Lue keskustelun säännöt.
Lapsen huoltajuuskiista.
23.09.2017 |
Meillä on takana noin 9 kuukautta kestänyt huoltajuuskiista, joka sai alkunsa loppuvuodesta 2016 siitä, että hommataanko lapselle passi vaiko ei.
Tämä koko kauhuskenaario ja rankemmaksi mennyt huoltokiusaaminen on saanut alkunsa jo loppuvuodesta 2015
On ollut tapaamisten eväämistä (myös korvaavien sellaisten),on jätetty noudattamatta sopimuksia, uhkailtu ja kiristetty (mm nostamalla syyte lapsen kidnappauksesta mikäli en sovitulta tapaamiselta luovuta lasta lähille), pyritty kieltämään ja estämään lapselta mm passi ja harrastus, lastenvalvojalla sovittujen pyhien vuorottelu ei myöskään onnistu lähin toimesta. Edes loma-ajoista sopiminen 2kk ennen loman alkua ei lähin puolelta onnistu.
Meillä oli eilen Follo niminen istunto käräjäoikeudessa, jossa tarkoitus on päästä sopuun lapseen liittyvissä asioissa, ja meillä tänne on alkujaan päädytty tuon lähivanhemman yksinhuoltaja hakemuksen vuoksi (haki siis yksinhuoltajuutta, kun minä hain lapselle passia), sekä tietysti nyt minun kantani lapsen asumisesta ja huollosta.
Saatuani tietää, että lähivanhempi hakee yksinhuoltajuutta, hankin itselleni asianajajan ja lähdimme huoltokiusaamisen pohjalta hakemaan lapsen asumista minun luokse, sekä siksi, että kykenisimme tarjoamaan lapselle rytmillisesti säännöllisen ja tasaisen tulevaisuuden, jossa molemmat vanhemmista ovat tasapuolisesti läsnä.
Itse ehdotin, että lapsen elämään tulisi yksi muutos (tässä tilanteessa päiväkodin vaihto), mutta tällä yhdellä muutoksella saataisiin vuosia eteenpäin kantava rytmi.
Tapaamiset olisivat vuoroviikoin, jolloin lapselle pystytään takaamaan oikeus vanhempiinsa tasapuolisesti, ja vielä selkeällä rytmillä.
Vaikka asumme lähivanhemman kanssa eri paikkakunnilla, ei tästä koituisi kummallekkaan vanhemmalle ylimääräisiä kustannuksia, ajan käyttöä jne, sillä lähivanhempi käy vakituisessa työssä tällä paikkakunnalla johon lapsi olisi muuttanut.
Kuulostaako minun ehdotukseni lapsen kannalta katsottuna huonolta, niin huonolta, ettei tätä pitäisi harkita ollenkaan?
Kuulosti tai ei, niin tähän päädyttiin:
Lapsi asuu edelleen isänsä luona 35 kilometrin päässä ja tapaamiset järjestetään näin:
Seuraavat 3kk lapsi käy luonani to-la ja to-su/ma aamu. Ma aamu vain jos osaan autottomana (julkisilla ei pääse) ennustamaan torstai aamuna, että pääsenkö viemään lapsen 35kilometrin päähän päiväkotiin, koska on kuulemma kohtuutonta lähivanhempaa kohtaan se, että vosin ilmoittaa tästä edes lauantai iltaan mennessä.
Tammikkuussa tapaamiset sitten uusitaan 5-8viikon ajaksi, ja nehän voivat olla miten vain, riippuen ohjaajani ja tutkintoarvioijan työvuoroista. (Opiskelen)
Tuon jakson jälkeen marssimme jälleen muuttamaan tapaamisia joilla mennään seuraavat muutama kuukausi, kunnes alkaa uusi työssäoppimisjakso, ja jälleen marssimme muuttamaan tapaamisia 5-8 viikoksi sen mukaan miten ohjaajalla ja tutkintoarvioijalla menee työvuorot jne jne jne..
Ja tätä jatkuu aina ensi syksyyn saakka kunnes lapsi aloittaa esikoulun, ja joudumme jälleen muuttamaan sopimusta tapaamisista, sen mukaisesti, että lapsi joko tulee olemaan edes muutaman päivän kuukaudessa minun luonani, tai sitten ei, katsotaan miten koulu ja työajat menevät yksi yhteen lapsen vapaiden, eli lauantain ja sunnuntain kanssa.
Eli, psykologin ja tuomarin mielestä lapsen kannalta paras ratkaisu on epäsäännöllisyys, jatkuvat muutokset ja epätietoisuus jotka mahdollisesti johtavat myöhemmin äidistä vieraantumiseen (viimeistään ensi syksynä jolloin lapsi aloittaa esikoulun, ja arki tapaamiset eivät enään onnistu), verrattuna vaihtoehtoon jossa lapsella olisi selkeä ja pitkällä aikavälillä toimiva rytmi, jossa toteutuisi myös lapsen oikeus tasapuoleisesti molempiin vanhempiinsa, ilman riskiä, että vieraantumista tapahtuisi.
Kiitos, että jaksoit lukea tämän ❤
Kommentit (14)
Miksi isästä on alunperin tullut lähihuoltaja? Oliko se oikeuden päätös voi sovitteko asiasta itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi isästä on alunperin tullut lähihuoltaja? Oliko se oikeuden päätös voi sovitteko asiasta itse?
Isä heitti hädän keskellä pihalle lukkojen taakse, joten olin hetken (noin kuukauden) koditon. Ja kun sain asunnon alkoi uhkailu ja kiristys lapsen kustannuksella.
Mikä on tämä uusiotermi huoltokiusaaminen? Keksitkö sen ihan itse?
Yhteishuolto ei toimi tapauksissa joissa toinen huoltaja käyttää sitä toisen huoltajan kiristämiseen ja elämän vaikeuttamiseen.
Kuitenkin pitäisi olla mahdollista hakea passi lapselle vain toisen huoltajan allekirjoituksella jos lapsikaappauksen vaaraa ei ole. Miksi lapsi asuu isällään?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on tämä uusiotermi huoltokiusaaminen? Keksitkö sen ihan itse?
Yhteishuolto ei toimi tapauksissa joissa toinen huoltaja käyttää sitä toisen huoltajan kiristämiseen ja elämän vaikeuttamiseen.
Kuitenkin pitäisi olla mahdollista hakea passi lapselle vain toisen huoltajan allekirjoituksella jos lapsikaappauksen vaaraa ei ole. Miksi lapsi asuu isällään?
http://www.xn--istlastenasialla-wnb.fi
Lue huoltokiusaamisesta ja sivistä itseäsi, niin tiedät mistä puhutaan.
Mutta mihin tuota passia on alunperin tarvittu? Oletko ulkomaalainen vai onko sinulla oikeasti opiskelijana vara matkustella? Minulla ei todellakaan ole vara matkustella, koska olen opiskelija ja vielä yh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen käyttö riitakapulana on alhaisin ja itsekkäin teko mitä voi erotilanteessa tehdä. Koko lapsi tuntuu unohtuvan kun vanhemmat vääntää miten asia itselle olisi helpompi, jos reilu 30km on sulle ylivoimainen matka suunnitella oman lapsen takia, anna olla, luovuta, koska sulle se on liikaa. Samat sanat sille toiselle vanhemmalle, unohtuiko lapsen etu, ja oma katkeruus pitää purkaa hankaloittamalla toisen vanhemman tapaamisia.
Voih onpa hankala tilanne. Voimia ja hali ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika käsittämätön tilanne ja typeriä kommennteja taas puolestaan palstan ihmisiltä.
Passia tarvitaan jo ihan vaikka Tallinnan päiväristeilyyn, ja 30km ilman autoa ja etenkin jos ei ole mahdollista julkisilla mennä on mahdoton ajatus.
Itse plen sitä mieltä et yksi muutos joka ttakaa pidenmmän ajan ilman muutoksia on fiksumpi ratkaisu kuin tuo et muutoksia tulee ensi syksyyn saakka nuin tiuhaan.
Ei ole ollut sinun ajatus lapsen asumisesta täysin mahdoton, itseasiassa jopa permpi ratkaisu jos tällä oltaisiin kyetty takaamaan lapselle sännöllisyys rytmissä ja oikeus säännöllisesti molempiin vanhempiinsa.
Kyllä taas Suomen oikeusjärjestelmä on näyttnyt todellisen luonteensa, jossa lasta ei ajatella, vaan päätökset tehdään lähin tarpeiden mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen käyttö riitakapulana on alhaisin ja itsekkäin teko mitä voi erotilanteessa tehdä. Koko lapsi tuntuu unohtuvan kun vanhemmat vääntää miten asia itselle olisi helpompi, jos reilu 30km on sulle ylivoimainen matka suunnitella oman lapsen takia, anna olla, luovuta, koska sulle se on liikaa. Samat sanat sille toiselle vanhemmalle, unohtuiko lapsen etu, ja oma katkeruus pitää purkaa hankaloittamalla toisen vanhemman tapaamisia.
Ei tässä olekkaan kyse pelkästään tuosta 30km matkasta. Hyvin ap oli perustellut, että miksi lapsen asuminen äidin luona olisi parempi ratkaisu ihan kaikkien kannalta, ja se on totta.
Lapsi kestää huomattavasti paremmin yhden muutoksen, kuin sen, että muutoksia tulee muutaman kuukauden välein ensi syksyyn saakka, jolloin taas tulee muutos ja rankka sellainen.
Opiskelijana on varaa käydä juurikin jollain Tallinnan päiväristeilyllä ja tähän ikäväkyllä myös lapselta passi vaaditaan.
Ja tuo, että ap:n pitäisi osata ennustaa torstai aamuna ensi maanantai on todellakin kohtuutonta verrattuna tähän, että tieto isälle saapuisi tästä lauantai iltaan mennessä.
Sanoisin, että joko psykologi on ollut aivan hakoteillä asioiden kanssa, taikka isä on loistava manipuloimaan ihmisiä puolelleen.
Huhhuh!
Jokainen vanhempi tietää mikä on parasta omalle lapselle.
Jos meillä olisi samanmoinen tilanne niin en kyllä usko että meidän lapsi kestäisi jatkuvaa tapaamisten muuntelua, tyttö menisi varmasti aivan sekaisin tilanteesta. Etenkin kun taapamiset ovat olleet lähes koko lapsen iän säännölliset.
Onhan se varmasti vaikeaa lähivanhemalle luopua "roolistaan", mutta hyvä olisi pitää mielessä se fakta, että lähivanhemmuus ei eroa etävanhemmuudesta, etenkään yhteishuollossa kuin sillä, että lapsilisä makaetaan lähivanhemman tilille, ja mahdolliset elatusmaksut toki.
Viikko-viikko asumisessa taasen ei mielestäni tarvitse erikseen elatusmaksua maksella, sillä molemmilla menee kulut puoliksi.
Pk, harrastus, vakuutus yms maksut vanhemmat voisivat mielestäni puoliksi maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensi syksy se vasta karmealta ajatustasolla tuntuukin!
Ihan oman lapsenkin kohalla ajateltuna tilanne missä isä ei enään olisi läsnä lapsen elämässä pahimmillaan kuin kerran-pari kuukaudessa. Ei, ei, ei ja ei!
Vierailija kirjoitti:
Ensi syksy se vasta karmealta ajatustasolla tuntuukin!
Ihan oman lapsenkin kohalla ajateltuna tilanne missä isä ei enään olisi läsnä lapsen elämässä pahimmillaan kuin kerran-pari kuukaudessa. Ei, ei, ei ja ei!
Jep! Aivan sairasta ja kohtuutonta asettaa lapsi tähän asemaan jos kerta tarjolla olisi ollut edän puolelta sopimus jossa tilanne oltaisiin voitu välttää, ja vielä kermana kakun päälle oltaisiin voitu jatkaa ikää katsomatta tapaamisia MYÖS aikuisten kannalta fifty-fifty. Mutta ikävä kyllä, tähän maailmaan mahtuu ja paljon lähivanhempia joita ei kiinnosta lapsen paras, vaan edän kukkaro, etenkin jos lähi estää nyt jo lasta harrastamasta niin katsokaa vaan, että tällä lapsella ei tule olemaan harrastusta vielä kouluiässäkään!
Kyllä tässä haiskahtaa ja voimakkaasti hinku rahan perään.
:'(
Älä luovuta, taistele ja hae oikeutta lapsellesi ja itsellesi!