Minkä ikäisenä kannattaa etsiä kumppania?

Siinä vaiheessa kun on vielä opiskelija. Sen jälkeen uusia samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä ei vaan enää tapaa samaan malliin kuin ennen.

Kyllä opiskeluvaiheen jälkeenkin vielä tapaa samassa vaiheessa olevia, paljonkin. Noin 25 vuotiaana naisen kannattaa alkaa etsiä tositarkoituksella. Jos on sinkku vielä 34 vuotiaana niin aika vähissä alkaa olla mahikset ainakaan sopivan puolison löytämiseksi jos isäkandidaattia etsii. Sitten nelissäkymmenissä alkaa löytyä toiselle kierrokselle lähtijöitä joten silloin saattaa taas tärpätä. Neljänkympin tietämissä ja sen jälkeen on taas aika paljon vaihtoehtoja.

18-25. Jos ei silloin ole löytänyt, kannattaa lopettaa ja elää sinkkuna.

Siinä vaiheessa kun itsestä aidosti siltä tuntuu että haluaisi parisuhteen.

"Pitää olla joku, vaikka huonokin suhde kunhan on joku" on lähtökohta jolla tulee varmasti onnettomaksi. Todella moni parikymppinen tyttö lähtee suhteeseen siksi että on "pakko" olla poikaystävä tai koska pelkää jäävänsä yksin. Tämän takia tyydytään suhteisiin jotka eivät tunnu miltään tai joissa tulee suorastaan kaltoinkohdelluksi.

Kannattaa alkaa heti etsimään. Aikaisin sitoutumisessa ei ole mitään huonoa. Irtosuhteet ei ole niin hieno asia että niiden takia kannattaa jättäytyä parisuhteista. Vaikka seurustelee niin ei tarvitse heti hankkia lapsia tai asuntolainaa tai edes muuttaa yhteen.

Olen itse ollut valmis parisuhteeseen heti kun muutin kotoa. Sellaista käsitettä kuin seurustelu ei-tositarkoituksella en edes ymmärrä. Jos rakastun niin suunnitelmana ei todellakaan ole jättää rakasta hetken päästä vaan pysyä suhteessa ellei miehestä paljastu jotain liian huonoa puolta.

Lisäksi mitä nuorempana aloittaa puolison etsimisen, sitä suurempi todennäköisyys löytää joku ihan yrittämättä. Isompi osa ikäluokasta ovat vielä sinkkuja ja tilaisuuksia tavata uusia ihmisiä on runsaasti.

Miksi pitäisi sitoutua loppuelämäkseen yhteen ihmiseen?

Siinä vaiheessa kun päätät olla pihtaamatta.

Olen pian 22 ja juuri erosin. Ehkä voisit nauttia sinkkuudesta hetken aikaa ja ruveta sitten katsomaan niitä sopivia miehiä?

Itse en ainakaan aio pitää kiirettä. En ainakaan tällä hetkellä haluaisi edes lapsia tulevaisuudessa tehdä.  Joten en nää mitään painostavaa tarvetta etsiä sitä miestä kiireellä pysyvään suhteeseen.

Olen tajunnut että miksi sitoutuisinkaan pelkästään yhteen ihmiseen koko loppuelämäni? Olen käynyt niin monilla deiteillä, tavannut eri ikäisiä mutta ei tunnu tästä maailmasta löytyvän (koskaanhan ei tiedä, mutta tässä tämän hetken aatteet) ketään niin speciaalia (ja jolle minä olisin myös)  että sitoutuminen edes pitemmän päälle kannattaisi.

Jotenkin hullu ajatus, että 20-vuotias miettii sitoutumista yhteen ihmiseen loppuelämäkseen. Oletko konservatiivinen arvoiltasi?

Älä täällä moisia kysele. Jos ketjun aloittaja on esim. 25-vuotias sinkku ja opiskelija, hänelle sanotaan, että olet vielä nuori ja aikaa on. Jos aloittaja on 30-vuotias työssäkäyvä sinkku, häntä moititaan siitä, ettei jo aiemmin, eli opiskeluaikoinaan, hommannut itselleen puolisoa. Nyt on myöhäistä.

Jos noin mietityttää, niin en etsimällä etsisi kumppania vaan eläisin elämääni ja katsoisin mitä tapahtuu. Tulee vastaan jos on tullakseen. Sitten jos/kun jossain vaiheessa alkaa tuntua, että haluaisi jakaa elämää jonkun kanssa, voi tehdä jotain tietoisia valintoja, jotka lisää todennäköisyyttä ”löytää” kumppani (uusi harrastus, tinder tms).

Itse oon N22, parisuhteessa.

Asuin avoliitossa 28-21 v. Erosin ja seurustelin muutamien kanssa. Myös satunnaisia kumppaneita. Ei ollut kyse etsimisestä vaan elämisestä. Välillä olisin jo halunnut löytää kumppanin. Mutta en ollut valmis

Löysin mieheni 38-v ja yhdessä on oltu 20 vuotta.

Ei sitä voi kiirehtiä. Elä elämääsi ja katso kuinka käy. Älä ota itsellesi haitallista kumppania

Itse tapasin mieheni 19 vuotiaana, ja on totta että 26v jälkeen viimeistään ne hyvät vaihtoehdot alkaa olemaan varattuina. Tuurilla voi sen jälkeen löytää sen, joka onkin panostanut opintoihinsa ja uraansa ja kirinyt sille tasolle että etsiikin aviopuolisoaan vasta 30vnä. Mutta tällöin on vaatimuslistakin puolisolle sitten ihan eri skaalalla, paljon tarkempaa ja kriteerit korkealla. Eli kun osuu kohdalle sopiva niin älä hannaile!

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hullu ajatus, että 20-vuotias miettii sitoutumista yhteen ihmiseen loppuelämäkseen. Oletko konservatiivinen arvoiltasi?

Itselle olisi tärkeää löytää loppuelämälle yksi kumppani jonka kanssa avioitua ja hankkia lapsia. Olen kai jollain tapaa perinteinen ja sellainen. Kai sitä haluaa ympärilleen sellaista mistä jäi paitsi lapsena. Olen myös jollain tapaa ainakin kristinuskon kannattaja joten siitäkin varmaan tulee sellaista arvoa avioliitolle yms. En itse ainakaan haluaisi ikinä uusioperhettä kun itse jouduin sellaisten välillä pomppimaan lapsena ja oli kyllä todella raskasta. Ja viihdyn yhden kumppanin kanssa ja en oikein haluaisikaan hyppiä miehestä toiseen. Olen vain miettinyt että jos hirveän nuorena löytyy se mahdollinen loppuelämän kumppani niin mitä jos ei ollakaa vielä yksilöinä tarpeeksi kasvaneita tavallaan ja sen takia tulee ero. Haluaisin vaan olla tavallaan siinä vaiheessa elämässä että itsellä ja kumppanilla olis selvät sävelet mitä haluaa. Pelottaa että ajautuu suhteeseen jossa mies päättääkin vaikka 10 v jälkeen ettei halua lapsia.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hullu ajatus, että 20-vuotias miettii sitoutumista yhteen ihmiseen loppuelämäkseen. Oletko konservatiivinen arvoiltasi?

Itselle olisi tärkeää löytää loppuelämälle yksi kumppani jonka kanssa avioitua ja hankkia lapsia. Olen kai jollain tapaa perinteinen ja sellainen. Kai sitä haluaa ympärilleen sellaista mistä jäi paitsi lapsena. Olen myös jollain tapaa ainakin kristinuskon kannattaja joten siitäkin varmaan tulee sellaista arvoa avioliitolle yms. En itse ainakaan haluaisi ikinä uusioperhettä kun itse jouduin sellaisten välillä pomppimaan lapsena ja oli kyllä todella raskasta. Ja viihdyn yhden kumppanin kanssa ja en oikein haluaisikaan hyppiä miehestä toiseen. Olen vain miettinyt että jos hirveän nuorena löytyy se mahdollinen loppuelämän kumppani niin mitä jos ei ollakaa vielä yksilöinä tarpeeksi kasvaneita tavallaan ja sen takia tulee ero. Haluaisin vaan olla tavallaan siinä vaiheessa elämässä että itsellä ja kumppanilla olis selvät sävelet mitä haluaa. Pelottaa että ajautuu suhteeseen jossa mies päättääkin vaikka 10 v jälkeen ettei halua lapsia.

ap

Eli olet konservatiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hullu ajatus, että 20-vuotias miettii sitoutumista yhteen ihmiseen loppuelämäkseen. Oletko konservatiivinen arvoiltasi?

Itselle olisi tärkeää löytää loppuelämälle yksi kumppani jonka kanssa avioitua ja hankkia lapsia. Olen kai jollain tapaa perinteinen ja sellainen. Kai sitä haluaa ympärilleen sellaista mistä jäi paitsi lapsena. Olen myös jollain tapaa ainakin kristinuskon kannattaja joten siitäkin varmaan tulee sellaista arvoa avioliitolle yms. En itse ainakaan haluaisi ikinä uusioperhettä kun itse jouduin sellaisten välillä pomppimaan lapsena ja oli kyllä todella raskasta. Ja viihdyn yhden kumppanin kanssa ja en oikein haluaisikaan hyppiä miehestä toiseen. Olen vain miettinyt että jos hirveän nuorena löytyy se mahdollinen loppuelämän kumppani niin mitä jos ei ollakaa vielä yksilöinä tarpeeksi kasvaneita tavallaan ja sen takia tulee ero. Haluaisin vaan olla tavallaan siinä vaiheessa elämässä että itsellä ja kumppanilla olis selvät sävelet mitä haluaa. Pelottaa että ajautuu suhteeseen jossa mies päättääkin vaikka 10 v jälkeen ettei halua lapsia.

ap

Eli olet konservatiivinen.

onko se sitten huono asia jos on pariutumisen suhteen konservatiivinen? muuten koen olevani aika moderni ja avoin yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hullu ajatus, että 20-vuotias miettii sitoutumista yhteen ihmiseen loppuelämäkseen. Oletko konservatiivinen arvoiltasi?

Itselle olisi tärkeää löytää loppuelämälle yksi kumppani jonka kanssa avioitua ja hankkia lapsia. Olen kai jollain tapaa perinteinen ja sellainen. Kai sitä haluaa ympärilleen sellaista mistä jäi paitsi lapsena. Olen myös jollain tapaa ainakin kristinuskon kannattaja joten siitäkin varmaan tulee sellaista arvoa avioliitolle yms. En itse ainakaan haluaisi ikinä uusioperhettä kun itse jouduin sellaisten välillä pomppimaan lapsena ja oli kyllä todella raskasta. Ja viihdyn yhden kumppanin kanssa ja en oikein haluaisikaan hyppiä miehestä toiseen. Olen vain miettinyt että jos hirveän nuorena löytyy se mahdollinen loppuelämän kumppani niin mitä jos ei ollakaa vielä yksilöinä tarpeeksi kasvaneita tavallaan ja sen takia tulee ero. Haluaisin vaan olla tavallaan siinä vaiheessa elämässä että itsellä ja kumppanilla olis selvät sävelet mitä haluaa. Pelottaa että ajautuu suhteeseen jossa mies päättääkin vaikka 10 v jälkeen ettei halua lapsia.

ap

Eli olet konservatiivinen.

onko se sitten huono asia jos on pariutumisen suhteen konservatiivinen? muuten koen olevani aika moderni ja avoin yms.

Ei, mutta tuo kannattaa ottaa huomioon. Aika monet eivät nimittäin toivo parisuhteelta ollenkaan tuollaisia asioita, vaikka muuten ovat hyvinkin parisuhdehenkisiä.