Viihtyykö kukaan elämässään
Aina joku valittaa rahasta , on liian pieni palkka , on liian huono tuö, on hirveä pomo , on kaikki huonosti.
Aina kun kysyy jonkun kuulumisia niin kaikki nuo on huonosti.
Jos koko ajan ihminen ajattelee noin niin eikö päässä ole tosi tukala olo.
Kommentit (22)
Kyllä mä viihdyn, vaikkaelämä ei olekaan täydellistä ja moni asia voisi olla huomattavasti paremmin (esim. juuri työ-ja rahatilanne). Ollaan kuitenkin kaikki terveitä, katto on pään päällä ja rahaa ruokaan yms. tarpeelliseen joten olen varsin tyytväinen.
Mä valitin liian pitkään. Viimein uskalsin tehdä ison muutoksen ja nyt oon tyytyväinen (vaikka rahaa on vähemmän).
Viihdyn, täydellistä tuskin kellään, mutta se ei ole mikään este☺
Kyllä. Lopetin ruikuttamisen ja aloin elämään, niin kaikki muuttui kärsimyksestä lähes juhlaksi!
M 42
Mutta eikö ole jotain mätää siinä että noita asioita valittavat tuttavapiirissäni ihmiset joilla on työ ja keskimääräistä parempi palkka mutta kun palkka putoaa jostain syystä alkaa hirveä vinkuna . Ja ihmiset joilla vakityö valittavat sitä ja toiset taas tekisivät mitä vain saadakseen vakityön.
Että valitetaan vaikka asiat voisivat olla oikeasti tosi paljon huonommin kuten ei työtä ollenkaan.
Minä viihdyn elämässäni oikein hyvin. Olen onnellisesti naimisissa, lapset ovat jo aikuisia ja pärjäävät hyvin elämässään. Minulla on kaunis, tilava koti ja uusi upea toinen koti Espanjan auringon alla. Aikaa ja rahaa on tehdä han mitä huvittaa, matkustella ja harrastaa. Terveyttäkin on toistaiseksi riittänyt.
Tälläkin hetkellä aurinko paistaa, meri kimmeltää sinisenä ja lämpötila n. +24 C.
Mitä muuta voisin toivoa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Lopetin ruikuttamisen ja aloin elämään, niin kaikki muuttui kärsimyksestä lähes juhlaksi!
M 42
Sama täällä, en kadu!
N 32
Vierailija kirjoitti:
Minä viihdyn elämässäni oikein hyvin. Olen onnellisesti naimisissa, lapset ovat jo aikuisia ja pärjäävät hyvin elämässään. Minulla on kaunis, tilava koti ja uusi upea toinen koti Espanjan auringon alla. Aikaa ja rahaa on tehdä han mitä huvittaa, matkustella ja harrastaa. Terveyttäkin on toistaiseksi riittänyt.
Tälläkin hetkellä aurinko paistaa, meri kimmeltää sinisenä ja lämpötila n. +24 C.
Mitä muuta voisin toivoa?
Ihanaa! :)
8
Aikani urputin. Pari vuotta olin huonossa työssä, jossa palkkaa tuli enemmän kuin koskaan mutta en viihtynyt. Sitten perustin oman firman ja saan ihan itse valita haluanko enemmän vapaa-aikaa vai enemmän rahaa. Lisäksi saan tehdä asioita, joista nautin ja voin valita asiakkaani - osittain myös työaikani.
Jokainen varmasti löytää elämästään jotain, mistä nillittää. Se, keskittyykö kuitenkin ennemmin niihin hyviin asioihin ja pyrkii vahvistamaan niitä on ihan itsestä kiinni.
Olkaa rohkeita, uskaltakaa tehdä muutoksia!
En halua viihtyä vaan että mua viihdytetään...
Ei sitä saa toisille kertoa, jos on tyytyväinen. Koko lähipiirini kuuntelee mielellään, kuinka paljon minulla on vaikeuksia elämässäni mutta sitten kun elämä hiukan hymyili ja uskalsin näyttää iloni niin siitä ei mitään hyvää seurannut. Häipyivät saman tien tai vaihtoivat heti puheenaihetta etten enää jatkaisi. Kyllä se ärsyttää jos toisella ei enää ole kärsimyksiä. Tämän kun huomasin, en ole enää kertonut muista kuin vähän ikävämmistä asioista, keksin kyllä aina jotain vaikka ei valittamisen aihetta olisikaan. Näin säilyy välit sukulaisiin.
En aina viihdy. Joskus on tosi puuduttavaa ja tylsää. Käyn virkistäytymässä vieraissa, se piristää.
Ei minulla ainakaan ole huono palkka (vaikka pieni onkin), huono pomo tms. Minun elämäni ongelma on se, että en saa nautintoa oikein mistään enkä tiedä, mitä tekisin, että elämä olisi mielekästä. Olen tosi tylsä, laiska ja arka ihminen. Kaikki päivät menee töissä ja telkkarin ääressä.
Viihdyn.
Hyvin.
Sitä vain ei kannata kertoa.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt elämän tarkoitusta, ja se on suurin stressin aihe. Miksi olen täällä, mitä minun pitäisi tehdä? TIenaa vähän rahaa, ja sitten kuolee. Nice.
Te jatkuvaat vaalittaajat ootte kauheen raskassta seuraa...vali vali. Piddä omana tietonasi niin suakin jaksaa.
Minä viihdyn. Olen aina viihtynyt. Varmaan siksi, että mulla ei ole koskaan ollut mitään vaatimuksia elämälleni. Suunnitelmatkin ovat liittyneet asioihin, jotka olen extempore keksinyt ja päättänyt lähteä samantien toteuttamaan. On mulla ollut elämässäni menetyksiä, suruja ja vastoinkäymisiä, mutta olen surrut ne silloin, kun on ollut surun aika. Eilisen murheet on surtu eilen, huomisen murheet surraan huomenna ja jos ei tänään ole mitään murheita, ei ole mitään syytä surrakaan.
Vihaan elämääni, koska terveyteni on ihan paska eikä reagoi parannusyrityksiin. Epätoivo on suuri. Ennen asiat oli hyvin, kun kroppa toimi.
Jos on nuo kaikki yhtäaikaa plus liuta muita ongelmia niin onhan se elämä useimmiten perseestä.