Kasvatuskysmys - olenko kovis?

Tyttäreni, 5. lk, piti valita kolme vapaavalintaista taito- tai taideainetta, joista järjestetään kolme lyhyttä kurssia syyslukukauden aikana. Tyttäreni halusi ehdottomasti tietyt aineet. Annoin hänen pitää päänsä, vaikka kokemuksen rintaääni muistuttikin että kannattaisi ehkä suositella lapselle että vähän kyselee mitä kaverit ottavat. Tyttäreni vaikutti kuitenkin erittäin päämäärätietoiselta.



No, nyt kun eräs näistä kursseista on alkamassa, tyttäreni ilmoittikin, että hän ei tätä ainetta ota, vaan yrittää vaihtaa sen, koska " siellä ei ole ketään kaveria" , vaan rinnakkaisluokilta lapsia. Minä sanoin ei, valittu mitä valittu, korostin että sinähän oliti niistä kaikista oikeasti kiinnostunut. Tyttäreni aloitti kuitenkin kauhean itku-tuskailu-kampanjan johon minä hermostuin ja sanoin, että olet itse valinnut aineet, valinta on tehty ja sen takana pitää olla ja minua ei huvita osallistua tuollaiseen vatvomiseen ollenkaan. Komensin tytön lopulta huoneeseensa kitisemään itsekseen, kun en jaksanut enää olla vedätyksen kohteena.



Vähän kuitenkin mietin että olenko ylikova tässä asiassa. Varmaan ryhmän saisi vaihdettua ja totta on että lapsi on ujo, vaadinkohan liikaa?