Lue keskustelun säännöt.
Mikä kieli on aikuisiällä vaikea tai yllättävän helppo oppia ymmärtämään? Kokemuksia?
25.09.2017 |
Kaikki me suomalaiset ymmärrämme ja puhumme ainakin jonkun verran englantia. Itse huomasin Lontoossa asuessani, että jestas kun puhuvat nopeasti ja kaikkia mahdollisia Britannian aksentteja osuu mukaan, on joskus vaikeaa!
Entäpä sen jälkeen, oletteko opetelleet aikuisiällä uusia kieliä? Missä ajassa ja miten? Onko jokin kieli, esim. italia, espanja, portugali tässä mielessä helppoa oppia? Itse olen yrittänyt opetella hieman kiinaa ja nyt viimeisimpänä portugalia.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siansaksa ei taida olla varsinainen kieli.
Espanja on mielestäni helppo, ja opin sen itse 3:ssa vuodessa.
Mutta kaikista eniten oppimiseen vaikuttava tekijä on motivaatio. Joillekin japani voi olla helppoa, jos vaan löytyy tarpeeksi motivaatiota - vaikkei sitä ikinä uskoisi.
Tuttava joka oli asunut monessa maassa puolisonsa työn vuoksi sanoi että venäjä oli vaikein. No en ihmettele, koska ensin kai joutuu aakkoset opiskelmaan?
Vierailija kirjoitti:
Tuttava joka oli asunut monessa maassa puolisonsa työn vuoksi sanoi että venäjä oli vaikein. No en ihmettele, koska ensin kai joutuu aakkoset opiskelmaan?
Ei niissä aakkosissa ole mitään ihmeellisen vaikeaa. Itse opin ne tienvarsimainoksista yms varsinaisesti edes opiskelematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon aina opiskelijoilleni, että espanja on alkeisystävällinen kieli. Siinä pääsee muutamilla suht simppeleillä sanonnoilla varsin kivasti alkuun, eikä lausuminen ole tolkuttoman vaikeaa (kuten vaikka ranskassa). Pidemmälle mentäessä kaikki kielet muuttuvat vaikeiksi, joten siinä mielessä en yleensä lähde mukaan helppo/vaikea vastakkainasetteluun.
T: Kieltenope
Minulle vaikeinta on ollut ranskan ääntäminen. Kiinan taas opin helposti, mitä ihmettelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinaa on tosi helppo oppia puhumaan siten, että pärjää jokapäiväisissä tilanteissa. Siinä on helppo kielioppi.
Mutta siihen, että ymmärtää puhumista ympäristön hälyssä on pirun vaikeaa. Tietty paikallisten puhenopeus (pätee kaikkiin kieliin) ja lukuisat erilaiset murteet. Idoissa kaupungeissa varsinkin porukkaa tulee joka puolelta.
Lukemisesta ja kirjoittamisesta nyt sitten puhumattakaan.
Mielestäni se riippuu siitä onko hyvä vai huono "kielipää". Muistan kouluajoilta niitä jotka tuskastuttavasti tankkasivat ja hikoilivat niinkin helppojen kuin ruotsin tai englannin kanssa.
On myös yleistä että suomalaisten kieli ei käännyt ääntämään oikein, ja ollaan valtavan arkoja käyttämään sitä taitoa joka on. Eihän kielitaito kartu jos ei uskalla käyttää sitä!
Itselleni on valtavan helppo oppia kieliä. En varsinaisesti ole opiskellut muuta kuin kouluruotsia jolla ei tee mitään, sekä englantia koulussa. Parhaan opin olen saanut ulkomailla asuessani. On ollut vähän niin kuin pakko uskaltaa käyttää sitä vähää mitä on osannut, ja siitä on parhaiten oppinut.
En ole törmännyt mihinkään erityisen vaikeaan kieleen, uskoisin oppivani kyllä jos tarve olisi. Vaikeimmalta kuulostaa esim. arabia ja juuri kiina yms. Mutta nekin kielet on monen monet ulkomaalaiset oppineet, miksi siis en minä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venäjä oli paljon helpompi oppia kuin olisin luullut. Mulla oli ranskankieli kyllä jo pohjana... ehkä se auttoi jotenkin. Suomalaiselle venäjä ei ole ollenkaan paha nakki. Mutta tietysti pitää muistaa että ne kirjaimet on pakko oppia ensin, siinä asiassa ei ole oikotietä. On kyllä sanottava, että niistä 6 vieraasta kielestä joita (jotenkuten) puhun, ranskasta ja venäjästä on eniten iloa siviilissä (laulaminen, gastronomia) ja vähiten hyötyä töissä. ...Suomalaisen työelämän ominaisuuksiin kuuluu, että mitä harvinaisempaa kieltä osaat, sen varmemmin olet viimeinen projektiin osallistuva jäsen. Rallienglanti on "ainoa sallittu" vieraan kielen taito Suomessa. Sitä paitsi hätkähdyttää, että (jostain syystä) monilla suomalaisilla on aika paljon hampaankolossa sekä venäläisiä että ranskalaisia kohtaan, vaikkeivat koskaan olisi naamatusten yhdenkään kanssa asioineet.
Pohjana minulla on äidinkielenä ruotsi. Näin ollen norja ei tuota mitään vaikeuksia, kun olen vähän perhehtynyt erilaisuuteen ruotsiin nähden.
Samoin tanskaa pystyn lukemaan, en kylläkään puhumaan ja puheen ymmärtäminenkin on tosi hankalaa. Hollanti olisi varmasti helppo, koska osaan melko hyvin saksaa ja englantia. Hollantiahan sanotaan näiden sekoitukseksi.
Monet suomenkieliset ystäväni ovat oppineet italian hyvin vielä aikuisiässä ja pitävät sitä suomalaiselle sujuvasti opittavana, jos kielipäätä on vähänkään.
Voisi kuvitella, että viro on myös suomalaiselle aika vaivattoman prosessin takana. Ainakin suuri osa virolaisista puhuu hyvin suomea. Kai se toimii toisinkin päin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on pelkkä suomi pohjana niin karjala ja viro.
Jos on vahva englanti niin kaikki romaaniset kielet on suhteellisen nopeita oppia, mutta se ei tarkoita sitä, että ne olisivat helppoja, vaan ainoastaan helpompia suhteessa muihin.
IsK kirjoitti:
Venäjä oli paljon helpompi oppia kuin olisin luullut. Mulla oli ranskankieli kyllä jo pohjana... ehkä se auttoi jotenkin. Suomalaiselle venäjä ei ole ollenkaan paha nakki. Mutta tietysti pitää muistaa että ne kirjaimet on pakko oppia ensin, siinä asiassa ei ole oikotietä. On kyllä sanottava, että niistä 6 vieraasta kielestä joita (jotenkuten) puhun, ranskasta ja venäjästä on eniten iloa siviilissä (laulaminen, gastronomia) ja vähiten hyötyä töissä. ...Suomalaisen työelämän ominaisuuksiin kuuluu, että mitä harvinaisempaa kieltä osaat, sen varmemmin olet viimeinen projektiin osallistuva jäsen. Rallienglanti on "ainoa sallittu" vieraan kielen taito Suomessa. Sitä paitsi hätkähdyttää, että (jostain syystä) monilla suomalaisilla on aika paljon hampaankolossa sekä venäläisiä että ranskalaisia kohtaan, vaikkeivat koskaan olisi naamatusten yhdenkään kanssa asioineet.
Opiskelen juuri venäjää ja opettajani sanoi, että monesti ihmiset opiskelevat ranskaa yhtä aikaa venäjän kanssa koska ko. kielet tukevat toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Japani tarttuu ihan itsekseen todella helposti, koska ääntämys on niin selkeää.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Jos on pelkkä suomi pohjana niin karjala ja viro.
Jos on vahva englanti niin kaikki romaaniset kielet on suhteellisen nopeita oppia, mutta se ei tarkoita sitä, että ne olisivat helppoja, vaan ainoastaan helpompia suhteessa muihin.
???? Tarkoittanet germaanisia kieliä, joihin englantikin kuuluu. Romaanisia ovat ranska, italia ja espanja, enkä niiden opiskelussa ole kokenut saaneeni enkusta mitään hyötyä. Englanti, ruotsi ja saksa germaanisina kielinä tukivat toisiaan jollain tavalla (näitä luin lukiossa yhtäaikaa ja kirjoitin laudaturin jokaisesta, eli kokemusta on. Lisäksi luin ranskaa tuolloin, nuo espanja ja italia sitten jälkeen päin.)
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Jos on pelkkä suomi pohjana niin karjala ja viro.
Jos on vahva englanti niin kaikki romaaniset kielet on suhteellisen nopeita oppia, mutta se ei tarkoita sitä, että ne olisivat helppoja, vaan ainoastaan helpompia suhteessa muihin.
???? Tarkoittanet germaanisia kieliä, joihin englantikin kuuluu. Romaanisia ovat ranska, italia ja espanja, enkä niiden opiskelussa ole kokenut saaneeni enkusta mitään hyötyä. Englanti, ruotsi ja saksa germaanisina kielinä tukivat toisiaan jollain tavalla (näitä luin lukiossa yhtäaikaa ja kirjoitin laudaturin jokaisesta, eli kokemusta on. Lisäksi luin ranskaa tuolloin, nuo espanja ja italia sitten jälkeen päin.)
Englannin kielen sanoista jopa 40% on lainattu ranskasta, joten kyllä englannin taito auttaa helvetisti.
Yllättävän vaikea on ollut suomen sukulaiskieli unkari. Vaikka suomen ja unkarin kieliopeissa jotain yhtäläisyyttä onkin, niin ne sanat (etenkin taivutettuina) vain ovat niin pitkiä, eivätkä muistuta minkään muun kielen sanoja muistamisen helpottamiseksi.
Siansaksa.