Varokaa kummit. 18 vuotta kummilahjoja ym. ja sitten kummi dumpataan roskakoriin
Haluan varoittaa tällaisesta, kaikkia kummeja. 18-20 vuotta kannat kummilahjoja kummilapsen synttäreinä ja jouluina. Siihen päälle rippilahjat, kastelahjat, yo-lahjat. Sitten kummisuhde alkaa olla iän puolesta ohi Kertaakaan sinun syntymäpäiviä ei muisteta näinä vuosina. Ei korttia ulkomaanmatkalta. Sairastut, voinnillasi ei ole väliä. Enkä odota kuulumisten kysymistä kummilapselta, vaan hänen vanhemmiltaan joiden lasta olen lahjonut kaikki nämä vuodet.
Arvatkaapa olenko katkera? lmeisesti olen sanonut yhden poikkinaisen sanan, tai ajattelemattoman, "väärän" mielipiteen. Ja välittömästi sen jälkeen minut on dumpattu kuin käytetty riepu roskakoriin. Kummiajat on ohi, joten ilmeisesti minulla ei tee mitään enää. Haluan varoittaa muita kummeja tällaisesta mahdollisuudesta. onko kummilapsesi vanhempi eritysherkkä? Se on kerrasta poikki, ja ulos!
Kommentit (28)
Miten erityisherkkyys liittyy tähän asiaan?
On sukulaisuus- ja ystävyyssuhteita, joissa ainoa yhdistävä tekijä on kummilapsi. Silloin voi käydä noin.
Toisaalta ei kannata lahjoa yli omien varojen. Kummi itse päättää mitä ostaa tai ei osta.
Oletko ilmaissut asian selkeästi vanhemmille, että odotat kummiudesta vastalahjaksi muistamista? Ilmeisesti olet vain katkeroitunut vuosien saatossa kun et ole saanut antamillesi lahjoille toivomaasi vastinetta.
Meillä loppuu lahjominen ripille pääsyyn. Toki valmistumiset, häät, perheenlisäykset tmv. muistetaan mutta muuten on kummin velvollisuudet ohi.
Kummilapsen perheeltä on lähinnä tullut vuotuinen kuva lapsesta. Mulle se on ollut ihan ok.
Tuttua huttua. Näin on käynyt jo kahden kohdalla...
Kummiushan on useimminten lapsen vanhemman tunnustus kummille, että on läheinen hänelle. Näin ainakin koin, kun sisareni pyysi minua esikoisensa kummiksi. Ei se ollut mikään tae siitä, että minusta tulisi läheinen hänen lapsensa kanssa.
Olen hyvissä väleissä nyt jo aikuisen kummityttöni kanssa, mutta en minä odota kovin kummoista vastavuoroisuutta häneltä. Odottaako muut?
Vierailija kirjoitti:
Tuttua huttua. Näin on käynyt jo kahden kohdalla...
Sama juttu. Muistaminen ollut harvinaisen yksipuolista. Kummina olen ollut lähinnä lahja-automaatti. Paska kokemus suoraan sanottuna.
Olet tainnut ymmärtää kummin tehtävän väärin. Kummin ainoa tehtävä on tukea lapsen vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Yleensä sen katsotaan päättyvän konformaatioon.
Onhan tuo nyt kummistakin kiinni. Jos ei kutsu kotiinsa ja halua muuten viettää aikaa kummilapsen kanssa..
Mä olen 45 v ja yhä olen viikottain tekemisissä kummieni kanssa. Samoin olen omien kummilasteni. Ollaan koettu niin paljon kaikkea ihanaa yhdessä. Sekin suhde vaatii työtä.
Ei ehkä olisi kannattanut lupautui vain lahja-automaatiksi. Kummitus ei ole mikään tae siihen että lapsi ja perhe pitää sinuun yhteyttä. Miksi et odota hyvää ihmissuhdetta kummilapsen vaan mieluummin hänen vanhempiensa kanssa?
no ehkä tosiaan enemmän olen katkeroitunut tästä ystävyyssuhteen loppumisesta, tuollaiseen dumppaukseen. Olin siis hänen lapsensa kummikin. Mutta se että parikytä vuotta ystävyyttä ei merkitse mitään jonkun yhden ajattelemattoman lauseen johdosta, ja se on siinä! Yksi väärä lause ja kaikki 20 vuotta siinä! Liuetaan hijaa pois vain.
Ja, en ole odottanut mitään vastalahjoja (normaaliälyinen osaa kyllä ystäviään muistaa pyöreinä merkkipäivinä joka tapauksessa ) vaan edes vointini kysymistä sairaudestani kuultuaan..
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä olisi kannattanut lupautui vain lahja-automaatiksi. Kummitus ei ole mikään tae siihen että lapsi ja perhe pitää sinuun yhteyttä. Miksi et odota hyvää ihmissuhdetta kummilapsen vaan mieluummin hänen vanhempiensa kanssa?
totta kai odotan, mutta iso ikäero. Vanhemman kanssa olimme läheisiä. Ei kai sitä vauvan kanssa soitella?
Vierailija kirjoitti:
Olet tainnut ymmärtää kummin tehtävän väärin. Kummin ainoa tehtävä on tukea lapsen vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Yleensä sen katsotaan päättyvän konformaatioon.
nimenomaan näin onkin. Mutta kristityt myös antavat lahjoja jouluna ja syntymäpäivinä ,rippilahjoina, kastelahjoina. Miksi oletat etten ole kristitty?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä olisi kannattanut lupautui vain lahja-automaatiksi. Kummitus ei ole mikään tae siihen että lapsi ja perhe pitää sinuun yhteyttä. Miksi et odota hyvää ihmissuhdetta kummilapsen vaan mieluummin hänen vanhempiensa kanssa?
totta kai odotan, mutta iso ikäero. Vanhemman kanssa olimme läheisiä. Ei kai sitä vauvan kanssa soitella?
Kummilapsi on koko ikänsä vauva ja häneen ei voi pitää yhteyttä muuten kuin puhelimella?
Jos haluaa hoitaa kummin tehtävänsä lahjomalla kummilastaan tavaroilla, lopputulos voi olla tuo. Minä olen keskittynyt kummilasteni kanssa varsinaiseen kummin tehtävään eli toimia vanhempien apuna lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Lahjoina olen antanut lasten Raamattuja, suojelusenkelitauluja, ristikaulakoruja jne. Mutta usein esimerkiksi viemällä lapsen sunnuntaina jumalanpalvelukseen, joulun alla lukemalla lapsille jouluevankeliumin yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet tainnut ymmärtää kummin tehtävän väärin. Kummin ainoa tehtävä on tukea lapsen vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Yleensä sen katsotaan päättyvän konformaatioon.
nimenomaan näin onkin. Mutta kristityt myös antavat lahjoja jouluna ja syntymäpäivinä ,rippilahjoina, kastelahjoina. Miksi oletat etten ole kristitty?
ap
Koska et maininnut mitään siitä, kuinka olet kummilapsen kanssa keskustellut uskonnosta, käynyt kirkossa tai seurakunnan toiminnassa jne.
Kummisetä kirjoitti:
Kummiushan on useimminten lapsen vanhemman tunnustus kummille, että on läheinen hänelle. Näin ainakin koin, kun sisareni pyysi minua esikoisensa kummiksi. Ei se ollut mikään tae siitä, että minusta tulisi läheinen hänen lapsensa kanssa.
Olen hyvissä väleissä nyt jo aikuisen kummityttöni kanssa, mutta en minä odota kovin kummoista vastavuoroisuutta häneltä. Odottaako muut?
Älä viiti! oot sis sitä mielt äettä sinun SISARESI ei muistaisi sinua ikinä merkkipäivinäsi, tai jonain juhlana, vaikka häissäsi? Ei kai kukaan pikkulapselta odotakaan mitään muistamista, vaan nimenomaan sen kummilapsen vanhemmalta, Onkai teillä läheinen suhde ollut ennen kummiksi ryhtymistäsi. Eihän se pikku lapsi voi tietää että tuo kummi kaitsi minua kun olin vauvva, tai lahjoitti vaikka kultakorun..tms.
Vierailija kirjoitti:
Miten erityisherkkyys liittyy tähän asiaan?
siten että pikä ystävyys voidaan lopettaa yhteen sanaan. Ilman mitään asiasta sanomista sille toiselle, kadotaan vaan. Erityisherkkä ei halua selvittää asioita, sanoa että "tästä loukkaanuin, koska..." vaan liukenee, kun suuttui.
Vierailija kirjoitti:
no ehkä tosiaan enemmän olen katkeroitunut tästä ystävyyssuhteen loppumisesta, tuollaiseen dumppaukseen. Olin siis hänen lapsensa kummikin. Mutta se että parikytä vuotta ystävyyttä ei merkitse mitään jonkun yhden ajattelemattoman lauseen johdosta, ja se on siinä! Yksi väärä lause ja kaikki 20 vuotta siinä! Liuetaan hijaa pois vain.
Ja, en ole odottanut mitään vastalahjoja (normaaliälyinen osaa kyllä ystäviään muistaa pyöreinä merkkipäivinä joka tapauksessa ) vaan edes vointini kysymistä sairaudestani kuultuaan..
ap
Totta. - Vaan minkä ikäinen kummilapsi sinulla on? - Jos hän on jo -kuten jos edellä ymmärsin oikein- siinä iässä, ettei joka asiasta ole enää riippuvainen vanhemmistaan, niin mikä estää sinua olemasta häneen yhteydessä, vaikka et vanhaan ystävääsi kanssa suhteenne olisi nyt ilm. ainakin ns. katkolla. Toisaalta on erinomaisen ymmärrettävää, että nuorella on usein erinomaisne paljon muuta tekemistä ja ajateltavaa kuin muistaa vanhoja läheisiä, kuten sukulaisia tai meitä kummeja.
muita ?