Exä levittää musta perättömiä huhuja..

Kaikki alkoi hyvin, mutta ennen pitkää tajusin olevani pelkkä piika meidän suhteessa. Mies oli työttömänä, istui kotona eikä vaivautunut tekemään mitään edes sen työnhaun tai kotihommien eteen, mä tein parhaillaan 12-tuntista työpäivää ja sen jälkeen kokkasin ja siivosin miehen istuessa ympäri vuorokauden pelaamassa. Viikonloppuja ei voitu viettää ikinä yhdessä leväten, miehen mielestä oli pakko päästä ryyppäämään ja tossuna menin siinä mukana, kännipäissämme riideltiin isosti, mies oli niin sekaisin ettei tajunnut mistään mitään ja räjähteli, suutuspäissään mm. jätti mut useampaan otteeseen puolitajuttomana baariin/juna-asemalle ja kahdesti jopa vieraaseen kaupunkiin. Kerran sain syvän, myöhemmin leikkauksen ja vajaan vuoden kuntoutuksen vaatineen viitohaavan jalkaani mökillä, eikä mies ollut huomaavinaankaan mua, kun pyysin häntä ajamaan mut päivystykseen (n. 30min ajomatka). Gaslighting oli arkipäivää, epäilin itseäni kaikessa ja vielä toisinaankin mietin, mikä oli totta ja mikä ei. Suhteen loppua kohden mm. mun auto oli muuttunut jotenkin miehen autoksi (ei omistussuhteeltaan, mutta käytännössä, vaikka minä maksoin edelleen bensat), jouduin pyytämään luvan kaikkeen mitä tein, jne. Ero oli kamalin asia, minkä olen kokenut elämässäni, ja mies teki siitä kaikin tavoin vaikeampaa.

Nyt olen kuullut itsestäni ihan älytöntä juorua mm. siitä, miten olen hullu ämmä joka pahoinpitelee ja ahdistelee miehiä, ja vain istuu kotona ja vaatii kaikennäköistä hemmottelua ja huolenpitoa. Olen kuulemma naisena aivan totaalinen hirviö, mitään en itseltäni vaadi mutta muilta sitä enemmän. En pidä huolta kodista enkä itsestäni. Mulla on mielenterveysongelmia, joihin kieltäydyn hakemasta apua. Olen alkoholisti, joka juo päivittäin ja kännipäissään muuttuu aggressiiviseksi. Olen narkomaani, joka käyttää milloin mitäkin.

Mikä kamalinta, useampi mun niin sanottu kaveri, ja siis esimerkiksi koko se porukka, jossa ennen liikuin, uskoo miestä. Ahdistaa aivan älyttömästi. Hetken ehti jo tuntua siltä, että olen saamassa taas ns. kiinni itsestäni ja siitä kuka olin ennen meidän suhdetta, nyt olen niin ahdistunut että pelkkä ulos lähteminen pelottaa. Jokaisen ihmisen kohdalla mietin vaan, että mitä paskaa tuokin on kuullut musta, mitä hän musta ajattelee vaikka käyttäytyykin ystävällisesti?

Miten tästä pääsee enää ylös? Onko vaan pakko muuttaa johonkin ja aloittaa puhtaalta pöydältä?