Miten saa lapselle opetettua kuria??? 3-vuotiaani lyö minua

Toimi aina johdonmukaisesti samoin ja kun (siis kun eikä jos) menetät itse malttisi, niin älä käy lapseen kiinni. Itse olen yleensä niissä tilanteissa laittanut lapsen huoneen toiseen päähän ja itse huutanut toisessa päässä niin, että vastakkaisella seinällä on keuhkonkappaleita (ei järkevää, aikuismaista, eikä varmaankaan kovin hyvin tavoitteeseen johtavaa, mutta helpottaa kummasti). Kun olet rauhoittunut, voit palata alkuperäiseen toimintamalliin. isommalle lapselle voi selittää, että aikuiseltakin palaa välillä pinna, jos aihetta on.

Poika nyt 3v. ja ihan kamala uhmis päällä! Esim. eilen suuttui mulle jostain ihan mitättömästä asiasta ja huusi ja kirkui suoraa huutoa n. 25 min. ei mikään auttanut, ei syliin otto (repii ja riehuu vaan) ja jäähypenkillä ei saa pysymään millään ilveellä. En kans ole keksinyt enää mitä voisin tehdä, olen antanut huutaa ja sanonut vaan ettei saa periksi asioita huutamalla... Ja välillä menee kieltämättä itseltäkin hermot ja sit me huudetaan molemmat:) eli en osaa ap:ta auttaa muuten kun olen hengessä mukana ja otan kanssa neuvoja vastaan

Oma poikani(2v) on aikamoinen tempperamentti pakkaus ja tiesin että lyöminen alkaa jossain vaiheessa. No on yrittänyt kuten monenmoista muutakin, hiekan heittoa, tavaroiden heittoa, raapimista, puremista.... Otan joka tapahtumakerran tosissaan, lyödessä kädestä tiukasti kiinni ja silmiin katsoen kerron että ei lyödä/jalasta kiinni potkun tullessa.. Pidän hetken kiinni niin että huomaan lapsen pysähtyvän ja katsovan minua jo että miksi pidät kiinni vieläkin. Yleensä tulee itkukin ja sitten tarjoaa jo äidille pusua :) Tämän toistan niin kauan kuin tarve vaatii. En ole keksinyt mitään muutakaan keinoa, kun tällaiselle pienelle turha sanoilla jankuttaa EI EI EI... kun jo jotain tietää mutta sanat menevät vain helinäksi. En siis purista niin että sattuu mutta niin että tilanne pysähtyy.



Tämä nyt ei auttanut ehkä sinua koska lapsesi on jo isompi mutta voithan aina kokeilla. Kerrot myös että äitiä sattuu eikä ketään voi lyödä. Itse yritän vedota lapseni empatiaan, sillä hänellä sitä on ja siksi heltyykin mamia pusuttelemaan kun kerron surkeana että ai nyt sattui kun äitiä löit. Ja sitten sivuutetaan asia nopeasti kun on päästy siitä ohi ja heti jotain muuta mietittäväää tilalle.

- Estä tekemästä kiellettyä asiaa sanallisen kiellon lisäksi. Pidä kiinni, jos lapsi siinä rimpuillessaan satuttaa itsensä, et ole syyllinen siihen vaan lapsi itse.

- Älä pelkää lapsen huutoa, se kuuluu asiaan kun rajoitetaan, ja varsinkin jos ei ennen ole rajoitettu.

- pidä aina sanasi, älä uhkaile turhaan

- tee itsellesi ensin säännöt selviksi, sitten lapselle. Siten ei tule turhia kieltoja.



Rauhallisuus olisi valttia, mutta kukapa siihen aina pystyisi. Rauhallisuutta tosin helpottaa se, että tietää olevansa oikeassa ja toimivansa lapsen parhaaksi.

Otetaan joku sinä päivänä mieluinen lelu pois jäähylle pariksi päiväksi tms.

Ensin saa varoituksen tai pari, sitten toteutus.

anna huutaa " päästä irti" mutta pidä aloillaan niin kauan että rauhoittuu, voi meinaan tulla sellaistakin että lapsi alkaa lyödä ja potkia sekä heitellä tavaroita vihan puuskassaan ja samalla satuttaa itseään.

Minä olen tuossa tilanteessa tukistanut - ei mitään lapsen nostamista maasta, vaan " varovaisesti" mutta silti niin että tuntuu.



Minua vähän tympäs se, kun niputtivat nyrkillä lyömisen, potkimisen ja tukistamisen samoiksi asioiksi.





Ongelma on siinä, että lapsi provosoi kymmeniä kertoja päivässä vanhempaansa, vaikka kuinka on kielletty. Kun provosointi on sitä, että kiusaa nuorempaa sisarustaan, äidin on pakko puuttua. Meillä on jäähyt käytössä, pelien ja dvd:n katselurajotukset rangaistuksina, mutta maailmassa jossa joku pitää viedä kouluun/neuvolaan/soittotunnille ne jäähyt yms. ei aina toimi, koska ei voi jättää lasta yksin kotiin.



Näinollen edellämainitut sanktiot eivät ole toimineet, mutta tukistamisella tai luunapilla on toivottu efekti - pikkuveljen kiusaaminen loppuu yleensä siihen.



Tämä meni vähän asian vierestä, mutta meillä on ollut sisaruskateus todella hankalaa, ja pehmeät keinot eivät ole auttaneet. Tai siis, pehmeitä keinoja käytetään, mutta kun ne eivät tepsi, niin pitäiskö mun antaa pikkuveljen tulla satutetuksi sillä aikaa kun isoveli kypsyy pari kuukautta ja kasvattaa empatiakykyä?



Mua todellakin tympi se lastensuojeluliiton tutkimus. Todellinen isku vyön alle oli vielä se, että tutkijan mielestä väkivaltaa varmaankin käytetään kotona sit kun ollaan krapuloissa ja pinna palaa. Meillä tällaista " väkivaltaa" on käytetty pitkän harkinnan jälkeen, kun on tuntunut että toisen kehoon (pikkuveljen) kajoaminen on vaan saatava loppumaan _heti_



Mun ystävät joilla on vaikka 2 lasta 5 vuoden ikäerolla tai vain yksi lapsi eivät ole ymmärtäneet tätä ollenkaan....

lapsen oma valinta. Jos ei tottele, joutuu ikävyyksiin.

aikansa kestää kunnes tajuaa että aina seuraa sama ikävä homma.



ja muuten- lapsi on nyt 3. jokusen vuoden päästä hän on teini joka ei tottele.



terv 3 lasta 2v ikäeroin

meillä parhaiten on tehonnut kiinni pitäminen ja rauhallinen supattelu samalla korvanjuuressa.

Tokihan lapsi rimpuilee ja huutaa - no mitä siitä? Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja mitä se lapsi lopulta hakee siitä riehumisesta? Huomiota! Ja sitähän hän parhaiten saa kun äiti/isä pitää sylissä tiukasti, keinuttaa ja supattaa korvaan. Yleensä itse otan lapsen selin minuun ja kiedon kädet ympärille.

Hetki siinä menee riehuessa mutta sen oikein tuntee kun lapsi alkaa " sulaa" sylissä ja lopulta se huuto vaihtuu hiljaisiin nyyhkytyksiin.

Tämä toimii meillä 7,6, ja 3-vuotiaiden kanssa edelleen. Sen jälkeen asiasta jutellaan ja käydään tilanne läpi. Isompien kanssa keskustellaan jo tunteista ja miltä tuntui kun oli oikein vihainen ja puhutaan yleensä myös, että vihainen saa olla ja saa huutaa, mutta ketään ei saa satuttaa jne.



Niin ja se lyöminen - se pitää lopettaa heti. Tiukasti kädestä (tai millä lapsi onkin yrittänyt lyödä) kiinni, katsekontakti ja tiukasti sanoo lapselle että ei saa lyödä se sattuu.



Ja meillä ei todellakaan ole mitään rauhallisia lapsia, mutta melko tottelevaisia kyllä nykyään.

Tukistamista en hyväksy, jäähypenkki ei ole meillä ollut käytössä. Isompien kanssa on karkkipäivä peruttu pari kertaa mutta luulen, että 3 vuotias ei vielä ymmärrä syy-seuraus-suhdetta varsinkaan jos se seuraus ei seuraa heti välittömästi tekoa.

Vaikka itsekin tunnustan joskus vauvan kanssa valvoneena sortuneeni tukistamaan uhmista. On se vaan aika ristiriitaista opettaa lapselle että " ketään ei saa satuttaa" ja samalla kuitenkin satuttaa lasta. Nyt kun on kaksi uhmakautta takana, on sellainen olo että olen kehittynyt. Vaikka lapsi provosoi ja provosoi niin sitten vaan pitää olla provosoimatta.



Kun lapsi lyö, ota häntä käsistä kiinni ja kiellä. Esim. " minua ei saa lyödä, se sattuu" . Jos kyse on jostain esim. että ei saa jotain haluamaansa asiaa niin voi yrittää sanoittaa tunteita " ymmärrän että sinua nyt harmittaa, mutta en voi antaa sinulle saksia koska ne ovat vaaralliset" . Lyöminen jatkuu, sano että " jos vielä lyöt minua, joudut jäähylle/joudun ottamaan (jonkun lelun tms.)sinulta pois vähäksi aikaa" . Raivarin kourissa olevalle lapselle on jo turha puhua järkeä, sitten vaihtoehdot ovat joko sylissä pitäminen, lähellä pysyminen tai ihan vaan huomiotta jättäminen, ala vaikka keittämään kahvia muina miehinä. Jos lapsi renkuttaa jotain typerää asiaa " haluan keksiä" ja kehittää siitä itselleen hepulin niin saatan jättää lapsen huutamaan ja painella toiseen huoneeseen. Kun lapsi on rauhoittunut, tulee puhua asiat rauhallisesti halki.



Uhmaikä ei kyllä ole mikään sellainen juttu että lapsi olisi tahallaan v-mäinen, kyllä se ihan kuuluu asiaan. Epänormaalimpaa olisi jos jäisi kehitysvaihe kokonaan välistä. Meidän vanhempien olisi vaan oltava tukena ja asetettava rajoja ja pysyttävä aikuisina. Eri lapsilla ja eri tilanteisiin sopii eri jutut. Fyysistä rankaisua ei mielestäni pitäisi käyttää, ei myöskään nolaamista tai juttuja tyyliin " inhoan sinua" tai " en rakasta sinua" . MLL:n sivuilla oli hyvät ohjeet vanhemmille...



Voimia sinulle!

Meiltäkin löytyy uhmakas 3 v,joka lisäksi sylkee kun saa raivareita :( ja tuntuu että keinot ovat pian vähissä.

Ole johdonmukainen, kiellä lyhyesti. Ole johdonmukainen, kiellä. Ole johdonmukainen, kiellä. Ole johdonmukainen, kiellä.



Itse yritän aina rauhoittaa itseäni sillä, että madallan ääntäni korottamisen sijaan. Kun samasta asiasta on sanottu 7 kertaa, jatkoksi riittää vain EI! ja EI! ja EI!



Valitettavasti mitään oikotietä onneen ei ole vaan pieni lapsi oppii toiston kautta että joku asia on tosiaan kiellettyä. Mutta ole johdonmukainen ja pidä asia kiellettynä AINA. Muuten johdatat itsesi noidankehään hopottavien ja marisevien lasten kanssa

En vielä paukuttele henkseleitä, mutta jotain muutosta havaittavissa meidän supertemperamenttisellä esikoiselle, jolla rupeaa 4v. lähestyä (4kk päässä).



Olen käynyt läpi niin monet raivokohtaukset ja mikään ei ole tuntunut auttavan. Uhmaa kestänyt enempi vähempi pari vuotta, vaikka puhun välillä syntymäuhmastakin;)



Mutta nyt siis tyttä seestynyt ja ruvennut uskomaan jopa ekasta kerrasta. Aivan uskomaton tunne. Ehkä on siis jotrain osannut tehdä oikeinkin tässä vanhemmuudessa.



Tämä siis tsempiksi siihen, kun oma johdonmukaisuus ei näytä tehoavan. Palkinto häämöttää tulevaisuudessa. Koittakaa jaksaa odottaa sitä ja sillä aikaa jankuttaa väsymiseen, miten asit tehdään=)

Vierailija:

En vielä paukuttele henkseleitä, mutta jotain muutosta havaittavissa meidän supertemperamenttisellä esikoiselle, jolla rupeaa 4v. lähestyä (4kk päässä).

Olen käynyt läpi niin monet raivokohtaukset ja mikään ei ole tuntunut auttavan. Uhmaa kestänyt enempi vähempi pari vuotta, vaikka puhun välillä syntymäuhmastakin;)

Mutta nyt siis tyttä seestynyt ja ruvennut uskomaan jopa ekasta kerrasta. Aivan uskomaton tunne. Ehkä on siis jotrain osannut tehdä oikeinkin tässä vanhemmuudessa.

Tämä siis tsempiksi siihen, kun oma johdonmukaisuus ei näytä tehoavan. Palkinto häämöttää tulevaisuudessa. Koittakaa jaksaa odottaa sitä ja sillä aikaa jankuttaa väsymiseen, miten asit tehdään=)

joka on alkanut repiä verhoja ikkunoista. Kun ei mitkään muut keinot enää ole auttaneet, on haettu turvavaljaat ja poika on niissä vähän aikaa. Poika valjaisiin, verhot takaisin ikkunaan ja sitten muuta tekemistä niin että poika on edelleen valjaissa.



Puremiseen, kun sitä joskus kesällä oli, otin uudelleen käyttöön sellaisen vauvojen viilennysrenkaan, minkä voi laittaa kylmään ja sitten suuhun. Puremista ei onneksi enää ole.



Jäähypenkkiä on kokeiltu, mutta poika ei pysy siinä.

niin kauan että pysyy. Toiset on vaan kovakalloisempia kuin toiset.



Meillä ei mikään holding ja korvaan supattelu toimi, lapsi tulee kiinnipitämisestä aivan hysteeriseksi ja on jopa oksentanut.

Se vasta meillä tuntuikin ihan väkivallalta, lapset on tässäkin niin erilaisia