Mistä alkoholisoituminen tai muu addiktoituminen mielestänne johtuu?

Tulee hyvä fiilis edes vähäksi aikaa, tuossa suurin syy.

Veikkaan, että yksi syy on halu paeta arkea, olosuhteita tms, sillä täytetään jotain tyhjyyttä.

Dopamiinin puute aivoissa on yksi mahdollinen syy.

Malleja on useita. Yleinen on sairausmalli, jossa riippuvuus nähdään sairautena, ei henkilön omana valintana. Tässä mallissa korostuu geneettinen alttius ja päihteiden fysiologiset vaikutukset (palkitsemisjärjestelmä, toleranssi, vieroitusoireet). Kognitiiviset mallit pitävät riippuvuutta käytöksenä, joka opitaan ja sitä ylläpidetään vahvistamisen avulla. Tällaista vahvistamista voi olla esim. päihteen tuoma hyvä olo, kaveripiirissä saatu ihailu. Lisäksi malleja on myös perhesysteemiteoriasta (perheen vuorovaikutus aiheuttaa riippuvuuden) ja sosiaalisen oppimisesta. Kansanterveydellinen malli yhdistää vähän kaikkia, joten sen voisi sanoa olevan järkevin, koska en itse usko riippuvuudessa olevan kyse pelkästään fysiologisista tai henkisistä tekijöistä, tarvitaan molempia.

- ammattilaiseksi opiskeleva

No kun vaikka huomaa että alkoholi auttaa ahdistukseen sekä poistaa estoja varmasti ja välittömästi, niin vaikeaa siitä on enää luopua.

Lisäksi jotkut saavat siitä niin hyvän olon että sitä haluaa lisää. Ja kun juopottelun jälkeen on usein paska olo niin mikäpä muukaan siihen paremmin auttaisi.

Sama pätee tietysti muihinkin päihteisiin. Peli- tai seksiaddiktiosta en osaa sanoa mitään, ei kokemusta.

Kiusaaminen.

Epäilen että monissa tapauksissa syyt on ihan biologisia, geneettisesti periytyneitä. Toki varmasti esim. huono kasvuympäristö voi aiheuttaa useimmille riippuvuusongelman, mutta niin paljon on niitä tapauksia joissa samassa perheessä on ei-riippuvaisia ja riippuvainen sisarus, että uskon että läheskään aina ei mikään lapsuus tms selitä asiaa vaan joskus joku vaan saa geenilotossa epäonnekseen helposti addiktoituvat geenit. 

Enkä tarkoita tällä välttämättä mitään suoranaista addiktiogeeniä vaikka sellaisiakin on tunnistettu eläinkokeissa, vaan myös esim.temperamentin periytymistä. Tietynlaiset persoonallisuudet on jo ihan luonnostaan esim. keskittymiskyvyttömämpiä, impulsiivisempia, pessimismiin taipuvaisempia kuin toiset. Ja näille piirteille on ihan biologinen perusta. Jos temperamenttipiirteinä on ihmisellä vaikka impulsiivinen, matala sopeutuvuus, pessimistinen yleisasenne, niin varmasti helpommin tarttuu oloa hetkeksi helpottavaan päihteeseen kuin joku joka aina harkitsee tekonsa ennen kuin toimii ja jolle muutenkin pääosin elämä näyttäytyy mukavana juttuna.

Lähinnä tyhmyydestä johtuu.

Arvelen että nämä addiktoituneet ovat joutuneet lapsuudessa jotenkin tukahduttamaan tunteitaan, ajatuksiaan ja tekojaan ja nämä riippuvuudet ovat sitten heille keino vapautua ja päästää irti. Heille tulee vapautunut ja hyvä olo hetkeksi kun voi vaan "antaa mennä" riippuvuuksien kohdalla, ei tarvitse hillitä itseään.

Vierailija kirjoitti:

Malleja on useita. Yleinen on sairausmalli, jossa riippuvuus nähdään sairautena, ei henkilön omana valintana. Tässä mallissa korostuu geneettinen alttius ja päihteiden fysiologiset vaikutukset (palkitsemisjärjestelmä, toleranssi, vieroitusoireet). Kognitiiviset mallit pitävät riippuvuutta käytöksenä, joka opitaan ja sitä ylläpidetään vahvistamisen avulla. Tällaista vahvistamista voi olla esim. päihteen tuoma hyvä olo, kaveripiirissä saatu ihailu. Lisäksi malleja on myös perhesysteemiteoriasta (perheen vuorovaikutus aiheuttaa riippuvuuden) ja sosiaalisen oppimisesta. Kansanterveydellinen malli yhdistää vähän kaikkia, joten sen voisi sanoa olevan järkevin, koska en itse usko riippuvuudessa olevan kyse pelkästään fysiologisista tai henkisistä tekijöistä, tarvitaan molempia.

- ammattilaiseksi opiskeleva

Kiitos. Hyvä, lyhyt, monipuolinen selitys. Taidan olla kansanterveydellisellä ja sinun kannallasi. Ajattelin vaan että varhaislapsuuden äitikokemuksilla ja mahdollisilla hylkäämiskokemuksilla perustellaan ihan liikaa addiktoitumista kuin myös sitoutumishaluttomuutta. ap.

Geneettistä attiutta osittain, se tosin ei aktivoidu addiktioksi ilman ympäristöstä tulevaa vaikutusta, kuten varhaislapsuuden fyysistä tai psyykkistä kaltoinkohtelua, mikä osaltaan muuttaa aivoja rakenteellisesti ja toiminnallisesti. Jotkut ovat herkempiä addiktoitumaan kuin toiset, mutta kokemukset joko sytyttävät "addiktoitumisgeenit" toimintaan tai eivät. Oppimistakin tapahtuu aiemman lisäksi, mitä kautta tietynlaiset toimintamallit omaksutaan. Edellä esitetty alan opiskelijan näkemys syntymekanismista vaikutti pätevältä. 

Minä en osaa kovin hienosti selittää tai kirjoittaa mutta itse olen aina ajatellut että ensinnäkin siihen tarvitaan geneettinen taipumus. Kaikki ihmiset eivät ole alttiita addiktoitumaan. Toisekseen addiktio on reaktio stressiin eli stressinkäsittely tapa. Ja jostain syystä ihmiselle on jäänyt kehittymättä parempi tapa kohdata stressiä tai sitten on tapahtunut jotain traumaattista ym. mikä on laukaissut tämän piilevän taipumuksen. 

Riippuu miten asiaa katsoo.

Biologisesti kyse aivojen välittämästä mielihyvän tunteesta ja ihmisen luontaista kaipuusta mielihyvään. Esimerkkinä dopamiini, mutta erityisesti udopamiinireseptorit.

Psykologisesti Freudi oli tavallaan oikeassa siinä, että seksuaalinen mielihyvä ohjaa käytöstämme, oli se sitten anaalia, fallista tai genitaalista. Tässä mielessä seksiin addiktoituminen on aika selvää. Toisaalta Eriksonin mukaan voisi ajatella niin, että yhteiskunta ja sosiaalinen kanssakäyminen johtaa addiktioihin. Esimerkiksi pornografinen maailma.

Ehdollistumista on varmaankin jollain tavalla myös addikitoissa. Siinä missä Pavlovin koirat alkoivat kuolata kuullessaan ruuoan tuojan askeleet, alamme mekin himoamaan jotain asiaa saadessamme siitä vinkkiä. Skinnerin havainnot instrumentaalisesta ehdollistumisesta vahvistaisi tätä näkemystä. Tämän mainosteollisuus tietää erinomaisesti myös.

Behaviorismin näkökulmasta addiktiotkin ovat käyttäymistä ja niille löytyy monenlaisia syitä, joita voidaan mitata. On kuitenkin väärin ajatella, että kyse olisi pelkästään opituista tavoista, kuten behaviorismissä väitetään. Eihän esimerkiksi lihavakaan halua olla lihava ja silti hän syö liikaa. Tämä viittaisi siis addiktioidenkin suhteen enemmän sinne biokemialliselle puolelle.

Tarkemmin ajateltuna Jean Piagetin kognitiivinen malli, jossa siis pohditaan ajatuksia ja niiden prosesseja, voisi selittää eniten. Addiktio tavallaan assimiloituu nykyisiin ajatusmalleihin. Addiktiosta poisoppiminen vaatii akkommodaatiota, joka taas vaatii eniten energiaa. Tämä mielestäni yhdistyy myös genetiikkaan ja biokemiallisiin vasteisiin.

Yhteiskunnallisesti ajateltuna vertaiset, eli kaverit yms vaikuttavat kaikkiin edellisiin. Erityisen herkkiä ovat 14-vuotiaat, jolloin ihmisen autonomia suhteessa vanhempiinsa alkaa hälvetä ja hän saa oppia vertaisiltaan. Mikäli tässä kohtaa ihminen on mukana ryhmissä, jotka havittelevat esimerkiksi mielihyvää riskikäyttäytymisellä, niin silloin tällainen toiminta vahvistaa käytöstä ja pitkään jatkuessaan juurtuu osaksi minuutta. Eli ryhmä tekee kaltaisekseen, vaikka joskus ryhmä voi toki myös erottaakin. Persoonasta riippuen (persoona kehittyy aiemmin).

Vierailija kirjoitti:

Addiktoitumisella tarkoitan mm.

- alkoholisoitumista

- tupakointia

- seksiä

- pelaamista

- ylensyömistä

Jos vastaat asiantuntijana niin kerro. Haluaisin vain kuulla mielipiteitä kun olen syiksi kuullut mm. huonon äitisuhteen varhaislapsuudessa, huono hoiva varhaislapsuudessa, hylkäämiskokemukset, kaveripiiri, geneettinen alttius ym.

No siinähän sinä luettelit kaikkein oleellisimmat ja syvimmät syyt!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Malleja on useita. Yleinen on sairausmalli, jossa riippuvuus nähdään sairautena, ei henkilön omana valintana. Tässä mallissa korostuu geneettinen alttius ja päihteiden fysiologiset vaikutukset (palkitsemisjärjestelmä, toleranssi, vieroitusoireet). Kognitiiviset mallit pitävät riippuvuutta käytöksenä, joka opitaan ja sitä ylläpidetään vahvistamisen avulla. Tällaista vahvistamista voi olla esim. päihteen tuoma hyvä olo, kaveripiirissä saatu ihailu. Lisäksi malleja on myös perhesysteemiteoriasta (perheen vuorovaikutus aiheuttaa riippuvuuden) ja sosiaalisen oppimisesta. Kansanterveydellinen malli yhdistää vähän kaikkia, joten sen voisi sanoa olevan järkevin, koska en itse usko riippuvuudessa olevan kyse pelkästään fysiologisista tai henkisistä tekijöistä, tarvitaan molempia.

- ammattilaiseksi opiskeleva

Kiitos. Hyvä, lyhyt, monipuolinen selitys. Taidan olla kansanterveydellisellä ja sinun kannallasi. Ajattelin vaan että varhaislapsuuden äitikokemuksilla ja mahdollisilla hylkäämiskokemuksilla perustellaan ihan liikaa addiktoitumista kuin myös sitoutumishaluttomuutta. ap.

On niillä merkitystä, mutta esimerkiksi masennuskehityksessä äitilapsisuhteen merkitys selittää korkeintaan 10% eli aika paljon jää muuta ulkopuolelle.  Harlowin testit apinoilla toki osoittavat sen, että kiintymyssuhdeteoria on toimiva ja äidinrakkaus on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on sosiaalinen kanssakäyminen, jossa yksilö kasvaa.  Genetiikan suhteen antaisin epigenetiikalle aika ison osuuden, koska tietty osa geenien aktivaatiosta tulee ulkoa ja geenien kyky säätyä eri tilanteisiin on yksilökeskeistä. Voi hyvinkin olla niin, että toiset saa samasta asiasta paljon suuremman mielihyvän tunteen ja toisaalta niin, että toisten toleranssi kasvaa nopeammin, eli esimerkiksi himo makeaan johtaa siihen, että on saatava aina vain makeampaa tunteakseen saman sävärin kuin ennen. Tämä on väitetty olevan ravitsemusteollisuuden yksi monista tarkoituksista, koska hehän tuputtavat jo pienille lapsille makeaa siksi, että toleranssi makeaan kasvaisi.

Geneettinen alttius + aivokemiat.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä tyhmyydestä johtuu.

Ai niin kuin esimerkiksi kun äiti pahoinpitelee lastansa koko lapsen lapsuuden ajan, niin äiti pahoinpitelee siksi, että lapsi on tyhmä, ja siis tyhmyyttänsä lapsi pakenee äititraumojansa esim. pelaamiseen?

Minulla alkoholisoituminen on johtunut siitä että kärsin ujoudesta, sosiaalistentilanteiden pelosta ynnämuista mielenterveysongelmista jota sitten olen lääkinnyt alkoholilla ja huumeilla.

Geneettinen alttius toimii siinä mielessä, että joillain ihmisillä palkitsemisjärjestelmä menee enemmän sekaisin päihteistä/riippuvuutta aiheuttavasti toiminnasta. Heidän luontaista palkitsemista päihteidenkäyttö tylsyttää, eli tarvitaan päihdettä riittäviin palkintoihin. Joillain ihmisillä se taas boostaa palkintosysteemiä, eli palkintoja saa riittävästi ilman päihdettä/muuta ärsykettäkin. Toisaalta, on myös tutkittu sitä, voidaanko ihmisiä motivoida ulkoisilla palkinnoilla päihteettömyyteen. Simppeli rahapalkinto puhtaasta näytteestä motivoi suurta osaa ihmisistä, mikä olisi sen puolella, että riippuvuus ei voi olla pelkästään fyysinen (muutenhan sitä olisi mahdoton tietoisesti vastustaa). On myös tutkittu temperamenttieroja, addiktioista kärsivät ihmiset yleensä ovat impulsiivisempia ja haluavat palkinnon heti, vaikka se olisi pienempi kuin silloin, jos odottaisi. Samoin rangaistusta lykätään mielummin, vaikka se kasvaisi lykkäämisen seurauksena. Perheen toimimaton vuorovaikutus aiheuttaa mm. tilanteita, joissa on mahdoton toimia oikein, mikä voi ajaa riippuvuuteen. Samoin perheen rooleilla on mahdollista ylläpitää riippuvuutta. Eräs malli ehdottaa, että keskeinen tekijä riippuvuuden synnyssä on altistuminen. Jos kukaan ei ikinä tarjoa sinulle päihdettä, et uhkapelaa, sinulle ei voi kehittyä riippuvuutta. Ihmisellä ei siis näin ollen olisi luontaista halua näihin asioihin, mihin ehkä sairaus viittaa.

- ammattilaiseksi opiskeleva

Vierailija kirjoitti:

Geneettinen alttius toimii siinä mielessä, että joillain ihmisillä palkitsemisjärjestelmä menee enemmän sekaisin päihteistä/riippuvuutta aiheuttavasti toiminnasta. Heidän luontaista palkitsemista päihteidenkäyttö tylsyttää, eli tarvitaan päihdettä riittäviin palkintoihin. Joillain ihmisillä se taas boostaa palkintosysteemiä, eli palkintoja saa riittävästi ilman päihdettä/muuta ärsykettäkin. Toisaalta, on myös tutkittu sitä, voidaanko ihmisiä motivoida ulkoisilla palkinnoilla päihteettömyyteen. Simppeli rahapalkinto puhtaasta näytteestä motivoi suurta osaa ihmisistä, mikä olisi sen puolella, että riippuvuus ei voi olla pelkästään fyysinen (muutenhan sitä olisi mahdoton tietoisesti vastustaa). On myös tutkittu temperamenttieroja, addiktioista kärsivät ihmiset yleensä ovat impulsiivisempia ja haluavat palkinnon heti, vaikka se olisi pienempi kuin silloin, jos odottaisi. Samoin rangaistusta lykätään mielummin, vaikka se kasvaisi lykkäämisen seurauksena. Perheen toimimaton vuorovaikutus aiheuttaa mm. tilanteita, joissa on mahdoton toimia oikein, mikä voi ajaa riippuvuuteen. Samoin perheen rooleilla on mahdollista ylläpitää riippuvuutta. Eräs malli ehdottaa, että keskeinen tekijä riippuvuuden synnyssä on altistuminen. Jos kukaan ei ikinä tarjoa sinulle päihdettä, et uhkapelaa, sinulle ei voi kehittyä riippuvuutta. Ihmisellä ei siis näin ollen olisi luontaista halua näihin asioihin, mihin ehkä sairaus viittaa.

- ammattilaiseksi opiskeleva

Tai sitten vaikka kissojen levittämä toksoplasma, jossa on täysin vastaava geeni kuin dopamiinireseptoreissamme ja voi saada ihmisen hakemaan riskejä elämäänsä. Tämä silloin eksogeeninen selitys asiaan.