Haluaisin rakastella, mutta oma mies

Tuollaisia naiset ovat. En ymmärrä miksi miehet menevät niiden kanssa naimisiin.

Mulla on hyvä mies. Petin kuitenkin heikkona hetkenä jännityksen kaipuussa häntä ja jäin kiinni. En ikinä unohda hetkeä kun aikuinen, kova ja raavas mies romahtaa ja itkee sydäntäraastavasti. Olemme edelleen yhdessä, kiitos miehen anteeksiantokyvyn, mutta en ikinä enää loukkaisi häntä pettämällä. Mieti mitä toivot.

Minä eroaisin tuossa tilanteessa ja haluaisin, että kumppanini jättäisi myös minut, jos hän ei halua minua. Mutta ihmisillä on eri syyt olla parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on hyvä mies. Petin kuitenkin heikkona hetkenä jännityksen kaipuussa häntä ja jäin kiinni. En ikinä unohda hetkeä kun aikuinen, kova ja raavas mies romahtaa ja itkee sydäntäraastavasti. Olemme edelleen yhdessä, kiitos miehen anteeksiantokyvyn, mutta en ikinä enää loukkaisi häntä pettämällä. Mieti mitä toivot.

Petät tuollaista aisuria kohta uudestaan.

Pihtarilla on pitkät jutut, mutta pihtaamisesta se on silti.

Voi kai olla niin, että fyysisesti/biologisesti eivät ole sopivat toisilleen, jos etenkin ovulaation aikaan kokee halua johonkin muuhun mieheen? Tai ehkä mies on muuttunut, hormonaaliset muutokset, ikä tms. vaikuttaa. Ehkä nainen on muuttunut?

Minä taas aistin, että puolisoni ei halua enää minua lainkaan. Suhteemme on nykyään aivan kylmä ja etäinen ,emmekä osaa keskustella mistään. Lapsiperhearki on uuvuttanut molemmat,ja olemme kääntyneet toisiamme vastaan. Minä olen muuttunut kireäksi, nalkuttavaksi ja uupuneeksi jo aikoja sitten,ja vaikka nyt muuttaisin käytöstäni "ihanaksi ja lempeäksi" peli on jo menetetty. Mies näkee minut jo inhottavana ja vastenmielisenä.ulkonäköni on päässyt rupsahtamaan ,kun ei ole enää motivaatiota pitää siitä huolta ,kun ketään ei kiinnosta vaikka meikkaisin /laittautuisin pari tuntia.

Minä taas en pysty seksiin jos tuntuu koko ajan siltä, että mies ei edes halua minua vaan "hoitaa vaan omat tarpeensa".

Seksi oli ennen minulle tärkeää, mutta inho omaa ulkonäköä kohtaan ja henkinen etäisyys suhteessa ovat tehneet siitä liian vaikeaa ja intohimo luontaisesti puuttuu kokonaan.

Minä olen kyllä ihan kohtuullisen nätti, en mikään kaunotar, enkä kovin nuori enää ja välillä väsynyt, mutta urheilen ja pukeudun mielestäni ihan kivasti ja olen normaalipainoinen. Haluttomuus omaa miestä kohtaan ei johdu miehen käytöksestä minua kohtaan. Tuohan on ihan ymmärrettävää, jos mies kohtelee huonosti, niin silloin ei voi kokea halua, kun on loukattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on hyvä mies. Petin kuitenkin heikkona hetkenä jännityksen kaipuussa häntä ja jäin kiinni. En ikinä unohda hetkeä kun aikuinen, kova ja raavas mies romahtaa ja itkee sydäntäraastavasti. Olemme edelleen yhdessä, kiitos miehen anteeksiantokyvyn, mutta en ikinä enää loukkaisi häntä pettämällä. Mieti mitä toivot.

Petät tuollaista aisuria kohta uudestaan.

Tästä on pian 20 vuotta enkä ole pettänyt sen kerran jälkeen. Toiset oppii jotain, toiset ei.

Ala vaan haluamaan miestäsi ja sillä sipuli.

Vierailija kirjoitti:

Ala vaan haluamaan miestäsi ja sillä sipuli.

Rakkaus on tahdon asia. Niin voi olla myös halukin pitkässä suhteessa. Mikäli nainen olisi pelkästään biologiaa, niin hänen himonsa samaa miestä kohtaan sammuisi n. kahden vuoden kuluttua. Tämä siksi, että jälkeläisten geenipohja muodostuisi mahdollisimman laajaksi. Ja mies puolestaan ei muodostaisi yli yhden yön parisuhteita.