias, jos pitäisi miettiä sitä, mitä itse voisi tehdä paremmin tai miten voisi tehdä toisen onnelliseksi.

Tän mä otan. Eiku ei, täst mä en tykkää. Neeext!

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon rehellisyyteen ja siihen, että suhteessa tulee erilaisia aikoja ja hetkiä.

4v on lyhyt aika tutustua ja perustaa perhe. On aika luonnollista, ja hyväkin asia, että ihminen välillä pysähtelee miettimään sitä, missä menee juuri nyt. Se on vastuun ottamista omista tunteista.

Se, että asiat mietityttää, ei suinkaan automaattisesti tarkoita, että on huonossa tai toimimattomassa suhteessa. Se vain tarkoittaa, että olisi hyvä istua alas ja puhua.

Rehellisyys ei myöskään tarkoita, että heitetään toisen eteen oma senhetkinen tunne. Rehellisyys on sitä, että kertoo toista kunnioittaen mitä omassa päässä pyörii. Syyttämään tai tekemättä liian pitkiä johtopäätöksiä vielä mistään.

Nyt on aika puhua yhdessä. Johtopäätökset ehtii tehdä senkin jälkeen.

Ja jos kahdestaan puhuminen ei onnistu, ette menetä mitään käymällä parisuhdeterapiassa (tai vastaavassa). Alle 2-vuotias lapsi on varmasti muuttanut suhdettanne järisyttävällä tavalla. Uusi lapsi tai ero ovat niin isoja asioita, että olisi hyvä ehkä hengähtää ja miettiä, mitä oikeasti suhteeltanne haluatte/ tarvitsette, ennen suurten päätösten tekoa. Ja muistathan perinteisen minä-viestinnän: "Musta tuntuu, että et huomio minua, koska (tähän jokin konkreettinen asia)" eikä "Sä et koskaan huomioi mua". Googlettamalla löytyy.

Pikkulapsiarki on raskasta, oliko se yllätys ap?

Suosittelen parisuhteeseen panostamista, parisuhdeterapiaa.