Lapset tekevät yksinäiseksi, ei niiden puute.

Aha. Älkää jaksako miljoonaa alotusta tästä samasta aiheesta, että lasten saaminen on maailmanloppu. Kun se ei kaikille ole. 

Joo, ei oo aikaa päivittää faceen joka paskakikkaretta enää. I'm so lonely!

up

Tämä on totta. Elinpiiri pienenee. Lapset sitovat kyllä kotiin jonkin verran. Enää ei voi lähteä minne haluaa.

Olin todella yllättynyt, että Tampereelle muuttaneella kaverillani ei ole kaupungissa oikeastaan ketään ystävää. Hän on sosiaalisesti lahjakas ja aikaansaaa nainen, joka hallitsee projekteja työkseen, joten olin odottanut hänen verkostoituvan nopeasti. Kuitenkin arki pienen lapsen kanssa eristi hänet ja puolisonsa niin tehokkaasti, että hän ei tunne oikestaan edes muita äitejä. Paikalliset mammakerhot ovat kuulemma todella sisäänpäin lämpiäviä. Elinpiiri on lähinnä lähiö.

Tiesin kyllä, että pienten lasten vanhemmat kärsivät usein yksinäisyydestä, mutta vasta kun se sattui kaverille, homma konkretisoitui minulle.

Jep, ennen mä sentään kuljin töihin ja töistä kotiin ja sit... no töihin ja töistä kotiin... Joo ja joskus kävin pikkujouluissa ja työkavereiden kanssa tykyillassa. Ja kavereilla kahvilla miehen kanssa.

Nykyään on jotain tylsiä kerhoja ja naapureihin on tutustunut ja lapsillakin on jotain synttäreitä ja kavereita ja niiden vanhemmat ja kaikkii harrastuksii ja vanhempainiltoja ja kaikkee tylsää!

Minä taas olen saanut paljon ystäviä juuri lasten kautta. Ja nyt kun tyttäret ovat nuoria aikuisia, he ovat ystäviäni. Käymme matkoilla ja soppailemassa ym. yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Jep, ennen mä sentään kuljin töihin ja töistä kotiin ja sit... no töihin ja töistä kotiin... Joo ja joskus kävin pikkujouluissa ja työkavereiden kanssa tykyillassa. Ja kavereilla kahvilla miehen kanssa.

Nykyään on jotain tylsiä kerhoja ja naapureihin on tutustunut ja lapsillakin on jotain synttäreitä ja kavereita ja niiden vanhemmat ja kaikkii harrastuksii ja vanhempainiltoja ja kaikkee tylsää!

Aha, vanhempainillassako ei voi tutustua uusiin ihmisiin? 🙂 Ja kyllä me ainakin edelleen käydään pikkujouluissa ja kavereilla. Juuri olin työporukan kanssa hui- picnic- risteilyllä vaikka olen pienten lasten äiti.

Lapset ei todellakaan eristä, ellei itse halua eristäytyä. Esim. itse halusin vauvavuosina kökkiä kotona omasta halustani. Mutta lasten kasvaessa olen sekä lämmittänyt vanhoja kaverisuhteita että luonut uusia. Asennekysymys.

Ennen lapsoa olin kotona ja tein omia hommia, nyt lasten saannin jälkeen käymme puistoissa, uimahallissa, retkillä, pyöräilemässä, kahviloissa ym. Mutta kai sitten elämäni kuihtui lasten myötä.