Olen taistellut masennuksen kanssa yli 10 vuotta, tänään varasin ajan terapeutille

Miten oot noin lukossa? Oisko kannattanut toimia aikaisemmin?

Mahtavaa! Oon tosi iloinen puolestasi. Olet tehnyt sen jo toisen askeleen parantumiseen. Ensimmäinen oli myöntäminen. Toinen on avunhakeminen.

Ne todellakin ovat ammattilaisia jotka osaavat auttaa ihmistä kun ihminen on pieninä murusina. Onneksi olkoon. Uusi loppuelämäsi odottaa!

Etkö siis koskaan ole ollut hoidon piirissä? Mä kävin ekan kerran masennuksen takia tk-lääkärillä noin kuukausi sitten ja itkin. Hoitajallekin itkin. Huomenna menen psykiatrille ja tulen itkemään. Terapeutillekin itkisen, jos sellainen olisi. Ammattilaiset ovat kyllä tottuneet siihen, älä sitä sure. Hyvä että saat apua!

Moi :) Oot tosi rohkea kun oot ottanut ohjat omiin käsiin. Sä kyllä pystyt siihen. Nyt sulla on terapeutti joka auttaa sua ja antaa sulle mahdollisuuden hyvän elämän suhteen, vaikka siinä voi hetki kestää solmujen avaamisessa. Oot tehnyt oikean päätöksen. Älä huoli, kaikki järjestyy kyllä. Ja terapeutit kohtaa monenlaisia ihmisiä, siitä ei kannata kantaa huolta.

Tsemppiä sulle, pystyt siihen!

Hyvä, että uskalsit varata ajan. Toivotaan, että masennukseesi saisit apua, jos olet jo 10 vuoden ajan kärsinyt siitä. Ei siellä vastaanotolla haittaa, vaikka itkisit koko ajan, alat vaan purkamaan pahaa oloasi. Sanot puhelimessa, että sua jännittää tulla, kyllä niillä on varmaan ymmärrystä siihen. Ei tarvi yhtään hävetä eikä olla nolo, hienoa, että uskalsit lähteä hakemaan apua. Tsemppiä!

On ne tottuneet. Mulla on ollut masennus diagnosoimatta varmaankin 5-7 vuotiaasta asti. Kun lopulta neljääkymppiä lähennellessä alkoi ulkokuori murentua, niin itkin ensimmäisen 1,5 vuotta sekä psykiatrin että psykoterapeutin tuolilla. Ajoillain ihan fyysisesti kiemurtelin tuskasta, aika ohut oli kosketus todellisuuteen. Vaan niinpä vaan 1,5 vuotta myöhemmin olen nakellut suurimman osan nenäliinoista roskiin (spontaani itkeskely julkisilla paikoilla on merkittävästi vähentynyt), osaan ajoittain jo pitää puoliani, käyn töissä murentumatta ihan joka asiaan ja muutenkin tässä alkaa olla sellainen veto, että uusia asioita rakentuu ja  onnellisuuskin saattaa odottaa.

Ne on sun tunteita, ei niihin terapeutti murennu. Antaa mennä vaan, se on sulle hyväksi, vaikka ottaa aikaa ja itkemistä.

Hienoa että olet nyt hakeutumassa avun piiriin! Anna sen itkun ja tunteiden tulla vaan siellä vastaanotolla, kyllä he on kaikkeen tottuneet.

Menetkö siis yksityiselle terapiaan kun suoraan pääsit? Se on minunkin haaveeni, tosin rahanpuute estää sen.

Minä olen hakenut apua kunnallisella puolella. Se tarkoittaa hoitajilla käymistä, psykologia, yleislääkäriä - ja sitten EHKÄ psykiatria jota kautta pääsee terapiaan. Saa aika monelle vuodattaa asiansa - se on tosi raskasta 😔

Mullakin on ollut noin 10 vuotta masennus mutta en ole koskaan uskonut psykoterapiaan. En ole mennyt terapeutille enkä mene. 

Psykoterapian voima perustuu siihen käytettyyn aikaan. Psykoterapiakontakti kestää noin kaksi-kolme vuotta. Jos masennus on ylipäätään helpottaakseen, se helpottaa 2-3 vuodessa. Kun käyt terapiassa, luulet että masennuksen helpottuminen johtuu psykoterapiasta. Tosiasiallisesti olet itse ratkaissut ongelman joka aiheuttaa masennuksen tai masennus helpottaa itsestään. 

Voi olla ettei masennus helpotakaan. Useimmiten se kyllä helpottaa ja toistuu jaksoittain. 

Haluatko tosiaan köyhtyä parikymmentä tuhatta euroa? 

Vierailija kirjoitti:

Miten oot noin lukossa? Oisko kannattanut toimia aikaisemmin?

Oisko sun kannattanut pitää sormet pois näppäimiltä tänään?

Hyvä että hait apua! Mä olen ollut masentunut 12-vuotiaasta saakka ja apua hain vasta 26-vuotiaana. 14 vuotta elämästäni tuhlasin masennukseen vaikka olisin saanut apua jo heti mutten uskaltanut/kehdannut. Tuntuu että olen heittänyt niin monta vuotta elämästäni hukkaan. Nyt voin paremmin kuin koskaan.