Miksi aina kauhistellaan syöpää sairautena?

mielestäni mielenterveydestä puhutaan mediassa nykyään jopa enemmän kuin syövästä. koskettavathan mielen sairaudet suurta osaa ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

mielestäni mielenterveydestä puhutaan mediassa nykyään jopa enemmän kuin syövästä. koskettavathan mielen sairaudet suurta osaa ihmisistä.

Samaa mieltä. Syöpään ei ole keksitty hoitoa. Mulla on neljä ystävää kuollut uudestaan levinneeseen syöpään. 2 siskoa on parantunut.

Myös minun kokemus on, että fyysisiin sairauksiin suhtaudutaan paljon empaattisemmin ja hyväksyvämmin ja niihin myös saa hoitoa aivan toisella tavalla kuin psyykkisiin ongelmiin. Sairauksien vertailu on kuitenkin turhaa, koska kukaan meistä ei oikeasti saa valita sairauksiaan. Joku masentuu ja toinen saa syövän, kolmannella on ne molemmat. Kaikkiin ihminen tarvitsee apua ja ilman sitä voi kuolla.

Noh jaa, itse olen sairastanut vaikean masennuksen ja kyllä minä ennemmin sen otan kuin syövän jos valita pitäisi.

Syövästä paranee heikommin ja uusiutuminen tarkoittaisi jo aina varmemmin kuolemaa, masennuksesta sentään voi parantua ja vaikka uusisi niin siihen ei kuole ( toki itse voi omin kätösin tappaa itsensä mutta se on eri asia). Itse masennuksesta aikanaan paranin, vaikka se vuosia kestikin. 

Mutta en yhtään ihmettele etta ap sinä vaikeasti masentuneena ja itsemurhaa suunnittelevana ottaisit  mielummin syövän. Tottakai itsetuhoinen ihminen toivoo itselleen tuommoisia. Terveenä taas tuskinpa syöpää valkkaisit.

Voisko johtua siitä, että syöpään voi kuolla ja masennukseen ei? Toki masennukseen voi kuolla välillisesti, esim. itsemurha, mutta masennus ei aiheuta kehossa muutoksia, jotka lopulta tappavat, joskus hyvinkin nopeasti ja salakavalasti.

Itsekin kärsin masennuksesta, välillä olen käynyt syvällä. Nyt menee paremmin. Tiedän mitä se on. Mutta en lähtisi syöpääkään vähättelemään. Esim. isoäitini sairastui vatsasyöpään. Siinä vaiheessa kun kummallisten vatsakipujen aiheuttajaksi löytyi syöpä, ei mitään ollut enää tehtävissä. Sai kk:n elinaikaa, mutta sitkeä täti kun oli, venytti sen 3 kk:en. Lopulta menehtyi sairaalasänkyyn yskien, tukehtuen ja itkien, kun kasvaimet olivat täyttäneet koko vatsaontelon.

Mulle mieluummin masennus kuin syöpä. Vaikka sä olet, ap, onnistunut selättämään leukemian, iso osa ei ole yhtä onnekkaita.

Minulla oli syöpä ja ikävämpi kuin se, on syövän hoitojen seuraus nimeltä lymfedeema. Vaihtaisin tämän mielelläni uuteen syöpään, tämä on elinikäinen helvetti.

Lopettakaa pliis toi "ottaisin tän taudin mieluummin kuin ton" -keskustelu! Syövät ja masennukset ovat vakavia ja raskaita sairauksia. Niitä on ihan turha lähteä vertailemaan ja kisailemaan, kumpi on kelläkin pahempi. Ainakin masentuneet lisäksi aidosti kärsivät sairautensa vähättelystä ja siitä, että se ei "ole kuitenkaan mikään syöpä".