Lue keskustelun säännöt.
Vakavan masennuksen jälkeen opiskelemaan
26.09.2017 |
Tilanteeni on sellainen, että sairastuin lukiossa vakavaan masennukseen. Olin sairaalahoidossa ja sairaslomalla jonkin aikaa, kunnes jatkoin opintoja. Sain lukio-opinnot hädin tuskin läpi ja nyt on useampi vuosi vierähtänyt sairaslomalla. Olen nyt hieman päässyt jaloilleni ja tarkoitus olisi lähteä opiskelemaan, mutta en tiedä mitä ja miten.
Kuulisin mielelläni muiden samassa tilassa olleiden kokemuksia. Mistä kannattaisi aloittaa? Pelkona on, että kuntoni romahtaa taas ja sitten olen lähtöpisteessä. Alat, jotka minua kiinnostavat ovat yliopisto-opintoja, mutta mietin onkohan yliopistossa opiskelu tässä tilanteessa liian rankkaa...
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen opintojen aloittamista, varmista että päivärutiinisi on kunnossa, jottei muutos ole liian iso. Eli tarpeeksi unta, liikuntaa ja terveellinen ruokavalio, kotitöiden täytyy sujua. Opiskelujen alussa aikatauluta elämääsi ja varaudu siihen, että alussa on paljon totuteltavaa. Älä hermostu heti, jos ei suju. Älä pelkää vähentää, ei tarvitse tähdätä suoraan siihen 60 op vuodessa, ei sitä moni muukaan saavuta. On ihan ok suorittaa esim. sen verran että saa pitää tuet. Muista uskoa siihen, että opit kyllä uudet tavat, siinä vain kestää jonkin aikaa löytää oikea tapa tehdä kaikki.
Itse palasin opiskelemaan neljän välivuoden jälkeen. Diagnoosina PTSD ja vaikea masennus, paranemisvaiheessa heräsi epäily kaksisuuntaisesta, mutta diagnoosia ei koskaan tullut, eikä se olisi ollut oikeakaan. Sen sijaan löytyi keliakia ja hypomania selittyikin ADHD:lla.
Ensimmäinen vuoden menin ylös ja alas vauhdilla, kasasin hirveästi tekemistä, enkä saanut kaikkea (yllättäen) tehtyä ja luovutin kaiken kanssa. Uudessa jaksossa taas sama. Ihme kyllä sain jonkin verran kaiken tämän säädön keskellä opintopisteitä kasaan. Seuraavana vuonna otin niin vähän kursseja, että tiesin aikani ja jaksamiseni riittävän niihin ja lisäksi opiskelin omaa tahtia aina yhtä kurssia kerrallaan, sen verran kuin tuntui sopivalta. Yllättäen pääsinkin tavoitevauhtiin kiinni ja tällä tekniikalla on onnistunut viimeiset kolme vuotta saamaan 50-75 op kasaan vuodessa.
Kaikista tärkeintä omalla kohdallani on kuitenkin, että ihan ensimmäisenä pidän kiinni siitä, että tavallinen elämä sujuu. Tenttejä voi uusia, kursseille pääsee uudestaan. En koskaan valvo yötä tenttikirjan kanssa, kirjoitan joka sunnuntai seuraavan viikon opiskelu- ja muut suunnitelmat valmiiksi ja pidän niistä kiinni parhaani mukaan.
Kannattaa myös selvittää heti alkuun miten pääset puhumaan, jos stressi tuntuu käyvän liian kovaksi. Yliopistossa opiskelu on niin itsenäistä, että kun vain jaksaa etsiä itselleen sopivan rytmin jne, kyllä se onnistuu!
Tsemppiä. :)
Niin ja tosiaan, edes tuon ensimmäisen vuoden aikana kun homma ei sujunut, en käynyt lähelläkään aiempia syvyyksiä. Välillä tuntui, että "mitä jos", mutta niin ei tapahtunut. Opiskelu oli antoisaa, silloinkin kun se ei millään ottanut sujuakseen, ja tuntui hyvältä, että oli jonkinlainen merkitys ja suunta elämällä, vaikka paljon tulikin opittua kantapään kautta.