Miksi sanotaan, että hymyilevä on aina kaunis?
Kun ei ole - joillakuilla on todella ruma hymy, naama menee omituisille juomuille, nenä rypistyy, alahampaat näkyvät sivuilta, ikeniä näkyy enemmän kuin hampaita, kieli näkyy hampaiden välistä, ylähuuli häviää olemattomaksi, hymyily näyttää irvistykseltä jne.
MIstä näitä outoja sanontoja tulee, "itsevarma on kaunis" toinen omituinen? Jos on kaunis, on kaunis vaikka olisi kuinka ei-itsevarma ja vaikka olisi kuinka itsevarma, mutta ei ole kaunis niin ei ole vaikka kuinka nokka pystyssä kulkisi.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Käsityksesi kauneudesta on hyvin suppea.
Mutta hänellä on tarkasti määritelty se, mikä on rumaa!
Pitäisikö miettiä, kumpaan keskittyisi.
Jotkut voivat olla hyvin viehättäviä naama peruslukemilla, mutta hymyily muuttaa todella epäviehättäväksi. Josko toimii toisinpäinkin - joku norminaamalla vakava muuttuukin hymyillessä viehättäväksi?
Vierailija kirjoitti:
Jotkut voivat olla hyvin viehättäviä naama peruslukemilla, mutta hymyily muuttaa todella epäviehättäväksi. Josko toimii toisinpäinkin - joku norminaamalla vakava muuttuukin hymyillessä viehättäväksi?
Siis norminaamalla ruma.
Käsityksesi kauneudesta on hyvin suppea.