Tunnelmat ennen synnytystä

"Toivottavasti se ei oo down!" "Anna sen olla terve!"

Kotona ollessa toivonut, että käynnistyisi jo ja esikoisen kanssa leikkipuistossa tms riehuessa toivonut ettei nyt tähän syntyisi.

Pientä pelkoa, ehtisinkö sairaalaan ajoissa ja suurta pelkoa jos en taaskaan saisi kivunlievitystä ollenkaan pyynnöistä huolimatta. Esikoinen syntyi verrattaen nopeasti ja yleisesti ottaen ne seuraavat tulevat sitäkin nopeammin.

Synnytyksen käynnistyessä helpottunut olo, jes kohta tää on ohi!

Paniikki ainakin tässä kohtaa. Viikkoja 33 ja kohdunkaula lyhentynyt 1.5cm:iin. Supistuksiakin on mitä en kylläkään itse huomaa. Kortisonia kankkuun ja tänään toivottavasti kotiin odottelee vaavin kasvamista.